Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Wikileaks ja salaisuuksien puolustuspuhe

Blogit Americana 30.11.2010 15:24
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Julian Assange on säälittävä hahmo. Hänen pompöösi narsisminsa sekä fanaatikoille tyypillinen uskonsa omaan asiaansa ja erinomaisuutensa olisivat lähinnä huvittavia, ellei hän vaarantaisi toimillaan tuhansien ihmisten hengen.

Miltei jokainen arkistoja kahlannut poliittisen historian tutkija on törmännyt aikaisemmin salattuihin dokumentteihin, joissa korkea-arvoiset diplomaatit, poliitikot, sekä muut merkkihenkilöt kommentoivat vähemmän mairittelevin sanankääntein kollegoitaan ja kansainvälisiä poliittisia johtajia.

Suurlähetystöjen olennaisiin tehtäviin kuuluu lähettaa rehellisiä ja analyyttisiä arvioita kohdemaansa tilanteesta ja sen johtajista. Jos nämä johtajat ovat saamattomia kämmentäjiä, alfauroksia tai jonkun toisen valtionpäämiehen ohjaksissa, muistion laatijan on jaettava arvionsa esimiestensä kanssa.

Ulkoministeri Hillary Clinton kommentoi eilen radiossa, että Wikileaksin vuotojen saavuttua mediaan, hän soitti välittömästi nimeämättömälle valtionpäämiehelle, yrittäen korjata vähemmän mairittelevien lausuntojen aiheuttamaa vahinkoa. Puhelun toisesta päästä tuli naurahtava vastaus: ”Älä huolehdi. Tietäisitpä mitä me kirjoitamme sinusta!”

Silti, luottamuksellisten viestien vuotaminen julkisuuteen ei auta kansainvälistä diplomatiaa, varsinkin kun paljastusten huomattavasti vakavammat osat käsittelevät kansainvälisiä reaktioita Iranin ydinasehaaveisiin, Kiinan ja Pohjois-Korean rapautuvia suhteita, sekä muita kansainvälisen diplomatian räjähdysherkkiä kohteita.

Assange on julistanut itsensä liki marttyyriksi ja kansainvälisen salaliiton uhriksi, ja realiteetteja ymmärtämättömät vaistonvaraiset läntisen demokratian kriitikot ruokkivat kehuillaan miehen narsismia ja piittaamattomuutta ihmishengistä. Vallan illuusion sokaisema Assange katselee tekemäänsä vahinkoa ylpeänä kuin pikkupoika hiekkalaatikolla aikaansaamaansa hävitystä.

‘Ihmisillä on oikeus tietää’ on Assangen mantra. Tiedonhalu on inhimillistä, mutta silläkin, kuten kaikella, on oltava rajansa. Jotkut asiat ovat salaisia hyvästä syystä. Saksalaiset kenraalit olisivat aivan varmasti halunneet tietää vuonna 1939, että mitä kansainväliset johtajat sanovat heistä tai toisistaan. Taliban haluaa tietää Yhdysvaltojen kanssa yhteistyötä tekevät afgaanien identiteetin. Vastuulliset aikuiset pitävät silti nämä tiedot heiltä salassa niin kauan, kunnes tiedoista ei ole enää vaaraa. Historian tutkijat selvittävät aikanaan loput.

Soundtrack: Bob Dylan, Idiot Wind.