Yhdysvallat ja Ranska: kuin sisarukset tukkanuottasilla
Ranskalaiset ja amerikkalaiset odottavat muiden puhuvan kieliään ja kumartavan kulttuureilleen.
Palasin kevätmatkalta Pariisiin, jossa tapasin Suomessa asuvat aikuiset poikani. Isä ja pojat -hengailun ohessa tutustuimme Louvreen, Eiffelin torniin ja muihin kaupungin pakollisiin nähtävyyksiin.
Matkan loppusuoralla tapasimme puolituttuni, arvostetun ranskalaisen dokumentaristin. Hän valitti, kuinka vaikeaa on myydä hyviä ja analyyttisia projekteja koskien Yhdysvaltoja: ”Projektien päättäjät haluavat vain kuvia avoimista valtateistä ja aseistettuja 200-kiloisia punaniskoja huutamassa ’Trump!’”
”Yhdysvallat ja Ranska ovat edelleen kilpailijoita, ja se ruokkii ranskalaisia asenteita”, dokumentaristi totesi. Kaksi valtiota katsovat toisiaan sekoituksella ylemmyyden ja alemmuuden tunnetta, joka on leimannut maiden asenteita jo vuosisatoja.
Yhdysvallat ja Ranska ovat sidotut toisiinsa monimutkaisin ja vahvoin solmuin. Maiden välinen erityissuhde haastaa syvyydessään ja historiallisessa merkittävyydessään ajoittain jopa angloamerikkalaisen yhteisön.
Yhdysvaltojen syntytarina on täysin sidottu Ranskan keskeiseen rooliin. Ranskan diplomaattinen, rahallinen ja jopa sotilaallinen tuki näytteli keskeistä roolia Yhdysvaltojen itsenäistymissodassa. Marquis de Lafayette, Comte de Rochambeau ja Comte de Grasse auttovat ratkaisevassa Yorktownin maa- ja meritaistelussa.
Ranskalaiset saavat puolestaan kiittää Yhdysvaltoja avusta vuosina 1917-1918, puhumattakaan maan vapauttamisesta natsi-Saksan miehityksestä. Pitkät rivit amerikkalaisia hautoja Normandian rannikoilla kertovat Yhdysvaltojen uhrauksista Ranskan ja muun vapaan maailman puolesta.
Sekä Yhdysvallat että Ranska ovat ikonisoineet omat vallankumouksensa, käärien niiden opetukset ylevien lauseiden ja periaatteiden viittaan. Molemmat maat korostavat roolejaan demokratian ja tasa-arvon marssissa valistusajalta eteenpäin, odottavat muun maailman kiitosta ja kunnioitusta.
Ranskalaiset ja amerikkalaiset odottavat muiden puhuvan heidän kieliään ja kumartavan heidän kulttuureilleen. Molemmat ovat kulttuurisesti sovinistisia maita, jotka lyövät rintaansa kansainvälisillä foorumeilla.
Ranskalaiset tykkäävät tökkiä amerikkalaisia lihavista Trump-faneistaan, mutta kaikessa hiljaisuudessa he tunnustavat amerikkalaisen akatemian, taiteen ja kulttuurin luovan elinvoimaisuuden. Amerikkalaiset puolestaan myöntävät ranskalaistenkin tietävän jotain modernista teknologiasta ja arvostavat Ranskaa sotilasmahtina ja liittolaisena.
Pinnallisen ja molemminpuolisen vitsailun ja tökkimisen alla amerikkalaiset ja ranskalaiset arvostavat vahvaa historiallista sidettään. He ovat taistelleet toistensa rinnalla ja lukeneet toistensa kirjoja jo vuosisatoja.
Maiden väliset nokittelut on helppo laittaa niiden samankaltaisuuden piikkiin. Niiden kilpailuasetelma on sisarusten välistä kilpailua – hyvässä ja pahassa.
Soundtrack: Téléphone – Ça (C’est Vraiment Toi)