Vuosi hyökkäyksestä kongressiin: rakennus on turvattu, mutta amerikkalainen demokratia on yhä vaarassa
Yhdysvaltain poliittinen pattitilanne on niin paha, että edes traumaattinen kokemus ei näytä yhdistävän amerikkalaisia.
Vuosi sitten väkivaltainen joukko poliittisessa fantasiamaailmassa eläviä demokratian vihollisia hyökkäsi poliisia vastaan ja valtasi Yhdysvaltain kongressin.
Lause kuulostaa pahalta, mutta ei yhtä pahalta kuin se, miten kymmenet republikaanipuolueen korkean profiilin politiikot reagoivat tapahtumaan. Muistikuvien ylle on laskeutunut sekoitus unohdusta, ymmärrystä ja jopa hyväksyntää.
Hyökkäyksen aikana ja heti sen jälkeen elättelin toivoa, että se tarjoaisi shokin, joka pakottaisi amerikkalaiset takaisin järkiinsä. Vandaalit tuhoamassa amerikkalaisen demokratian keskeistä symbolia on kauhistuttava ajatus meille kaikille, onhan?
Pian monet eturivin republikaaniset hahmot senaattori Lindsay Grahamista kommentaattori Sean Hannityyn tuomitsivat tapahtumat sekä väistyvän presidentti Donald Trumpin roolin väkijoukon kasaamisessa ja yllyttämisessä.
Mutta myöhemmin samana yönä hätkähdin, kun heti hyökkäyksen jälkeen kongressi kokoontui uudelleen vahvistamaan presidentinvaalien tuloksen. Noin kolmasosa edustajainhuoneesta ruokki yhä trumpistien fantasioita ja äänesti vaalitulosta vastaan.
Vuosi hyökkäyksen jälkeen tapahtuman vähättely, aktiivinen unohtaminen ja jopa hyväksyminen leimaavat republikaanien reaktiota. Suostuttuaan palvelemaan edustajainhuoneen 6/1-komiteassa, republikaanien kongressiedustajat Adam Kinzinger ja Liz Cheney ovat joutuneet huomaamaan uransa ja vaikutusvaltansa puolueessaan törmänneen kiviseinään.
Kaksi kolmasosaa republikaanien äänestäjistä ei luota vaalien rehellisyyteen. Vain 21 prosenttia republikaaneista uskoo, että presidentti Joe Biden voitti marraskuun 2020 vaalit rehellisesti.
Neljännes amerikkalaisista uskoo että kongressiin vuosi sitten hyökänneet vandaalit puolustivat demokratiaa. Republikaaneista näin uskoo yli puolet.
Amerikkalaiset ovat aina olleet poliittisesti riitainen joukko. Kriisien tullen he ovat silti perinteisesti laittaneet omat kiistansa syrjään ja yhdistäneet voimansa taistellakseen vaikkapa natseja tai Yhdysvaltoihin hyökänneitä islamistisia terroristeja vastaan.
Tammikuun 6. päivä oli kiistattomasti demokratian kriisi, mutta reaktiot tapahtumiin ovat vain jakaneet Yhdysvaltoja entisestään.
Jakolinjan toisella puolella on noin puolet republikaaneista. He ovat puolueen innokkaimpia esivaaliäänestäjiä ja heitä komppaavia ääriaines-politiikkoja. Toisella puolella oleilevat demokraatit, valtaosa riippumattomista, sekä perinteiset anti-Trump republikaanit.
Yhdysvaltain poliittinen pattitilanne on niin paha, että edes traumaattinen kokemus ei näytä yhdistävän amerikkalaisia. Jos yli puolet toisen valtapuolueen kannattajista ei usko amerikkalaisen demokratian pohjimmaiseen rehellisyyteen ja toimivuuteen, maan haasteet ovat suuremmat kuin mitä olen halunnut itselleni myöntää.
Silti, minun on pakko uskoa että me selviämme tästäkin hulluudesta. Ellei näin käy, koko projekti nimeltä Yhdysvallat – ja välillisesti koko läntinen demokratia – ovat vaarassa.
Soundtrack: Prince, America.