Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yhdysvallat kääntyi vasemmalle

Marko Maunula
Blogit Americana 7.11.2012 21:17

Eiliset vaalit kuuluivat viime vuosikymmenten merkittävimpiin koitoksiin. Republikaanien tappion myötä on syytä haudata sitkeä uskomus, että Yhdysvallat on vankan oikeistolainen valtio.

Vaalien molemmat osapuolet painottivat kuukausitolkulla marraskuun vaalien merkitystä. Sekä republikaanit että demokraatit uskoivat, että vaaleissa amerikkalaiset valitsevat kahden radikaalisti toisestaan poikkeavan vision välillä.

Mitt Romney tarjosi republikaanien perinteistä pienen valtion, markkinoiden itsesäätelyn ja materialistiseen individualismin viestiä. Sosiaalisissa kysymyksissä Romney edusti traditionaalista Amerikka ja omenapiirakka -visiota. Hänen taistelukassansa oli liki pohjaton ja republikaanien vaalijoukkue sekä taitava että motivoitunut. Republikaanien kenttä oli myös erittäin innostunut heittämään (fantastisten mielikuviensa) sosialisti-Obaman, maailmanhistorian liberaaleimman presidentin, ulos Valkoisesta talosta.

Obaman viesti koostui yksilön, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän yhteistyön painottamisesta. Kuten eurooppalainen maltillinen sosiaalidemokraatti konsanaan, hän korosti valtion roolia infrastruktuurin, koulutuksen ja perusturvan tarjoajana. Obama myös puolusti homojen avio-oikeutta, naisten palkkojen tuomista miesten tasolle sekä liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Kisa myytiin amerikkalaisille koitoksena koko maan tulevaisuudesta. Haluaako Yhdysvallat oikeistolaista vai vasemmistolaista talouspolitiikkaa? Vahvemman armeijan vai rauhallisemman ulkopolitiikan? Aktiivisen vai passiivisen liittovaltion? Yleisen terveydenhoidon vai paluun markkinavetoiseen ratkaisuun? Vakavasti otettavan ympäristöpolitiikan vai ilmastonmuutoksen vähättelyn?

Panokset olivat kovat, ja amerikkalaisen poliittisen kulttuurin mukaisesti kampanjat liioittelivat vastapuolen kantoja sekä äänestyksen merkitystä. Silti, äänestäjille kyse oli suurten valintojen vaaleista, ja enemmistö amerikkalaisista valitsi Obaman. Jopa republikaanisissa osavaltioissa monet tiukan linjan sosiaaliset konservatiivit (Todd Akin, Richard Murdock) hävisivät kisansa. Amerikkalaiset uskoivat tulevaisuutensa Obaman ja demokraattien vision varaan.

Päätös oli vielä merkittävämpi kun otamme huomioon Yhdysvaltain korkean työttömyyden, talousvaikeudet sekä ulkopolitiikan haasteet. Ajat eivät ole hyvät, mutta republikaaneja vahvasti suosivasta ennakkoasetelmasta huolimatta Romney hävisi.

Vaalitulos ei ollut poikkeuksellinen. Demokraatit ovat saaneet republikaaneja enemmän ääniä jokaisessa presidentinvaalissa sitten vuoden 1992, yhtä kisaa (2004) lukuunottamatta. Demograafiset tekijät ja vaalikartta viittaavat demokraattien etulyöntiaseman ainostaan vahvistuvan lähivuosina. Yhdysvallat on nykyisin ennemminkin maltillisesti liberaali kuin konservatiivinen valtio.

Valkoinen talo ei ollut liberaalien ainoa eilinen voitto. Demokraattien ote senaatista vahvistui. Washington, Maine ja Maryland laillistivat homoliitot. Colorado ja Washington laillistivat marijuanan hallussapidon ja käytön ”kotitarpeisiin.” Wisconsin äänesti avoimesti lesbon senaattorin Washingtoniin.

