Yhdysvallat ja Taiwanin turvallisuus: Ukrainan sota heiluttaa myös Aasian turvallisuuspolitiikaa
Tulevina päivinä nähdään, onko Yhdysvaltain politiikka Taiwanin suhteen muuttunut merkittävästi.
“Oletteko valmis puolustamaan Taiwania sotilaallisesti, jos tilanne vaatii?”
”Kyllä.”
Aasiassa vierailevan presidentti Joe Bidenin maanantainen vastaus toimittajalle haastoi Taiwanin puolustamisen strategisen monitulkintaisuuden, joka on kestänyt vuosikymmeniä.
Yhdysvallat on pyrkinyt pitämään toimivat suhteet Kiinaan. Washington ei ole ilmoittautunut Taiwanin puolustajaksi, mutta on rivien välistä viestittänyt, että saaria turvataan. Linjan voisi kiteyttää sanomalla: ”Älä haasta Kiinaa suoraan, mutta vihjaile mahdollisen hyökkäyksen johtavan seuraamuksiin.”
Bidenin lausunto poikkesi selkeästi pitkäaikaisesta Yhdysvaltojen linjasta. Kyse on joko Bidenille yleisestä lapsuksesta tai mittavasta muutoksesta amerikkalaiseen Taiwan-politiikkaan. Tulevien päivien signaalit Yhdysvaltojen ulkoministeriöstä, Valkoisesta talosta ja Pentagonista kertovat, kumpi on oikea tulkinta.
Jos Yhdysvallat vahvistaa sitoutuneensa avoimesti Taiwanin puolustamiseen, uusi linjanveto on reaktio Aasian ja koko maailman turvallisuustilanteen rapautumiseen.
Viime vuosina Kiina on ollut yhä aggressiivisempi naapurustossaan. Se on pyrkinyt kasvattamaan vaikutusvaltaansa Etelä-Kiinan merellä uhmaten naapureitaan ja kansainvälisiä sopimuksia. Kiinan mittava sotavoimien modernisointi sekä operaatiot Taiwanin läheisyydessä pelottavat saarelaisia.
Viimeistään Ukrainan sota osoitti, että hyvät kauppasuhteet, moraaliset tuomiot sekä strateginen monitulkintaisuus ovat riittämättömiä rauhan takaajia.
Kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008, presidentti George W. Bush harkitsi lyhyesti sotilaallista apua georgialaisille. Lopulta hän tyytyi vain tuomitsemaan Venäjän sekä lähettämään georgialaisille humanitääristä apua.
Myöskään Barack Obaman, Euroopan tai maailman reaktiot Georgiaan ja Krimiin eivät kyenneet horjuttamaan Venäjää. Talouspakotteet olivat vaatimattomia ja Venäjä isännöi olympialaisia sekä jalkapallon MM-kisoja. Vihainen sormen heilutus ei tehonnut. Venäjä eskaloi aggressioitaan.
Kiina vuorenvarmasti seuraa Ukrainan sotaa sekä länsivaltioiden toimia erittäin tarkasti. Monimutkaiset kauppa- sekä turvallisuuspoliittiset tekijät pakottavat Kiinan tekemään toistuvasti tilannearvioita ja mahdollisesti muuttamaan suuntaa mittavastikin.
Venäjän valtavat resurssit ja jaettu raja, Kiinan omat laajentumishalut, Yhdysvaltojen ja muun lännen reaktiot Kiinan toimiin, sodan vaikutus kauppasuhteisiin ja jakeluverkostoihin, sekä suurvaltasuhteiden kärjistyminen pakottavat Kiinan harkitsemaan askeleensa huolellisesti.
Ehkä strateginen monitulkintaisuus on aikansa elänyt konsepti? Maailman turvallisuuspoliittinen tilanne on vaikea ja traaginen. Lännen heikot reaktiot Georgiaan ja Krimiin todennäköisesti rohkaisivat Vladimir Putinia jatkamaan samalla linjalla. Lepsu reaktio Ukrainaan ei olisi rohkaissut ainoastaan Venäjää.
Joustamiselle ja ambivalentille taktiikalle on aikansa ja paikkansa. Kompromissihakuisuus on useammin hyve kuin pahe. Silti demokratioiden on seistävä ihanteidensa ja kumppaneidensa takana. Joskus selvin sanoin.
Soundtrack: Randy Newman, In Germany Before The War.