Washingtonin hyökkäys oli antiamerikkalaisuuden huipentuma – Republikaanipomojen kannattaisi lukea perustuslaki uudelleen
Donald Trumpille ja hänen kannattajilleen amerikkalaisuuden symbolit ovat tärkeämpiä kuin sen syvin olemus.
Washingtonin pimeä keskiviikko 6.1.2021 perustui pohjimmiltaan ristiriitoihin ja ymmärtämättömyyteen koskien amerikkalaisuuden olemusta.
Ryhmittymä, johon kuului MAGA-hihhuleita, Qanon-tosiuskovia, fanaattisia Donald Trumpin kannattajia sekä todellisuuden kanssa avoimessa suhteessa eläviä larppaajia, totteli suuren johtajansa käskyä marssia kongressiin.
Koko maailma todisti spektaakkelia televisioistaan. Mellakoijat puskivat tiensä turvalinjojen läpi, taistelivat lakia ja järjestystä vastaan ja vanadalisoivat amerikkalaisen demokratian tärkeintä symbolia.
Tunnistin mellakoijien lippumerestä ainakin Yhdysvaltain, Trumpin, Etelä-Vietnamin ja Konfederaation liput. Yksi vallankumouksellisista oli löytänyt internetistä Georgian lipun, mutta hänellä oli mennyt Georgian valtio ja Georgian osavaltio sekaisin.
Hyökätessään amerikkalaista demokratiaa vastaan jotkut mellakoijista lauloivat isänmaallisia lauluja. Eräs kongressin valtaajista marssi pitkin saleja kantaen Konfederaation lippua. Tämän lipun alla taistelleet, Yhdysvaltojan hajottamista ajaneet kapinalliset tappoivat sisällissodassa yli 350 000 Yhdysvaltojen sotilasta.
Riehujien narratiivi painottaa patriotismia. He puhuvat poliisin, maanpuolustuksen, amerikkalaisten instituutioiden ja perustuslain puolesta. Tammikuun 6. päivä he hyökkäsivät kaikkia näitä vastaan. Uskon, että he samanaikaisesti kuvittelivat olevansa isänmaallisia amerikkaisia.
Kun minusta tuli Yhdysvaltojen kansalainen, vannoin uskollisuutta Yhdysvaltojen perustuslaille. En presidentille, kansakunnalle, hallitukselle, tai edes maapläntille. Vannoin juhlallisesti puolustavani maan perustuslakia sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan.
Uskollisuus perustuslakia kohtaan on Yhdysvaltain ydintä. Silti sen ymmärtäminen on erittäin vaikeaa kymmenille miljoonille amerikkalaisille.
Amerikkalaisessa patriotismissa on aina ollut ruma puolensa. Etelän 1950-60 luvun rasistit kutsuivat perustuslaillisia oikeuksian vaativia afroamerikkalaisia kommunisteiksi. Senaattori Joe McCarthy kääriytyi Yhdysvaltain lippuun, kun hän käynnisti noitavainonsa ja sananvapauden rajoituksensa 1950-luvulla. Voisin täyttää muilla esimerkeillä monta sivua, mutta pointti lienee selvä.
Presidentti Trump syleilee Yhdysvaltain lippua toistuvasti – ja kirjaimellisesti. Lipun halaus on ollut toistuva osa hänen performanssiaan. Hän on luonut mielikuvan itsestään über-patrioottisena Amerikan puolustajana, joka haluaa heittää kansallislaulun aikana polvistuvat protestoijat ulos koko maasta.
Trump jakaa kannattajiensa faktojen vastaisen mutta intuitiivisesti voimakkaan ymmärryksen aidosta amerikkalaisuudesta.
Heille amerikkalaisuuden symbolit ovat tärkeämpiä kuin sen syvin olemus. He palvovat lippua ja perustuslakia esineinä, mutta niiden merkitys riippuu tilanteesta. Mitä sanotaan tai tehdään ei ole yhtä tärkeää kuin se, että kuka sanoo, tekee ja missä yhteydessä.
Tämä on amerikkalaisen individualismin pimeä puoli. Se palvoo intuitiota, tunnetiloja sekä omaa subjektiivista maailmankatsomustaan. Kaikki on pohjimmiltaan joustavaa ja totuus on häilyvä, subjektiivinen konsepti. Postmodernismi on osa laitaoikeiston ja -vasemmiston ideologista työkalupakkia.
Washingtonin tapahtumat olivat historialliset. Hyökkäys demokratian sydäntä vastaan on shokeeraava tapahtuma.
Mellakoijien maailmankuva ei kuitenkaan ole mitenkään uusi. Vainoharhaiset fantasiat ovat muodostaneet osan amerikkalaista(kin) politiikkaa jo vuosisatoja.
Uutta ja radikaalia on se, että hyökkäys demokratiaa vastaan tapahtuu Yhdysvaltain presidentin kehoituksesta ja sen toteuttavat hänen tukijansa. Tämä on niin vavahduttava tosiseikka, että kaikki amerikkalaiset eivät ole kyenneet edes tiedostamaan tai jäsentelemään koko ajatusta.
Elleivät johtavat republikaanit tee tiliä presidentin edustaman toimintamallin ja antiamerikkalaisen sekä -demokraattisen ajattelutavan kanssa, maan kriisi syvenee entisestään.
Heidän kannattaisi lukea perustuslaki uudelleen.
Soundtrack: Gnarls Barkley, Crazy.