Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Vuoden parhaat lehtijutut

Marko Maunula
Blogit Americana 20.12.2013 17:00

Journalismi ei ole koskaan voinut paremmin kuin nyt. Media liiketoimintana on edelleen vakavien haasteiden edessä, mutta me luemme enemmän ja parempia juttuja, laajemmasta valikoimasta ja useammilla kielillä kuin koskaan aikaisemmin.

Kulunut vuosi tuotti tukun erinomaisia juttuja tutuilta amerikkalaisilta laatulehdiltä. The Atlantic, The New York Times, The New Republic, The New Yorker, New York Magazine ja kumppanit ovat selvinneet median myllerryksesta ilman pahoja mustelmia.

Alla olevat viisi juttua tarttuivat allekirjoittaneen mieleen päiväkausiksi, jakoivat tietoa ja muokkasivat ajattelua kuten hyvä journalismi parhaimmillaan.

 

Andrea Elliott: Invisible Child (The New York Times)

Mestaritoimittaja Elliott käsittelee lamasta toipuvan, uuden New Yorkin kodittomuusongelmaa 11-vuotiaan Dasani-tytön tarinan kautta. Pitkä ja perusteellinen, moniosainen tarina rönsyilee politiikasta kulttuuriin, Brooklynista koko maan trendeihin. Dasanista on tullut minijulkkis ja köyhyysongelman koskettava – ja valloittava – symboli.

 

David Sedaris: Now We Are Five (The New Yorker)

Sedaris kirjoittaa sisarensa itsemurhasta ilman yhtään sentimentaalista sanaa. Traaginen aihe kääntyy perheen yhteishengen ylistykseksi ja tarinaksi auringon paluusta ihmisten elämään. Sedaris osaisi kirjoittaa sykähdyttävästi ja viihdyttävästi vaikka pyykkipäivästä.

 

Charles C. Mann: What If We Never Run Out of Oil? (The Atlantic)

Viime vuosikymmenien ennusteiden vastaisesti öljy ei ole loppumassa tai juuri edes hupenemassa, Mann todistelee. Teknologinen kehitys ja uudet öljylöydöt muokkaavat valtioita, energiafirmoja ja tavallisten kansalaisten elämää tavalla, jonka kokonaisvaikutukset ovat vielä usvan peitossa. Miten käy vaikkapa turvallisuuspolitiikan ja ilmaston?

 

Emily Esfahani Smith: There Is More to the Life than Being Happy (The Atlantic)

Ytimekäs essee ajattomasta mutta elämän suurimpiin kuuluvista kysymyksistä, onnellisuudesta, sen luonteesta ja mielekkyydestä. Jutun pohjimmainen viesti muistuttaa narsistista sukupolveamme vanhasta viisaudesta: tauoton onnellisuuden jahtaaminen on itsekästä ja vahingoittaa meitä, mutta mielekäs elämä hakee inspiraationsa muista ihmisistä ja velvollisuuksien täyttämisestä ja vie lopulta oikeaan onnellisuuteen.

Grant Wahl: Mario Balotelli Has a Story to Tell that’s Every Bit as Electric as His Personality (Sports Illustrated)

Ei elämää suurempaa journalismia, mutta mainio haastattelu, joka valottaa Mario Balotellin persoonaa, afroitalialaista identiteettiä ja uutta Italiaa. Toimittaja ei koskaan pääse kunnolla haastateltavansa pään sisälle, mutta piirtää hallitun muotokuvan mediailmiöstä sekä jalkapalloilijasta nimeltä Mario Balotelli.

 

Soundtrack: Mott the Hoople: All the Young Dudes.