Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Vuoden parhaat ja tärkeimmät: amerikkalainen katsaus

Marko Maunula
Blogit Americana 28.12.2010 16:13

Vuodenvaihde lähestyy ja sen myötä on aika listata päättyvän vuoden kohokohdat. Tässä jyrkän subjektiivinen katsaukseni amerikkalaisen uutis- ja taidevuoden merkittävimpiin tapahtumiin.

Vuoden laki: Terveydenhoidon uudistus.
Terveydenhoidon uudistus on ollut amerikkalaisen politiikan ikuisuuskysymys. Noin sadan vuoden kädenväännön jälkeen demokraattinen kongressi sekä presidentti Obama vihdoinkin toivat Yhdysvaltoihin kattavan terveydenhoitojärjestelmän. Laki ei ole täydellinen, mutta joka tapauksessa mittava ja historiallinen askel parempaan suuntaan.

Vuoden levy: Kanye West, My Beautiful Dark Twisted Fantasy.
Kanye West ja Puff Daddy ovat allekirjoittaneen mielessa kilpailleet vahvasti maailman yliarvostetuimman hiphopparin tittelistä. Uuden levyn myötä minun on pakko vetäistä u-käännös Westin suhteen. Luovinta, kokeellisinta, ja mielenkiintoisinta tavaraa genressään sitten Raekwonin Built for Cuban Links, Vol. II:n sekä Outkastin Speakerboxx/Love Below -albumeiden.

Vuoden poliittinen hihhuli: Christine O’Donnell.
O’Donnell teki poliittista historiaa olemalla liian typerä jopa teekutsu-liikkeelle. Republikaanien vuotena O’Donnell mestarillisesti onnistui häviämään Delawaren senaatinvaalit osoittamalla typeryytensä, tietämättömyytensä Yhdysvaltain perustuslaista, sekä lähettämällä leuat pudottavan ”en ole noita” -teeveemainoksensa.

Vuoden amerikkalainen kirja: Jonathan Franzen, Freedom.
Franzen on matkalla kirjalliseksi jättiläiseksi. Amerikkalaisen perheen rakastavan satiirisena kuvaajana hän on, John Updiken kuoleman jälkeen, hallitseva mestari.

Vuoden nouseva poliittinen tähti: Kasim Reed.
Atlantan nuori (41 v.) pormestari on saavuttamassa kansallista mainetta ansiokkaana uudistajana sekä erinomaisen taitavana politiikkona. Viime viikolla Thomas Friedman julkaisi New York Timesissä ylistävän artikkelin Reedistä. Miehen nousu kansalliseen politiikkaan on vain ajan kysymys.

Vuoden elokuva: True Grit.
Coen-veljesten kunnianosoitus perinteiselle westernille on komea, viihdyttävä, ja vetävä mestariteos. Jeff Bridges on paras valkokangasjuoppo sitten W.C. Fieldsin.

Vuoden poliittinen strategisti: Karl Rove.
George W. Bushin takapiru on edelleen vaalistrategistina ylittämätön. Mies ohjasi republikaanit valtavaan vaalivoittoon kehoittamalla heitä välttämään kaikkia kompromisseja sekä yhteistyötä presidentti Obaman kanssa. Hallinnollisesti valitettava, mutta strategisesti nerokas päätös.

Vuoden TV-sarja: Boardwalk Empire.
HBO:n uusin hittisarja sijoittuu 1920-luvun Atlantic Cityyn. Vuosikymmenen korruptio, puoluepolitiikka, rikollisuus, feminismi, ja kieltolaki ovat kiehtovassa, teknisesti ja sisällöllisesti erinomaisessa paketissa.

Soundtrack: Euclid Avenue Yacht Clubin keskarikuoro, Auld Lang Syne.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Itsellä on hiukan sekavat fiilikset tuon uuden Kanye Westin suhteen. Edellinen platta putosi paremmin, uutuus kuulostaa näissä luureissa lähinnä 90-lukulaisen triphopin kierrätykseltä tämän päivän soundeilla. DJ Shadow, Mo Wax -levymerkki, ”the fukdub sound”, unohdettu brittiprojekti Earthling jne. Jotensakin tuo setti on ainakin Euroopassa jo kertaalleen katsottu läpi. Mutta kuten sanottu, 808 on todella maukas platta.

