Vuoden 2020 amerikkalaiset levyt: kelpaavat puoliahkeraan soittoon, mutta mahtaako yksikään kantaa klassikoksi
Populaarimusiikissa 2020 oli naisten vuosi.
Populaarimusiikissa 2020 oli naisten vuosi, Phoebe Bridgersista Fiona Appleen. Jopa Taylor Swift kanavoi kelvollisesti pehmo-indietä Folklore-albumillaan. Miesten sarjaa hallitsi rap, Run the Jewels ja Lil Uzi Vert etunenässä.
Aikalaisen on melko vaikeaa julistaa joku musiikkivuosi hyväksi tai huonoksi; perspektiivin saamisessa menee aina hieman aikaa. Ensimmäinen vaikutelmani on silti meh. En tiedä nouseeko yksikään vuoden julkaisuista klassikkojen listalleni, vaikka listan levyt ovatkin olleet puoliahkerassa toistossa.
Run the Jewels, 4
Killer Mike ja El-P ovat aikuistuneet menettämättä silti piiruakaan vimmastaan. Run the Jewelsin neljäs levy sekoittaa päättyvän vuoden poliittista raivoa, huumorin sävyttämää uhoa ja duolle tyypillistä hip hop -nostalgiaa. Liki vuosikymmenen yhteistyö on hitsannut heidän tyylinsä saumattomaksi, ja jannut heittävät tosilleen nappisyöttöjä kautta levyn. Mavis Staplesin ja Josh Hommen vierailu Pulling the Pin -biisillä on vuoden kiinnostavimpia feat.-valjastuksia.
Waxahatchee, St. Cloud
Katie Crutchfield sitoo indie-rockin ja folk-countryn yhteen toimivaksi americana-paketiksi. Musiikki ei ole omaperäistä, mutta entä sitten? Taitava biisinikkari ja vankka esiintyjä on ottanut ison askeleen vaelluksessaan punk-teinistä aikuiseksi Emmylou Harris -faniksi ja modernin nuoren amerikkalaisen tunne-elämän kanavoijaksi. Avoimet taivaat ja aavat tasangot kaikuvat Kansas Cityssa asuvan alabamalaisen musiikissa, genren parhaiden perinteiden mukaisesti.
Fiona Apple, Fetch the Bolt Cutters
Apple on kypsynyt muusikkona, mutta emotionaalisella tasolla hän on edelleen avoin omien tuntemustensa pohdiskelija. Kukaan ei voi syyttää Applea riskien välttämisestä. Itsensä vakavasti ottava, rönsyilevä, tempoileva ja liki kubistinen teos tekee äkkivääriä käännöksiä alusta loppuun. Kuten merkittävä taide usein tapaa tehdä, Apple tanssii patetian ja aidon koskettavuuden rajamailla.
Phoebe Bridgers, Punisher
Bridgers on Etelä-Kalifornian lähiöiden runoilija, kaunisääninen länsirannikon musiikin lipunkantaja. Uuden levyn tunneskaala on vakuuttava ja liukuu nuoren aikuisen tunne-elämän tempoiluista sarkastisen terävään tilanteiden tarkkailuun. Satunnainen runotyttö-huokailu sikseen, Bridgers on liian älykäs ja musikaalisesti lahjakas sortuakseen narsistiseen tai tekoterävään näsäviisasteluun. Jollain tasolla hän tuo mieleen 21. vuosisadalle päivitetyn version nuoresta Joni Mitchellistä.
Bob Dylan, Rough and Rowdy Ways
Dylan synnytti ainakin tässä kuulijassa hienoisen vanhus ja meri -viban. Mies saa bonuspointseja tekemällä ensimmäisen relevantin levynsä sitten… vuosituhannen vaihteen? Nobelistin lyriikat ylittävät riman ja musiikin laiska groove toimii. Stimuloivaa lounge-musiikkia keski-ikäiselle yliopistoväelle.
Soundtrack: Run the Jewels (feat. Josh Homme & Mavis Staples), Pulling the Pin.