Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Yhdysvallat: huhut kuolemasta ovat ennenaikaisia

Blogit Americana 9.12.2010 21:40
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Yhdysvallat on romahduksen partaalla, kirjoittaa tunnettu historioitsija Alfred W. McCoy Salon.com -webbilehden sivuilla.

Sekoittamalla huolestuttavia faktoja ja spekulatiivisia visioita, McCoy argumentoi, että Henry Lucen vuonna 1941 povaama ”amerikkalainen vuosisata” on saapumassa ennenaikaiseen loppuun. McCoyn visioissa amerikkalainen hegemonia kestänee enää noin 15 vuotta.

Yhdysvaltojen talousvaikeudet, rappeutuva koulutusjärjestelmä, sekä hidas teknologinen taantuma auttavat Kiinaa syrjäyttämään Yhdysvallat maailman johtavana taloutena sekä kasvavana sotilasmahtina uskottua nopeammin, McCoy uskoo. Imperiumit kaatuvat usein yllättävän nopeasti, kuten Neuvostoliiton ja muiden eurooppalaisten ex-maailmanmahtien esimerkit osoittavat.

Yhdysvalloilla on huolensa. Pysyvän menestyksen takaaminen on vaikeaa, jos infrastruktuuri ja koululaitos jatkavat nopeaa rapautumistaan. Molempien korjaaminen vaatii talouden rakenteellisten ongelmien, kuten jatkuvan velkaantumisen sekä vaurauden keskittymisen, korjaamista. Silti, McCoyn kannattaisi maalata pirunsa lyijykynällä tussin sijasta.

McCoy laskee Yhdysvaltain romahduksen alkaneen vuodesta 2003 ja katastrofaalisesta Irakin sotaretkestä. Sen aiheuttama diplomaattinen, taloudellinen, ja sotilaspoliittinen vahinko on historioitsijan visioiden sydämessä. Tämä lähtökohta selittää myös, miksi McCoy on väärässä.

Vuonna 1967 ranskalainen journalisti Jean-Jacques Servan-Schreiber julkaisi hittiteoksensa Le Défi Américain. Servan-Schreiber purki teoksessaan Algerian sotaretken ryvettämän ja menetetyn imperiumin aiheuttamia traumoja, ja povasi Yhdysvaltain taloudellisen vallan tekevän pian Euroopasta oman sateliittinsa.

Vain pari vuotta myöhemmin My Lain verilöyly, Chicagon puoluekokouksen katastrofi, Martin Luther King, Jr.:n sekä Bobby Kennedyn murhat, ja talouden ongelmat saivat monet amerikkalaiset pitämään maataan moraalisesti ja taloudellisesti rapautuvana suurvaltana. Yhdysvaltojen henkinen krapula ja talousvaikeudet jatkuivat aina 1980-luvun puoliväliin.

Hävityt tai pattiin päättyneet sodat synnyttävät kansakunnissa ymmärrettävää pessimismiä, ja huono talous vain vahvistaa tunnetiloja. Tämän päivän Yhdysvallat ei ole poikkeus. McCoy, Etelä-Aasiaan erikoistunut historioitsija, ymmärtää ja näkee Aasian nousun kirkkaammin kuin me muut, mutta hänen reaktionsa Yhdysvaltoihin nykytilanteeseen näyttävät pahasti viime vuosien Irak-krapulan värittämiltä.

Aniharva neokonservatiivi-piirien ulkopuolella uskoi Neuvostoliiton romahdusta seuranneen yksinapaisen, Amerikka-keskeisen maailmanjärjestyksen kestävän kovinkaan kauan. Nyt uudet aasialaiset talousmahdit ovat nousemassa Yhdysvaltain ja Euroopan rinnalle – ainakin taloudellisesti ja mahdollisesti myös sotilaallisestikin.

Talous ei ole nollasummapeliä, ja Kiinan nousu ei tarkoita, että sen uusi vauraus olisi pois meiltä muilta. Kiina nousee rajusti, mutta Yhdysvaltain ”romahdus” näyttää ennemminkin status quolta.

Moninapaisen maailman nousu ei tarkoita entisen ainoan navan katoamista. Vaikka suhteellinen tai jopa absoluuttinenkin valta hieman rapisikin, se ei tuomitse maata ”romahdukseen” tai oikeuta Cormac McCarthy -visioita apokalyptisesta amerikkalaisesta autiomaasta. Brittiläinen ja ranskalainen imperiumi eivät ole enää maailman ainoita suvereeneja valtavoimia, mutta elo Thamesin ja Seinen varsilla näyttää edelleen melko vauraalta ja tasapainoiselta.

Soundtrack: Prince, America.