Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Wikileaks ja salaisuuksien puolustuspuhe

Marko Maunula
Blogit Americana 30.11.2010 15:24

Julian Assange on säälittävä hahmo. Hänen pompöösi narsisminsa sekä fanaatikoille tyypillinen uskonsa omaan asiaansa ja erinomaisuutensa olisivat lähinnä huvittavia, ellei hän vaarantaisi toimillaan tuhansien ihmisten hengen.

Miltei jokainen arkistoja kahlannut poliittisen historian tutkija on törmännyt aikaisemmin salattuihin dokumentteihin, joissa korkea-arvoiset diplomaatit, poliitikot, sekä muut merkkihenkilöt kommentoivat vähemmän mairittelevin sanankääntein kollegoitaan ja kansainvälisiä poliittisia johtajia.

Suurlähetystöjen olennaisiin tehtäviin kuuluu lähettaa rehellisiä ja analyyttisiä arvioita kohdemaansa tilanteesta ja sen johtajista. Jos nämä johtajat ovat saamattomia kämmentäjiä, alfauroksia tai jonkun toisen valtionpäämiehen ohjaksissa, muistion laatijan on jaettava arvionsa esimiestensä kanssa.

Ulkoministeri Hillary Clinton kommentoi eilen radiossa, että Wikileaksin vuotojen saavuttua mediaan, hän soitti välittömästi nimeämättömälle valtionpäämiehelle, yrittäen korjata vähemmän mairittelevien lausuntojen aiheuttamaa vahinkoa. Puhelun toisesta päästä tuli naurahtava vastaus: ”Älä huolehdi. Tietäisitpä mitä me kirjoitamme sinusta!”

Silti, luottamuksellisten viestien vuotaminen julkisuuteen ei auta kansainvälistä diplomatiaa, varsinkin kun paljastusten huomattavasti vakavammat osat käsittelevät kansainvälisiä reaktioita Iranin ydinasehaaveisiin, Kiinan ja Pohjois-Korean rapautuvia suhteita, sekä muita kansainvälisen diplomatian räjähdysherkkiä kohteita.

Assange on julistanut itsensä liki marttyyriksi ja kansainvälisen salaliiton uhriksi, ja realiteetteja ymmärtämättömät vaistonvaraiset läntisen demokratian kriitikot ruokkivat kehuillaan miehen narsismia ja piittaamattomuutta ihmishengistä. Vallan illuusion sokaisema Assange katselee tekemäänsä vahinkoa ylpeänä kuin pikkupoika hiekkalaatikolla aikaansaamaansa hävitystä.

‘Ihmisillä on oikeus tietää’ on Assangen mantra. Tiedonhalu on inhimillistä, mutta silläkin, kuten kaikella, on oltava rajansa. Jotkut asiat ovat salaisia hyvästä syystä. Saksalaiset kenraalit olisivat aivan varmasti halunneet tietää vuonna 1939, että mitä kansainväliset johtajat sanovat heistä tai toisistaan. Taliban haluaa tietää Yhdysvaltojen kanssa yhteistyötä tekevät afgaanien identiteetin. Vastuulliset aikuiset pitävät silti nämä tiedot heiltä salassa niin kauan, kunnes tiedoista ei ole enää vaaraa. Historian tutkijat selvittävät aikanaan loput.

Soundtrack: Bob Dylan, Idiot Wind.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Maunula on niin kuin usea USA:n propagandakoulun jo lapsena läpikäynyt
aina USA:n maailmanvallan peruslinjoilla.

USA:sta ei kukaan saa tietää muuta kuin että se on aina ja kaikkialla” ritari valkoinen” hyvän asialla pahaa vastaan.
Siinäpä se, keskustelu loppu!

Näissä dokumenteissä USA-imago muuttuu tavallisten kuolevaisten toheltajien maailmaksi.

Kaikki lobbaamisen keinot on Maunulankin etsittävä, jopa Suomen Kuvalehden kommentit.

Narsismiako, vaiko aitoa oikean asian ajajan epätoivoa ?

”Jotkut asiat ovat salaisia hyvästä syystä. Saksalaiset kenraalit olisivat aivan varmasti halunneet tietää vuonna 1939, että mitä kansainväliset johtajat sanovat heistä tai toisistaan. ”

, että mitä – tämä vertaus ei nyt aukea kyllä lainkaan

, että mitä jos kolumnisti M M täsmentäisi :)

, että mitä.

Tuntuu siltä, että blogisti kannattaa järjestelmää, jossa tavallista kansalaista pidetään liian tyhmänä tietämään ja punnitsemaan ”isoja asioita”. Tällaisessa järjestelmässä tieto ja päätäntävalta on harvojen käsissä, mutta maksumieheksi (ja sodissa kärsijäksi) tämä tavallinen kansalainen kyllä kelpaa. Vallan kolmijako vahtikoirineen on epäonnistunut, ja siksi Wikileaks on yksi tärkeimmistä demokratiaa edistävistä teoista 2000-luvulla.