Republikaanien on nyt yksinkertaisesti pakko muokata viestiään. Teekutsulaiset uhkaavat ainoastaan heikentää puolueen strategista asemaa. Yhdysvallat on kääntymässä maltillisesti vasemmalle, ja muutos on voimakkain erityisesti arvokysymyksissä. Republikaanisen puolueen on pakko reagoida muuttuvaan todellisuuteen.

Republikaanisen puolueen haasteista lisää seuraavassa blogissa.

Soundtrack: Arcade Fire, Windowsill.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Voiko USAssa olla suuntaan vasempaan,kun obalaisten kannanotot vaikuttavat kokoomustelaketjulaisten näkemyksiltä eli kokonaisuuden hahmottaminen ja heikompien pönkkääminen yhteiseen tavoitteeseen, Se voi olla myös persulaisuuuta. Romnilaisuus vaikuttaa tekopyhältä Lähi-Idän paimentolaisten uskomusten Amerikkaan sovellettujen juttujen kertomiselta. Kannattaa huomioida kumpaa juutalaisyhteisö kannatti. Ilmeisesti Obaa eli talouselämn vapautta ja välittämistä heikommista sekä sen ilmenemismuotona työn antamista. Mutta ne Puskan Yrjön jättämät hirveät biljoonavelat ? Oballe vaan onnea. Hän toteutti amerikkalaisen unelman. Niinistössä on samaa karismaa ja vastuullisuutta.

Muuten tosi hyvä juttu, lyhyessä kirjoituksessa paljon asiaa, mutta on hyviä syitä uskoa, että ennakkoasetelmat eivät, toisin kuin väität, suosineet republikaaneja:

”…without any dramatic trend the resulting balance of economic indicators is favorable for Obama, though not strongly so.”
http://themonkeycage.org/blog/2012/08/24/why-is-it-so-hard-to-get-the-fundamentals-right/

”Another comprehensive approach is that of Robert Erikson and Christopher Wlezien, whose forecast model is based on the index of leading economic indicators (weighted so that more recent growth counts more heavily) plus the polls. Their forecast, summarized here, is that Obama wins with about 52-53% of the vote.”
http://themonkeycage.org/blog/2012/09/18/its-still-hard-for-people-to-get-the-fundamentals-right/

”Certain economic indicators were certainly not favorable to the president, but composites of multiple indicators suggested that Obama was favored…”
http://themonkeycage.org/blog/2012/11/07/the-fundamentals-mattered-in-2012/

Liberaali – konservatiivi jaottelusta huomauttaisin, että yhdysvaltalaisista suurempi osuus sanoo olevansa joko maltillisia tai konservatiiveja kuin liberaaleja, mutta kysyttäessä kantoja yksittäisiin poliittisiin kysymyksiin, varsin usein suurempi osuus vastaajista ottaa liberaalin kuin konservatiivisen kannan. Ihmiset pitävät liberaaleista ratkaisuista poliittisiin kysymyksiin, mutta eivät ajattele olevansa liberaaleja.

Vähän samantapainen ilmiö on havaittavissa Obamacaren suhteen. Huomattavasti suurempi osuus ihmisistä kannattaa kuin vastustaa useita sen mukanaan tuomia uudistuksia, mutta kysyttäessä kantaa Obamacareen, suurempi osa sanoo vastustavansa kuin kannattavansa sitä.

