Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Webbifinglish sekä suomen kielen tulevaisuus

Marko Maunula
Blogit Americana 7.1.2011 14:53

Sain kuluvalla viikolla kriittistä palautetta blogilastujeni satunnaisista kielioppivirheistä. Palaute oli asiallista, ja sen antaja oli ehdottomasti oikeassa. Samanaikaisesti palaute myös ohjasi pohdiskelemaan suomen kielen asemaa siirtolaisten(kin) elämässä.

Kiitos modernin teknologian, suomen kieli näyttää säilyvän tämän päivän siirtolaisten parissa melko hyvin. Atlantan Suomi-koulun tapaamisten perusteella voi sanoa, että suomalaisten modernien kierrätyssiirtolaisten sekä heidän lastensa kielitaidot ovat pysyneet valtaosin hyvässä kunnossa. Internet, mummojen lähettämät DVD:t ja kirjat, sekä säännölliset Suomen vierailut edesauttavat kielitaidossa, vaikka monet lapsista eivät ole koskaan varsinaisesti asuneet Suomessa.

Silti, hienovarainen kielellinen rapistuminen on hiipinyt puheeseen miltei jokaisella. Suomi-koulun tauoilla monet lapsista kommunikoivat keskenään englanniksi. Vanhemmat joskus painivat englanniksi toimittamiensa työasioiden kääntämisessä suomeksi. Sijamuodot saavat paikoitellen ankaraa kuritusta ja luovaa käsittelyä pitkäaikaisesti Suomesta poissa olleiden puheissa.

Ääntäminen on valtaosin erinomaista. Aniharva on kadottanut suomen kielelle ominaiset vahvat r-äänteet sekä avonaiset vokaalit. Tässä, uskoisin, moderni teknologia on ollut suurimmaksi avuksi.

Kielen rappion ja kehittymisen välinen ero on subjektiivinen veteen piirretty viiva. Huono kielioppi on huonoa kielioppia, mutta milloin kielen puolustajien on syytä luovuttaa ja hyväksyä uudet ilmaisut?

Ulkomailla asuvien kielitaito on vain osa laajempaa taistelua kielen rakenteesta ja tulevaisuudesta.

Tämän päivän linguafranca on webbienglanti. Sen vaikutus näkyy liki kaikkialla. Tsekkaappas esimerkiksi omasi tai kaverisi facebook-sivu. Moniko löytää sivuiltaan suomalaisten keskenään englanniksi käymiä keskusteluja?

Ehkä voimakkaimmin webbienglanti on muokannut amerikkalaisten teinien ja nuorten aikuisten kielenkäyttöä. Päivätyössäni joudun jatkuvasti kuluttamaan punakynää college-opiskelijoiden tutkimuksien kieliopin korjaamisessa: sähkemäiset ilmaisut, prepositioiden hyllytys, slangi, sekä kutistuva sanavarasto ovat löytäneet tiensä opiskelijoiden papereihin.

Heidän paristaan ilmaisut siirtyvät suomalaistenkin käyttöön erittäin nopeasti, johtaen sekä englannin että suomen kielten rapistumiseen. Kuten amerikkalaisten ikätovereidensa, nuorten suomalaisten englannin taito on nykyisillään erinomaisen laajaa, mutta ei aina kovin syvää.

Siirtolaisten rapistuva kielitaito ei ole pelkkää ajan ja etäisyyden aiheuttamaa unohdusta; internet on rajoittanut niiden merkitystä. Tämän päivän siirtolaiset ovat monessa mielessä kielen muutoksen ja rapautumisen esirintama.

Entiset siirtolaiset toimivat usein kielen ja murteen museona. Michiganin ja Minnesotan suomalaismetsissä kuulee edelleen vanhoja, kotimaasta jo aikoja sitten kadonneita murreilmaisuja sekä muita puheenparsia. Vierailu alueilla on kuin kielellinen aikakone sotia edeltäneen ajan Suomeen.

Nykyiset siirtolaiset toimivat kielen muutoksen laboratoriona, webbienglannin ja suomen kielen kohtaamispisteenä, haasteena ja lupauksena. Internet on nostanut kirjoitetun kielen merkitystä pitkän, radion ja television ja puhelimen hallitsemien puheen aikakauden jälkeen. Samanaikaisesti se on asettanut haasteita kielen tulevaisuuden muodolle ja sisällölle.

Soundtrack: Bobby Aro, Kapakka in the Kaupunki.

PS. Jos joku tietää tutkimuksia internetin vaikutuksesta suomen kieleen, otan vinkit kiitollisuudella vastaan.

PPS. Vielä kerran pahoitteluni satunnaisista kielioppivirheistäni. Yritän olla vastaisuudessa tarkempi.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Göteborgissa käydessä sikäläiset expatit (ja ennen kaikkea heidän jälkeläisensä) tulivat innolla puhumaan suomea kun lähtömaan kieltä yllättäen baariympäristössä kuulivat. Heilläkin ilmaisun museoituminen oli tosiasia, puhuttu kieli oli toki hyvää suomea mutta kuin suoraan kuvitteelliselta 50-60-luvun Rovaniemeltä, reilusti vanhentunein ilmaisuin. Aikavakuumi oli selviö.

Suomessa kieli rappeutuu ilman maastamuuttoakin. Yhdys sanojen ja sijapäätteiden kanssa alkaa olla kasvavia ongelmia. Turun yliopiston kampukselta takavuosina bongattu ”liikunta sali” -kyltti jaksoi ilahduttaa enemmänkin. Samoin STT:n näkee jo julkaisevan uutisia, joissa kielioppi saa ainakin vakiintuneessa mielessä kyytiä.

Nyt Marko iskit asian ytimeen. Itselläni ”as a fellow blog writer”, on samoja ongelmia mutta laajemmassa mittakaavassa. Olen lukijoilleni kovin pahoillani etten hallitse täydellistä kielioppia. Toivoisin suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä, sillä kukaan ei ole täydellinen. Pitkään ulkomailla asuneena oma suomen kieleni on alkanut kadota. Joudun joitakin sanoja hakemaan pitkään, ja usein korvaan ne englanniksi koska haluamaani suomen kielistä sanaa en saa sanottua. Joitakin sanoja joudun ”googlettamaan”, jotta tiedän kuinka se kirjoitetaan. Puheeni on suomea ja englantia sekaisin, esimerkkinä ”mitään ei tapahtunut”, tulee suustani ”nothing….siis mitään ei happened”. Englanti myös taivutetaan suomen kielelle, ”katsotaan wrestlinkiä/faitinkia tms.”.
Harva suomalainen enää kirjoittaa perinteisiä kirjeitä. Tekstiviestitkin ovat täynnä lyheiteitä, joka on minulle täysin uusi kieli. Tietokoneistumisen myötä monien oikeinkirjoitustaito sekä käsiala ovat rapistuneet, mutta sisältö on kuitenkin täysin ymmärrettävää. Kyllä kaikki ymmärtävät mitä ”nähdääx huomen?” tarkoittaa. Puhelimeen puhutaan harvemmin, on helpompaa selvittää asia kirjoittamalla s-posti tai tekstiviesti.

Kieli muuntuu koko ajan. Tekstin tiivistäminen tekstareissa ja netissä kuin myös hankaluudet kirjoittaa pienelle taululle kuin myös sähäkkä kirjoittaminen tuottavat virheitä, joita en sallisi paperille kirjoitettaessa.

Näitä luetaan juuri nyt