Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yhdysvallat: huhut romahduksesta ovat ennenaikaisia

Marko Maunula
Blogit Americana 3.12.2013 13:01

Tuore Chronicle of Higher Education muistuttaa lukijoita Yhdysvaltojen perikadon pitkästä historiasta ja demokratian haasteista.

Viime viikolla Yhdysvalloissa juhlittiin kiitospäivää, ja me juhlimme sitä kaverini kotona. David illallisseurueestamme kertoi harkitsevansa muuttoa Costa Ricaan. Hän sanoi jo silmäilleensä asuntoja rannikon tuntumasta.

”Etkö sinä ole hieman liian nuori eläkkeelle?” kysyin noin viisikymppiseltä jannulta.

David vastasi: ”En puhu eläkkeestä. Minä haluan pois Yhdysvalloista ennen romahdusta.”

Tiesin aikaisempien keskustelujen perusteella, että David on poliittisesti teekutsuoikeiston miehiä. Kaverini kaveri on minunkin Facebook-tuttavani, ja olen tottunut näkemään häneltä linkkilitanioita kommunistisesta kauhistuksesta ja Yhdysvaltain tuhoajasta nimeltä Barack Obama.

En viitsinyt pilata tunnelmaa tinkaamalla politiikasta, mutta mielessäni luokittelin Davidin taas yhdeksi ”kassandraksi”, joka povaa tuhoa Amerikalle. Ehkä jopa sadat miljoonat ihmiset ovat, vuosisatojen saatossa, julistaneet Yhdysvallat epäonnistuneeksi kokeiluksi.

Yhdysvaltojen perikatoa ovat vuorollaan povanneet monarkistit ja anarkistit, kommunistit ja yltiökapitalistit, rasistit ja tukkutavara-pessimistitkin. Älykkäimmät kriitikot käyttävät termejä kuten ”alamäki”, ja rajuimmat paranoidit puhuvat romahduksesta.

Politiikan professori David Runcimanin (University of Cambridge) tuore juttu Chronicle of Higher Educationissa summaa tehokkaasti Yhdysvaltain ja laajemmin koko demokratian romahduksen kulttuurihistorian. Juttu osoittaa, kuinka epäilyt demokraattisen kokeilun toimivuudesta ulottuvat Yhdysvaltojen syntyhetkiin saakka.

Demokratian surkeuden valittaminen on olennainen osa demokratiassa elämistä, eikä Yhdysvallat ole tässä mitenkään poikkeuksellinen valtio, Runciman sanoo. Toisaalta Yhdysvaltojen historia, mittasuhteet ja taloudellis-poliittis-sotilaallinen vaikutusvalta asettavat sen tulevaisuuden tavallista voimakkaamman suurennuslasin alle.

Juttu muistuttaa, että demokratia mahdollistaa sen äänekkäimpien kriitikkojen hillittömimmät lausunnot. ”Vankka usko systeemiin mahdollistaa Yhdysvaltojen vihaisimpien politiikkojen verbaaliset ylilyönnit”, Runciman kiteyttää. Varteenotettavia vaihtoehtoja demokratialle ei ole. Ani harva kiinalaista talousihmettä ihailevakaan amerikkalainen haluaisi valtiojohtoisen kapitalismin rantautumista Yhdysvaltoihin.

Amerikkalaisen demokratian analyyttiset arvioijat ja kriitikot Alexis de Tocquevillestä Friedrich Hayekiin ovat painottaneet demokratian vaaroja ja sen ilmentymismuotoja Yhdysvalloissa. Demokratia houkuttelee lyhytnäköiseen ajatteluun ja hyödyttää poliittisia huijareita, jotka lumovat äänestäjät katteettomilla lupauksillaan ja lyhytnäköisillä hallinnollisilla silmänkääntötempuillaan.

Demokratian toimivuus tekee siitä ajoittain myös liian itsevarman ja itseensä tyytyväisen järjestelmän.

Tocqueville kiteytti demokratian keskeisen ongelman: huono ajoitus. Järjestelmän edut näyttäytyvät parhaiten pitkällä aikavälillä, kun taas sen huonot puolet näkyvät reaaliajassa. Tämä demokratian ristiriita heijastuu poikkeuksellisen korostettuna tämän päivän Washingtonissa.

Populististen, raivon politiikkaa ja jopa demokratian vastaista sappea sylkevät hihhulit ovat liki halvaannuttaneet kongressin. Silti, pahanilmanlintujen kannattaisi olla hiljaa. Yhdysvallat on ollut samassa jamassa aikaisemminkin, ja joka kerta se on kaivanut itsensä ulos kuopasta. Kuten Winston Churchill sanoi: ”Amerikkalaiset toimivat aina lopulta oikein – yritettyään ensin kaikkia muita vaihtoehtoja.”

Soundtrack: Wilco, Handshake Drugs.