Demografiset muutokset näkynevät myös osavaltiokohtaisissa puoluesamastumisjakaumissa. Arizonan exit polleissa demokraatiksi identifioitui 2004 30%, 2008 32%, 2012 28%, republikaaniksi vastaavasti 44%, 39%, 34% ja sitoutumattomaksi 26%, 30%, 38%. Kahdeksassa vuodessa republikaanien määrä on laskenut noin 10 ja sitoutumattomien määrä kasvanut noin 12 prosenttiyksikköä. Se on iso muutos. Texasin tämänvuotista exit pollia en ole löytänyt. Se on sääli, sillä siellä muutokset olivat vuosien 2004 ja 2008 välillä vieläkin hurjempia, republikaanien määrä laski neljässä vuodessa 9 prosenttiyksikköä ja sitoutumattomien kasvoi saman verran. Exit polleissa on kaikenlaisia epätarkkuuksia aiheuttavia virheitä, joiden vuoksi niihin ei kannata suhtautua liian vakavasti, mutta olisi silti mukava saada Texasin luvut jostain, vinkkejä?

Obamanhan piti voittaa tämä vaali ns. heittämällä. mutta niin ei käynyt. Romney teki kisasta odotettua tasaisemman. En oikein näe miten tämä todistaisi vasemmistolaisuuden aallon pyyhkivän uutta mannerta sen enempää tai vähempää kuin aiemminkaan.

”Republikaanien tappion myötä on syytä haudata sitkeä uskomus, että Yhdysvallat on vankan oikeistolainen valtio.”

Obaman retoriikkaa kuunnellessa on turha väittää suomalaisille että USA olisi kääntynyt vasemmalle. Hän on vain luonut illuusion siitä että hän olisi vaihtoehto. Nämä vaalit lienevät kaikkein eniten anti-vaalityyppiset mitä olen seurannut vuodesta 1976 lähtien.

Obama on etupäässä ylemmän keskiluokan valkoisten liberaalien märkä uni. Oireellisempia merkkejä vaalien alla oli enemmän se turhautuneisuus ja suoranainen kiukku mikä vallitsi esim. nuorten ja afroamerikkalaisten keskuudessa. Obamaan oltiin rajusti pettyneitä. Niukka enemmistö äänesti pikemminkin Teekutsuliikettä vastaan kuin Obaman puolesta.

Romneyllä oli tosiasiassa kaikki valttikortiti kädessään jotta hän voittaisi vaalit. Todellinen työttömyys on USA:ssa arviolta 16%. Kävi vain niin että Romney möläytyksillään teki kaikkensa sabotoidakseen mahdollisuutensa. Silti hän hävisi aika niukalla marginaalilla. Aikamoinen suoritus.

Toisaalta voi myos sanoa, ettei tapahtunut paljon mitaan uutta ja kurssi siirtyy enemman keskemmalle vaalien jalkeen kuin sita ennen; Obaman ja McCainin ero viime vaaleissa oli 9 miljoonaa aanta, nyt ero oli 3 miljoonaa aanta. Senaatissa republikaanit menettivat 2 paikkaa odotetusti Olympia Snowin jaatya elakkeelle ja Scott Browin havittya Warrenille vanhan Edward Kennedyn paikan mutta demokraateilla ei ole filibuster enemmistoa niin republikaanit jarruttavat samalla tavoin kuin tahan asti. Kongressin numerot pysyivat samoina ja republikaanit jatkavat enemmistoaan. Ainoa tapa Obamalla saada toimiva toinen kausi on astua keskemmalle ja tehda kompromisseja erityisesti verotuksen suhteen jos han haluaa saada jonkintyyppista toimivaa presidenttiyytta toisella kaudella. Mikali kompromisseja ei synny nopeasti astuvat Yhdysvaltalaisittain massiiviset veronkorotukset voimaan 2013 alussa joka olisi se todellinen osoitus vasemmalle siirtymisesta.

Vaalien ihokasjakauma on mielenkiintoinen:

Valkoiset ihokkaat: 59% äänesti Romneyta
Mustat ihokkaat: 93% äänesti Obamaa
Latinoihokkaat: 71% äänesti Obamaa
Aasia-ihokkaat: 73% äänesti Obamaa

Ihokkailla on ilmeisesti siis merkitystä. Miten ja miksi? Onko demografia ratkaisevin tekijä jatkossa?

