Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Wikileaks, etiikka, ja uusi suomettuminen

Marko Maunula
Blogit Americana 16.2.2011 16:33

Lehtijuttujen määrän ja näkyvyyden perusteella on helppo päätellä, että suomalainen media on poikkeuksellisen innostunutta wikileaks-paljastuksista.

Amerikkalainen media on jo käytännössä lopettanut wikileaks-paljastusten vatvomisen. New York Times ylläpitää tietääkseni edelleen toimittajien ryhmää, joka penkoo tiedostoja mahdollisten tärkeiden lisätietojen varalta, mutta amerikkalainen uutistoimittaja ja uutisten kuluttaja ovat jo siirtyneet uusiin aiheisiin.

Mistä suomalaisten into vatvoa mitä-kukakin-politiikko-sanoi-kenelle-mistäkin-aiheesta oikein johtuu? En ole alan asiantuntija enka totta puhuakseni tunne suomalaista nyky-yhteiskuntaa enää kovinkaan hyvin, mutta kaukaisesta perspektiivistä katsottuna en voi olla pistämättä tätä sekä perinteisen vääristyneen omakuvan sekä suomettumisen jälkitautien syyksi.

Suomalainen rehellisyys ja ystävällinen suorapuheisuus ovat erinomaisia ominaisuuksia, joita kaipaan edelleen, liki kahden vuosikymmenen ulkomailla asumisen jälkeenkin. Jopa diplomatiassa me odotamme poliitikoilta(mme) käytöstä, joka vastaa suomalaista etiikkaa, mutta joka sopii huonosti diplomatian vähemmän runolliseen todellisuuteen.

Esimerkiksi amerikkalainen uutisten seuraaja ja poliittisesti valvoutunut tarkkailija on huomattavasti paatuneempi ja kyynisempi kuin hänen suomalainen hengenheimolaisensa. Wikileaksin paljastukset politiikan raadollisuudesta tuskin nostattavat täällä kulmakarvoja, mutta suomalaiset pureskelevat aihetta vaikka maailman tappiin saakka, voimakkain ja pettynein reaktioin.

Toinen teoriani koskee suomettumisen kipeää taakkaa. Useiden suomalaisten politiikkojen käytös Neuvostoliiton suhteen oli suorastaan häpeällisen tragikoomista. Kaikki lässytykset ajan hengestä ja realismista sikseen, maan rähmällään makaaminen ja totalitäärisen systeemin mielistely oli vastenmielistä ja väärin.

Nyt monet ilmeisesti pelkäävät uutta Yhdysvaltojen myötäilyn aaltoa, suomettumisen läntistä versiota. Läheinen diplomatia sekä lämpimien välien ylläpitäminen Yhdysvaltojen kanssa näyttää pelottavan monia sekä heittävän suomettumisen varjon analyysin ylle.

Yhdestä asiasta suomalaiset voivat olla helpottuneita: heidän wikileaks-keskustelunsa eivät leviä maailman mediaan tai tietoisuuteen. Itse asiassa muu maailma ei välitä aiheesta karvankaan vertaa.

Soundtrack: David Bowie, Conversation Piece.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Täältä Suomen horisontista arvioiden, ja tietenkin ottaen huomioon subjektiivinen näkemykseni, on lähinnä kaksi erillistä tekijää jotka kiinnostavat Wikileaksin paljastuksissa: se mitä on puhuttu kansan tietämättä etenkin Venäjän, mutta myös monien muiden merkittävien valtioiden johtajien kanssa, ja toisaaltaan se mitä yhteistyötä on tapahtunut USA:n diplomaattien ja johtajien kanssa, mistä ei ole myöskään kerrottu. Oma näkemykseni jälkimmäiseen kiinnostukseen on lähinnä positiivinen uteliaisuus, ei arvostelun ja päivittelyn tarve tapahtuneista. Suomenkin etu on olla yhteydessä ja yhteistyössä USA:n kanssa niissä puitteissa, mitkä arvioidaan sopivan suomalaiseen valtionetiikkaan. Suhteessa Venäjän suuntaiseen diplomatiaan onkin sitten enemmän myös ärsyyntyneisyyttä paljastuneista asioista, koska tietynlainen jännite vieläkin vallitsee siihen suuntaan historiallisista syistä, jotka jokainen suomalainen varsin hyvin tuntee. Jostain systä koin kuitenkin, Marko, vähän turhan ylimielistä ja liioittelevaa kantaa kirjoituksessasi. Itse kuvailisin tätä souvia enemmänkin niin, että Wikileaks- paljastusten ilmapiirissä on ”suuren urheilujuhlan tuntua”, kertoen tästäkin innostuksesta täällä urheiluhullussa massamme.

Aivan, Marko!
Mutta kyllahan sinun pitaisi suomalaisena tietaa, etta suomalaiset vatvovat kaikesta! Vatvotaan ja vatvotaan loputtomasti, ’maailman tappiin saakka’, kuten sanoit. Itsekin olen siihen kyllastynyt.

Mutta tassa Wikileaks-jutussa vatvominen on paikallaan, vahan viela. Syy on siina, etta suomalainen media pitaa suomalaisia sangen pimennossa monista yksityiskohdista, mista seuraa suurenmoinen vatvominen ja arvailu. Yha vielakaan ei tiedeta, onko Paavo Lipponen sanaillut USA:N suurlahetystolle, vai oliko kyseessa jokin muu voima. Samalla media se pelleilee, nahdakseni nyt taman Karjala-keskustelun ja suurlahetyston rutiininomaisen sahkeen tultua esiin kuusi vuotta itse keskustelusta, Lipposen ees-taas-puheiden ymparilla.