On jo korkea aika katsoa, mitä pelejä kulissien takana pelataan ja toivoa, että jonain päivänä vastuunkantajia löytyy muualtakin kuin etulinjasta. Mitä toiseen maailmansotaan tulee, Wikileaks olisi saattanut pelastaa Euroopan siltä, minkä diplomaattinen tunarointi ja valtapeli pisti alulle.

”että mitä – tämä vertaus ei nyt aukea kyllä lainkaan

, että mitä jos kolumnisti M M täsmentäisi :)

, että mitä.”

No esimerkiksi Hitler ei pitänyt lainkaan siitä, miten hänestä puhuttiin Suomen lehdistössä. Saksa tekikin paljon hallaa Suomen sotatoimille talvisodassa. Rehellisyys ei kannata.

Marko,

miksi rakentaa maailma, jota totuus satuttaa?

Ehkä Assange näkee maailmassa jotain vielä tärkeämpää, kuin maiden diplomatiasuhteet.

Tiitisen lista julki. Hyöty tuosta olisi se, että kohu mokomasta listasta jo loppuisi.

Mikä etu irrallisten diplomaattijuorujen/vitsien/letkautusten julkistamisella siis saavutetaan? Mr. WikiLeaks saa 15 minuutin narsistisen famensa, salaliittoteoreetikot päivittäisen (info)litium-annoksensa. Mitä muuta?

”Mikä etu irrallisten diplomaattijuorujen/vitsien/letkautusten julkistamisella siis saavutetaan? Mr. WikiLeaks saa 15 minuutin narsistisen famensa, salaliittoteoreetikot päivittäisen (info)litium-annoksensa. Mitä muuta?”

Ainakin se, että nyt viimeistään selviää kaikille, ett on ihan sama kuka on USA:n johdossa, W, Obama, Palin tai Clinton. Maailman mahtavimman maan politiikka on joka tapauksessa likaista.

Demokraattiulkoministerin kehotus vakoilla mm. YK:ta on selvä viesti siitä, ettei hänen puolueensa ole yhtään sen parempi vaihtoehto kuin republikaanitkaan. Oikeisto on sentään avoimesti sitä mitä on.

Kovin tuntuu MM:n kirjoitus happamalta kuin ketun pihlajanmarjat. Miten WikiLeaksin paljastukset poikkeavat Suomen Kuvalehden jutuista esim Suposta? Ehkä näkökulma ja abstraktiotaso ovat hieman korkeammat. Jos näissä tiedoissa on jotain sellaista, mitä joku valtio ei jo tiedä, niin huonosti on hoitanut oman tiedustelutoimintansa. Salaisuuksia nykymaailmassa on todella vähän, koska niin paljon tietoa vuotaa eri organisaatioista. Se, että tiedot tulivat julki muun kuin perinteisen median kautta, tuntuu olevan tutkivalle journalismille vaikeinta.

Marko Maunulan kirjoitus on aivan asiallisesti kirjoitettu ja perusteltu. Avoimuutta tulee lisätä ja sitä on koko ajan tapahtunutkin globaalisti, mutta hyvien tapojen ja hyvän maun rajoja tulee kunnioittaa. Eikä toisen omaisuutta saa anastaa lupaa kysymättä, muutoin lopputulos vain lisää vastakkainasetteluja. ”Realiteetteja ymmärtämättömät vaistonvaraiset läntisen demokratian kriitikot” näyttävät tässä yhteydessä edustavan lähinnä samaa kuin antidemokraatit tai anarkistit, jotka haluavat kylvää eripuraa ja kapinaa länsimaisia arvoja vastaan. Pöljäilyähän tähän maailmaan tietenkin mahtuu, mutta demokratialla on myös oikeus puolustaa itseään ja arvojaan kaikin omin keinoinsa.

”Realiteetteja ymmärtämättömät vaistonvaraiset läntisen demokratian kriitikot näyttävät tässä yhteydessä edustavan lähinnä samaa kuin antidemokraatit tai anarkistit, jotka haluavat kylvää eripuraa ja kapinaa länsimaisia arvoja vastaan.”

Mitähän arvokasta noissa Irakin ja Afganistanin sodissa on. Eikö se tasavallan presidenttikin YK:ssa arvostellut niitä syitä, joilla sotaan lähdettiin. Eikö nimenomaan avoimuus, jota Maunula arvostelee, ole keskeisin länsimainen arvo? Vai olisiko se tärkein puolustettava arvo, että tyhjästä luodulle velalle löytyy maksaja (=veronmaksajat)??

”Ulkoministeri Hillary Clinton kommentoi eilen radiossa, että Wikileaksin vuotojen saavuttua mediaan, hän soitti välittömästi nimeämättömälle valtionpäämiehelle, yrittäen korjata vähemmän mairittelevien lausuntojen aiheuttamaa vahinkoa. Puhelun toisesta päästä tuli naurahtava vastaus: ”Älä huolehdi. Tietäisitpä mitä me kirjoitamme sinusta!””

Eipä tuo nyt kovin pahalta ja vaaralliselta lopputulokselta kuulosta.

Asiallinen kirjoitus Maunulalta.