Republikaanien energia jatkossa saattaa kulua siihen, että pohditaan, kuinka Obamasta päästäisiin eroon kesken kauden, ja kapuloiden heittelemiseen rattaisiin edustajainhuoneesta jokaiseen Obaman aloitteeseen.
Takuuvarma keino republikaanipresidentin saamiseksi seuraavissa vaaleissa on lakiin kirjatun automattileikkurin saattaminen laukeamaan 1200 miljardin dollarin pakkosäästöihin.
Obaman toinen kausi alkaa mahdollisimman huonosti, ellei budjettivajeen kasvua saada pysäytettyä pian.

@harryi-850, _Obamanko_ pitäisi tehdä kompromisseja verotuksen suhteen?!?! Muistellaanpa vähän puolentoista vuoden takaisia velkakattoneuvotteluja.

Ensin Obama ja Boehner neuvottelivat sopimuksesta aikansa ja päätyivät ratkaisuun, joka sisälsi sekä menonleikkauksia että maltillisia veronkorotuksia. Boehner vei ehdotuksen edustajainhuoneeseen ja teabaggerit sanoivat, etteivät he hyväksy ehdotusta, koska se sisältää veronkorotuksia.

Obama ja Boehner jatkoivat neuvotteluja, Obama myöntyi lisäämään menoleikkauksia ja pienentämään veronkorotuksia. Boehner vei uuden ehdotuksen edustajainhuoneeseen ja teabaggerit sanoivat, etteivät he hyväksy ehdotusta, koska se sisältää veronkorotuksia.

Kuinkahan monta kertaa tuo kuvio toistui? Neuvottelut kaatuivat loppujen lopuksi siihen, että Obaman jatkuva tuleminen lähemmäksi republikaanien linjauksia söi jo liikaa ratkaisuehdotusten kannatusta edustajainhuoneen ja senaatin demokraattien joukossa. Teabaggerit eivät osoittaneet koko neuvotteluprosessin aikana minkäänlaista kykyä kompromissien tekoon.

Tinkimätön, kompromissiton linja on varmaan heidän äänestäjien suosiossa ja näin ollen takaa teabaggerille uudelleenvalinnan jälleen ensi vaaleissa, mutta mitään järkevää politiikkaa heidän asenteellaan ei saada tehdyksi.

Mika, ei ole kysymys siita pitaisiko Obaman tehda kompromisseja verotuksen suhteen vaan siita, etta han joutuu tekemaan kompromisseja jos haluaa saada edes osan lupauksistaan toteutettua kuten varakkaiden verotuksen lisaamisen. Ja ne kompromissit tehdaan ripeaan tahtiin, ellei niita totetuteta taannehtavsti ensivuoden puolella. Fiscal Cliff haamoittaa molempia puolueita ja en usko etta kumpikaan puolue tulee menemaan sen yli.

@harryi-850, jos kysymys ei ole, siita pitaisiko Obaman tehda kompromisseja verotuksen suhteen, miksi sitten kirjoitit: ”Ainoa tapa Obamalla saada toimiva toinen kausi on astua keskemmalle ja tehda kompromisseja erityisesti verotuksen suhteen…”? :-)

USA ajaa itsenä konkurssiin, ellei taloutta panna kuntoon kovin ottein. Valtion menot ja velkavastuut ovat mielettömät. Ei ole muuta vaihtoehtoa kun romauttaa isot veronkorotukset ja suitsia samalla menoja. Köyistä ei ole maksajiksi, joten tavallinen työtätekevä joutuu maksumieheksi. Itarat rosvorikkaat siirtävät varansa veroparatiiseihin. Samalla pitäisi sotiminen lopettaa yhtenä velkaantumisen syynä. Ei ole vasenmistolaisuutta kun käyttää kovia otteita.

Jos oletamme, että äänestäjät tekevät rationaalisia päätöksiä ikään, sukupuoleen, rotuun tai uskontoon katsomatta, voimme tehdä johtopäätöksen, että vain valkoinen rotu äänesti epärationaalisesti.

