Wikileaks: vanhakin uutinen voi olla tarpeellinen

Lyhyt penkominen osoitti, että Wikileaksin kohutut Afganistan-dokumentit synnyttivät enemmän savua kuin tulta. Kyseessä oli pohjimmiltaan sodan vastustajien mediatempaus. Mutta se ei ole välttamättä huono asia.

Puoliaktiivinenkin Afganistanin seuraaja havaitsi jo uutisten ilmestyessä, että ”paljastukset” kuulostivat valtaosin tutuilta. Sivullisten kuolemat, virheiskut, sekä Pakistanin tuki Talibanille on tuttua tavaraa. Ainoastaan tieto Talibanin hankkimista lämpöohjautuvista ohjuksista tuntui olevan uutinen joillekin Afganistan-tarkkailijoille.

Wikileaksin ”vuoto” dramaattisine ”salaisine” dokumentteineen oli taitava propagandistinen veto sodan vastustajilta. Huolellisesti ajoitettu, kansainvälisen huippumedian kautta toteutettu mediatapaus oli viikonvaihteen puheenaihe.

Valtaosa dokumenteissa väitetyistä sotarikoksista on helppo sivuttaa. Jokainen sotaan käytännössä, teoriassa, tai edes uutisten kautta tutustunut tietää, että siviiliuhrit ovat valitettava mutta itsestäänselvä osa modernia sodankäyntiä. Traagisia vahinkoja sattuu, varsinkin taistellessa sodankäynnin laeista piittaamattomia, univormuista piittaamattomia, siviliien keskellä piileskeleviä terroristeja vastaan.

Wikileaksin paljastuksesta voi olla silti etua. Jos hyvin käy, se pakottaa Yhdysvallat sekä muun länsiliittoutuman ajattelemaan jälleen kerran, pitkään ja huolellisesti, sekä strategiansa että taktiikkansa Afganistanin suhteen.

Kansainvälinen yleisö on jo tottunut Afganistanin sotaan. Amerikkalainen uutisten katsoja suhtautuu ”kaksi amerikkalaissotilasta kaatui Helmandin provinssissa eilen” -ilmoitukseen liki samalla tunteella kuin säätiedotukseen. Perusteellinen ravistus on ehkä paikallaan.

Länsiliittoutuma on nikkaroinut Afganistanissa kuin sananlaskun huono räätäli. Aiotusta puvusta on tullut kukkaro, ja sekin näyttää vuotavan. Wikileaksin ”paljastus” voi ehkä osaltaan sysätä amerikkalaiset sekä muut länsiliittoutuman maat vakavaan, kipeään, ja tarpeelliseen analyysiin Afganistanin sodan realistisista tavoitteista sekä metodeista.

Soundtrack: Country Joe and the Fish, I-Feel-Like-I’m-Fixin’-To-Die-Rag.