Joka vaatii noiden lurjusten harjoittamaa avoimuutta, laittakoon nettiin nimensä, osoitteen, ovikoodin, sotun, luottokortin numeron, pin-koodit. Katsotaan, kauanko tuon kaltaisen avoimuuden ihannointi jatkuu.

Eipähän tässä ole nyt pelkästään avoimuudesta kysymys. Enemmän on kysymys siitä, että onko maailmassa yleensä salaisuuksia vaikka niin luullaankin. Ei minulla ole mitään harhakuvitelmia, etteikö Eetwartin mainitsemat tiedot jo olisi kaikkien niitä kipeästi kaipaavien tiedossa. Joka verkkoon ryhtyy, se verkon kestäköön.

On väitetty useasti viime aikoina että Wikileaks on ilmiö joka rikkoo luottamusta kansainvälisessä politiikassa.

Rohkenen olla eri mieltä…

Voiko luottamus perustua moraalisesti kestämättömälle toiminnalle?

Luottamus täytyy myös virkamiehen/diplomaatin ansaita. Luottamuksella suojattavan arvon täytyy olla oikeamielinen.

Vai onko niin että väärämielinen ansaitsee luottamuksen myös väärämieliselle toiminnalle?

Mikä on oikeamielinen ja mikä väärämielinen teko on viime kädessä subjektiivinen asia. Minusta Wikileaks on paljastanut paljon väärämielisiä tekoja.

Mitä tulee juridiikkaan niin asiakirjan salaiseksi luokitteleminen on aina maakohtaiseen oikeusjärjestelmään sekä kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa oikeusvoimaa- ei muuta.

Suomessa salaiseksi julistettu asiakirja on Suomessa Suomen oikeusjärjestyksen mukaan salainen, mutta se ei ole salainen Suomen oikeusjärjestyksen ja siihen liittyvien kansainvälisten sopimusten toimivallan ulkopuolella.

Ei Julian Assange ole vuotaja. Vuotaja on joku USA:n hallinnon korkea virkailija. Julian antaa vain väylän vuotajalle. Kun korkea virkamies vuoti totuuksia Wietnamin sodasta edisti se suuresti oikean ja todellisen kuvan saamista sodasta. se taas johti sodan loppumissen. Nytkin todellisemman kuvan saa kun viitsii kahlata asiakirjoja läpi. Maunulan on kirjoitettava kuten kirjoitti. Muuten suhteet vaarantuu. Kenen leipää hän syö sitä laulua hänkin laulaa.

Marko voisi vaihteen vuoksi seurata muutakin kuin USA:n pop-kulttuuria. Noam Chomsky antoi aiheesta haastatelun ainakin DemocracyNow. org nettisivulla. Sen voisi katsoa alkuun. Ajatella eroja diplomaattiraporttien ja arabimaisen yleisen mielipiteen välillä, sitten ihmetellä. Eli tässä näyttää hiukan siltä, että Assangea on käytetty hyväksi, kuten myös Foggy Bottomin diplomaatteja.

Eli hallituksia ei tulisi kansanvaltaisissa systemeissä suojata omilta kansalaisiltaan enempää kuin mitä niitä suojellaan muilta hallituksilta, mikä on usein tilanne nykyään. Vaikka Suomi on siitä taatusti pahempi esimerkki kuin USA. Mutta siitähän ei sovi kirjoittaa, ei tosiasioin eikä reaalitermein.

Wikileaks on CIA:n juttu. Sen avulla oikeutetaan terrorismisotaa (juu, Iranin pressa on Hitler, Al Quida siellä ja täällä, juu, saudit tykkää että Irania pitäisi pommittaa). Wikileaksia tullaan käyttämään internetin sensuroinnin perusteluun.

Marko, kirjoituksesi ja luonnehdintasi Wikileaksista, joka personoituu Assangeen, on erinomaisen hyva.
Kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa on salaisuuksia, jotka liittyvat valtion turvallisuuteen ja jotka on uskottu maariteltyjen hierarkkisten turvallisuusasteiden kasiteltaviksi. Yhta vahan kuin minun tarvitsee tietaa Pakistanista valitettya tiedusteluinformaatiota olen kiinnostunut jonkun lahimmaiseni yksityisluontoisista asioista. Kaikki ei yksinkertaisesti ole yleiseen tietoon tarkoitettua, ei edes toivottuakaan. Demokraattinen media saa valitettavaksi tiedot, jotka ovat meille hyodyllsisia; sen lisaksi yksityisella kansalaisella on (myso Yhdysvalloissa) mahdollisuus saada tietoja. Suuressa osassa tiedoista toteamme varmaankin triviaa.
Wikileaks ei ole kunniallinen myoskaan siksi, etta pyrki hankkimaan tietoja rikollisin keinoin ja sai niita yhden sotilashenkilon hankkimana – joka siis tarveli ja kaytti hyvaksi hanelle uskottua asemaa.
En puolusta Assangea patkaakaan, mutta demokraattisessa prosessissa han saa varmaan objektiivisen kasittelyn.