Luen kiinnostuksella ’vuoden amerikkalaista katsaustasi,’ vertaan sita omaan vuoden varrella kokemaani, kuulemaani ja lukemaani.
.
Asia, jonka mainitset aluksi ja joka on myos lahella sydantani, on terveydenhoidon uudistuksen eteneminen tana vuonna. Hyvaa siina on vakuuttamattomien ihmisten saaminen vakuutettujen joukkoon jollakin aikavalilla kun he muutoin ovat jaaneet tyystin terveyden- ja sairaanhoidon ulkopuolle. Nyt kun viela parannettaisiin sita, miten jouhevasti saa yhteyden laakariin tai paasee taman vastaanotolle ilman lukuisia valikasia ja paperinpyoritysta, omavastuun maksuja jne. Sanoisinko, etta valmistelevan tyon teki jo vuosia sitten Bill Clintonin hyvin viisas puoliso, Hillary; silloin ei hanen ’projektejaan’ presidentin puolisona varmaankaan oikein arvostettu: kirjastoprojekti tai Michelle Obaman ravinto- ja liikuntaprojekti olisivat varmaankin olleet otollisempia. Nyt oli oikea ’yes-we-can’ -hetki. Hyva niin. Hillary Clinton on erinomainen ulkoministeri – hieno edustaja yhdysvaltalaisessa ulkopolitiikassa aivan Madeleine Albrightin tapaan.

Kulttuurin puolelta, tunnustan tietamattomyyteni mainitsemiesi leffojen ja kirjojen suhteen, kiitos vinkista Franzenin suhteen: otan sen ensi tilassa listalleni, kunhan selvian joululahjoiksi varanneistani klassikoista, jotka ovat aivan toiselta ajalta, toiselta mantereelta. Viimeksi ehdottelin teinilleni Salingerin ”Sieppaajaa ruispellossa”, ja mainostin ettei se ole kovin ’painava’ ja edustaa oman aikansa avantgardea. Muistan sen itse tenttikirjana olleen myos aika ohut. Mutta ei mennyt kaupaksi, viela. Mainittakoon, etta legendaarinen J. D. Salinger kuoli nyt loppuun kuluvan vuoden alkupaivina.

Karl Rovesta – ’streategisti’ vai strategi? – tai Delawaren senaattorinpaikkaa havitelleesta Christine O’Donnellista en sano rahtuakaan, kuten en myoskaan HBO:n ohjelmistosta, silla katselen televisiokanavia uutislahetyksia lukuunottamatta hyvin vahan.

Muistelin itse, mita merkillepantavaa mahtoi tapahtua tana vuonna, ja mieleeni palautuvat punastuneet kasvot uutislahetyksista, ja BP:n tiedotteista: Tony Hayward. Miten olemmekaan kohtalon ivattavina, kukin ajallaan, fifteen minutes in fame, oli se sitten ’hadassa tai rauhassa’! Television uutisohjelmista ovat lahella myos ne monet kenttavarusteissa nahdyt siistit tip-top -persoonat, jotka tulevat ja menevat Afganistaniin ja jotka ovat yhteisen median juhlittuina, toisin kuin Vietnamin aikaan.

Viela panin googleen hakulauseet ’what happened in american media in 2010′ ja ’what happened in american art’ – sanoithan katsauksesi olevan uutis- ja taidemaailman annista; tajusin, etta itse miettimalla oli aivan mahdotonta muistella vuoden tapahtumia tai mediassa kavaisseita kasvoja.
Uutisista siis BP:n oljylauttakatastrofi; muista mediauutisista Tiger Woods, ja taalla kuten muuallakin juhlitut Chilen pelastetut kaivostyolaiset – talla kertaa katsoin tv:sta ihmeellista ’kapselinaytelmaa’ yhta kiinnostuneena kuin ensimmaista kuukavelya lapsena; taiteista aivan subjektiivisesti: kohokohta oli kun ystavani , taiteilija D sai teoksensa Washingtonin kansalliseen muotokuvagalleriaan.

Hyvä lista, en ole kuullut kyseistä levyä enkä nähnyt tuota leffaakaan mutta tuosta sarjasta olen samaa mieltä. Boardwalk Empire on loistosarja. Poliittisia hihhuleita oli aika paljon, joten valinta on ollut aika vaikea luultavasti, mutta Christine O’Donnell sai ainakin eniten julkisuutta ja kaikki julkisuus ei ollut hyvästä :)

Näitä luetaan juuri nyt