Nämä olivat nimenomaan rotuvaalit. Ne kärjistyvät eniten pienillä paikkakunnilla. Otan pari esimerkkiä.

Paikka: George County Misssissippi. Asukkaista valkoisia 89,9%, mustia 8,7% ja muita 3,5%. Romney sai äänistä 85,0% ja Obama 13,8%. Näyttää varsin vakuuttavasti siltä että tämän paikkakunnan valkoisista tuskin enempää kuin 6% äänesti Obamaa.

Paikka: Holmes County, Mississippi. Asukkaista 16,4% valkoisia, 82,6% mustia ja muita etnisiä ryhmiä 1,7%. Romney sai äänistä 15,7% ja Obama 83,9%. Vain aniharva valkoisista äänesti Obamaa, tuskin 5%:a useampi.

Osavaltiotasolla näyttää siltä että esim. syvän etelän valkoisista ehkä 15-20% äänesti Obamaa. Muualla valkoisista ehkä 45%. USA:ssa siis rotu on suurin poliittinen vedenjakaja vaikka monet yrittävät väittää että maa olisi jo aikoja sitten siirtynyt post-rasistiseen aikakauteen.

Miten Teksasin latinot sitten äänestivät jäänee arvailujen varaan. Otan kuitenkin yhden esimerkin kaikkein voimakkaimmalta latinoalueelta.

Paikka: Webbs County. Asukkaista valkoisia ei-latinoja 3,6%, latinoja 94,2%, mustia 0,6% ja muita 1,6% (aasialaisia ja intiaaneja). Obama sai äänistä 77,6% ja Romney 22,6%. Tällä 256 000 asukkaan alueella latinoista lähes 80% antoi äänensä Barack Obamalle.

Mutta edelleen jää arvoituikseksi se miksi Teksas, jonka asukkaista vain 45% on valkoisia ei-latinoja äänesti vaaleissa murskaavan ylivoimaisesti Mitt Romneytä (57,2% vs. 41,4%). Todennäköisesti äänestäneistä yli puolet on kuitenkin yhä valkoisia ei-latinoja.

Pieni tutkailu Teksasin provinsseissa osoitti mistä johtuu että osavaltio on yhä tiukasti republikaanien. Noin 95%:sti latinoiden kansoittama Webb County antoi äänimäärän joka oli vain 18,7% koko piirikunnan asukasluvusta. Tämä viittaa paitsi matalaan äänestysaktiivisuuteen myös ja ehkä ennenkaikkea suureen nuoreen latinoväestöön, sillä 35% asukkaista on alle 18-vuotiaita. Monilla vanhemmillakaan latinoilla ei ole vielä äänioikeutta. Sen sijaan 10 700 asukkaan Clay County antoi peräti 5 056 ääntä eli lähes puolet piirikunnan väkiluvusta. Siellä latinoita asuu vain 5% ja alle 18-vuotiaiden osuus väestöstä on n. 22%.

Latinoiden kasvava poliittinen painoarvo alkaa toden teolla tuntua Teksasissa vasta 2020-luvulla.

Yksi Romneyn suuri virhe oli hanen ”Immigration policy.” Ronald Reagan antoi 1986 Amnestyn kaikille laittomasti ennen 1982 maahantulleille ja uudisti lakia jonka toimenpano valitettavasti jai puolitiehen mutta tosiasia on, etta Yhdysvallat ei pysty eika aio lahettaa noin 11 miljoonaa laittomasti maassa olevaa pois. He ovat taalla ja ovat osa nykyista ja tulevaa Yhdysvaltaa. Laittomasti Yhdysvalloissa olevat taytyy ”laillistaa” ja ottaa osaksi laillista vaestoa. Niin kauan kuin republikaanit ovat julkisesti epaselvia asiasta, he saavat vain murto-osia immigrant vote:sta.