Kuten sanoit, Yhdysvalloissa ei juuri enaa jakseta Wikileaksista, Bradley Manningista tai jostakusta tuhansista ja taas tuhansista diplomaattisahkeista uutisoida tuon taivaallista. Assangeakin valaytetaan vain harvoin. Mutta Suomessa yleiso on ihan pimennossa sellaisista asioista, kuten on rutiininomainen tiedustelutoiminta tai raportointi USA:n lahetystolle Suomea koskevista asioista! Samaten, nyt kun Wikileaks-paljastus tuli esille, ei nahdakseni yksikaan suomalainen media kertonut tietaneensa Putinin ja Halosen keskustelusta kuusi vuotta sitten. Kun kuusi vuotta vanha keskustelu, siita raportoineet mahdolliset tahot, ja DCM Weisbergin raportti julkaistiinkin Russkij Reporter -sivulla, nousikin siita haloo. Oli syytakin ihmetella, miksei po raportista ollut kerrottu Suomen eduskunnalle.

No, eivat ne vatvomisen aiheet Suomessa tahankaan lopu. Juuri tanaan pitkan vatvomisen tuloksena paatettiin, ettei entista paaministeria asetetakaan syytteeseen vaalirahasotkuista.
Minusta tuntuu, etta jos media joskus vatvoisi yhdella kertaa perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti, eika kierrellen ja kaarrellen, niin olisi vahemman vatvottavaa.
Suomessa poliitikot eivat enaa ole niin suorapuheisia kuin idyllisesti muistelet. Nayttaa silta, etta on opittu erilaiset retoriset kuviot. Tai sitten ei sanota mitaan. Suomessahan ei juurikaan poliitikko esimerkiksi ilmoita erostaan, jos olisikin jotenkin ryvettynyt.

Olen miettinyt tätä aivan samaa. Hesarilla tuntuu olevan oikein tonttuarmeija joka penkoo, että olisiko joku amerikkalainen sanonut jotain suomalaisista tai joku suomalainen puhunut pahaa jollekin toiselle. Suomalainen on sikäli kaksijakoinen olento, että hän on sekä hyvin suora ja rehellinen että äärettömän kiinnostunut juoruista, mielellään mahdollisimman negatiivisista. Minäkuvako ei kohtaa todellisuutta?

Itse seuraan Suomen uutisia Saksasta käsin, mutta en ole huomannut erityisen poikkeuksellista innostuneisuutta wikileaks uustisointiin. Uutta suomettumista tai ei, vaikea sanoa. Ajattelen pikemminkin että Suomessa mediatalot ovat pieniä ja resurssit sen mukaisia joten suuren aineiston läpikäymiseen kuluu pidempi aika kuin esimerkiksi USA:ssa.

Mielestäni on yhdentekevää lyötyvätkö mielenkiintoiset jutut wikileaksista tai jostain muualta. Jos löytyy niin sillä hyvä. Joka maalla on omat aisansa jotka eivät välttämättä muuta maailmaa kiinnosta. Tällä hetkellä esimerkiksi seuraan kuumeisesti Saksan puolustusministeri Guttenbergin väitöskirja plagiointi-juttua mutta uskon että asia ei juuri muuta maailmaa kiinnosta. Ja täällä Saksassa jos jossain jutut käsitellään juurta jaksain. On yhdentekevää vaikka ”muu maailma ei välitä aiheesta karvankaan vertaa.” Eikä asiasta tarvitse olla vaivautunut tai helpottunut.

En pidä pahana että suomalainen media ei wikileaks uustisoinnissa seuraa USA:n trendiä. Miksi pitäisi? ”Rähmällään makaaminen on vastenmielistä”.

Ison naapurina olevan ei kannattanut meuhkata, kun sai olla vapaana sisäisesti ja tehdä tuottavaa kauppaa. Suomettuminen voisi olla kunniasana verrattuna moneen muuhun. USA on harjoittanut vapaan kauppapolitiikan vastaista painostust. Suomen usittuminen olkoon uudissana länteen päin olevalle selkärangattomalle naivismille. Oliskos ministeri Stuppi usittunein henkilö Suomessa ?

Siitä lähtien kun porvarihallitus astui valtaan, oppositiolla on ollut valtaisa tarve esittää kaikki hallituksen tekemiset ja tekemättä jättämiset mahdollisimman negatiivisessa valossa, ja sälyttää sen niskaan vielä vanhatkin virheet.

WikiLeaks-riemu on vain jatkoa tälle.

Oikeastaan mieli teki kirjoittaa osapuilleen samaan malliin kuin Jutta. Mutta koska työ tuli jo tehdyksi, ja varmasti lyhyempään ja tehokkaampaan kaavaan – asia on sillä selvä.
Ainut lisäykseni on Wikileaks, joka takuulla ei jätä tälläkään hetkellä ketään DC:n Georgetownin asuvista State Dept. uudisasukkaista kylmäksi.
Atlantasta en tiedä, koska paikka Euroopasta mittaillen alkaa olla jo sietämättömän pitkän lennon takana.

Eurooppalaisena – ja tarkennettuna skandinaavina minua sen sijaan todella hävettää Ruotsin Reinfeldt porukan uskomaton takin käännös – sekä suoranainen kähmintä viranomaispainostuksineen tapaus Assagne suhteen. Syytä tähän typeryyteen on vaikeaa vieläkin arvata, mutta joskus sekin selviää. Mutta Ruotsin hallitus ei uskoakseni sentään ole sama asia kuin maan kansa, ja sen mielipide.

Näitä luetaan juuri nyt