Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Washingtonin umpisolmu: syytä äänestäjiä

Marko Maunula
Blogit Americana 12.2.2010 16:02

Washingtonin halvaus, senaatin kyvyttömyys kompromisseihin, sekä maan vallannut poliittinen skitsofrenia eivät ole yksin politiikkojen syytä. Heidän mahdottomat yhtälönsä-”budjetti pienemmäksi ja enemmän valtion palveluita”-vain heijastavat äänestäjien toiveita.

Amerikkalainen poliittinen kulttuuri on usein perusluonteeltaan populistista. Ahneista pankkiireista piilokommunistisiin liberaaleihin, amerikkalaiset ovat taitavia paikallistamaan syylliset viimeaikaisiin talousongelmiin. Ongelmien ratkaisut ovat myös simppeleitä: verot alas, vähemmän säännöstelyä, enemmän valtion työllistämistoimia, byrokratia pois, budjettivaje kuriin, pankit valvontaan, ja markkinavoimat kunniaan.

Populistisen puutaheinän vetovoima sekä samassa päänupissa elävät, suloisen ristiriitaiset toiveet ilmaisevat amerikkalaisen äänestäjän ikävintä taipumusta: kykyä elää mahdottomien yhtälöiden sekä loogisten ristiriitojen täyttämässä poliittisessa maailmassa.

Uusimmat gallupit todistavat ristiriitaisen ajattelun vetovoimasta. Amerikkalaiset haluavat valtion stimuloivan taloutta, mutta sen ei saisi maksaa rahaa. He haluavat sekä säännöstelyä että markkinavoimien vapauttamista.

Populismin tuorein versio ei ole oikealla tai vasemmalla. Sen ideologinen koti löytyy Liisan ihmemaasta, jossa hullujen hatuntekijöiden politiikkoarmeija tyrkyttää juotavaa teekutsujen vaahtosuiselle yleisölle. Kaikki on mahdollista, ylös on alas, ja musta on valkoista.

Poliittisessa kulttuurissa jossa halvat sloganit ovat syrjäyttäneet analyysin ja asiallisen keskustelun tämä on ollut odotettava kehitys. Syy on enemmän äänestäjissä kuin kysyntään vastanneissa poliitikoissa.

Soundtrack: The Who, We’re Not Gonna Take It.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Sarah Palinin hurja suosio kertoo tästä karua kieltään. Voisinpa jopa väittää, että missään muualla ei Palin olisi suosiossa kuin jenkeissä. Ihan käsittämätöntä miten jotkut jaksavat edes kuunnella koko ihmistä, rupeaa menemään jo naurettavuuden puolelle koko touhu.

Syy voi olla enemmän äänestäjissä kuin kysyntään vastaavissa poliitikoissa, mutta perimmäinen kysymys kuuluu, mihin äänestäjien epärealistinen ajattelu perustuu? Antaako media niin sekavan kuvan taloudellisesta tilanteesta, että äänestäjät tarttuvat kuin hengen hädässä ensimmäiseen vastaan tulevaan sloganiin ja tekevät päätöksensä karvoihin katsomatta?

Ongelmana on, että karvoihin ei niin vaan katsotakaan. Nopealla mediavertailulla huomaa, että amerikkalaiset talouslehdet ja sanomalehtien taloussivut eivät aina ajattele lukijaansa. Missä ovat yksinkertaistetut talousaiheiset taulukot, infoboksit, näin annat äänesi viisaasti -neuvokit ja Matti Meikäläistä koskettavat talousjutut? Ne jäävät heprean ja hullun hatuntekijän jalkoihin.

Itel: Eiköhän näitä Tony Halmeita ja Jean-Marie Le Penejä löydy vähän joka puolelta. Palinin kansansuosio on 30 prosentin luokkaa, eli hänestä ei presidenttiä tai todella vaikutusvaltaista politiikkoa tule kuin ihmeellä. Amerikkalaistenkin populismilla on rajansa.

petronella: Syitä löytyy monta, tasoltaan kirjavasta mediasta alkaen. Ehkä vahvoin “syyllinen” on amerikkalaisten erittäin vahva demokrattinen eetos. He eivät kunnioita asiantuntijoita, politiikkoja, tiedemiehiä, yms. samalla tavalla kuin esim. eurooppalaiset. Parhaimmillaan taipumus on tehnyt Yhdysvalloista innovatiivisen, kaikkea kyseenalaistavan, luovan ja uusia näköaloja pursuavan maan. Kolikon kääntöpuoli johtaa joskus maailmankatsomukseen, jossa ihmiset luottavat joskus omiin mielipiteisiin ja ennakkoluuloihin enemmän kuin analysoituun viisauteen.

Miten niin amerikkalaisten populismilla on rajansa?Tulihan Obamastakin presidentti ihan tuubaa soittamalla. No onneksi ne nuotit on jo hukkuneet (Puheet eivät ole muuttuneet teoiksi,realiteetit tulleet varmaan tielle) niinkuin kansan suosiokin.
Kohta palataan Palinin myötä käytännön realismiin taloudessa,sisä-ja ulkopolitiikassa .
Hänen perinteiset arvonsa tuskin kaiken maailman addikteja miellyttävät mutta ei tarvitsekaan.
Kaikki liha tottelee kuria ja hyvä amerikkalaisten onkin katsoa peiliin ja ryhdistäytyä,muuten Rooman kohtalo on lähellä.