Washingtonin umpisolmu: syytä äänestäjiä

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Washingtonin halvaus, senaatin kyvyttömyys kompromisseihin, sekä maan vallannut poliittinen skitsofrenia eivät ole yksin politiikkojen syytä. Heidän mahdottomat yhtälönsä-”budjetti pienemmäksi ja enemmän valtion palveluita”-vain heijastavat äänestäjien toiveita.

Amerikkalainen poliittinen kulttuuri on usein perusluonteeltaan populistista. Ahneista pankkiireista piilokommunistisiin liberaaleihin, amerikkalaiset ovat taitavia paikallistamaan syylliset viimeaikaisiin talousongelmiin. Ongelmien ratkaisut ovat myös simppeleitä: verot alas, vähemmän säännöstelyä, enemmän valtion työllistämistoimia, byrokratia pois, budjettivaje kuriin, pankit valvontaan, ja markkinavoimat kunniaan.

Populistisen puutaheinän vetovoima sekä samassa päänupissa elävät, suloisen ristiriitaiset toiveet ilmaisevat amerikkalaisen äänestäjän ikävintä taipumusta: kykyä elää mahdottomien yhtälöiden sekä loogisten ristiriitojen täyttämässä poliittisessa maailmassa.

Uusimmat gallupit todistavat ristiriitaisen ajattelun vetovoimasta. Amerikkalaiset haluavat valtion stimuloivan taloutta, mutta sen ei saisi maksaa rahaa. He haluavat sekä säännöstelyä että markkinavoimien vapauttamista.

Populismin tuorein versio ei ole oikealla tai vasemmalla. Sen ideologinen koti löytyy Liisan ihmemaasta, jossa hullujen hatuntekijöiden politiikkoarmeija tyrkyttää juotavaa teekutsujen vaahtosuiselle yleisölle. Kaikki on mahdollista, ylös on alas, ja musta on valkoista.

Poliittisessa kulttuurissa jossa halvat sloganit ovat syrjäyttäneet analyysin ja asiallisen keskustelun tämä on ollut odotettava kehitys. Syy on enemmän äänestäjissä kuin kysyntään vastanneissa poliitikoissa.

Soundtrack: The Who, We’re Not Gonna Take It.