Virkasuojauksen puolustuspuhe

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tänään on ensimmäinen työpäiväni ”tenuroituna” professorina. Ylennys ja virkasuojaus on amerikkalaisen akateemisen työntekijän uran kohokohtia.

Tenure eli virkasuojaus on eräs amerikkalaisen akatemian parhaita piirteitä. Järjestelmä turvaa yliopistojen sananvapauden, professorien itsenäisyyden, sekä edesauttaa turvaamaan riippumattoman tutkimuksen.

Kun hiljattain väitelleet tohtorit siirtyvät työmarkkinoille, heidän suurin toiveensa on löytää ”tenure track” -virka kelvollisesta yliopistosta. Tenure track tarkoittaa, että heidät palkataan assistant professor -tittelillä, mutta jos he selviävät neljän-viiden vuoden koeajasta, heidät palkataan pysyvästi, ylennetään associate professoreiksi, sekä he saavat virkasuojauksen.

Virkasuojattua professoria ei voi erottaa kuin virkavirheestä tai muusta kyseenalaisesta käytöksestä. Työpaikalla juopottelu, opiskelijoiden nipistely, tai muut rikokset ja rikkomukset voivat johtaa potkuihin, mutta muuten virka on turvattu.

Virkasuojauksen saavuttaminen ei ole välttämättä helppoa. Useimmat yliopistot vaativat koeaikana apulaisprofessoreiltaan hyvälaatuista tutkimusta, hallinnollista palvelua, sekä tasokasta opetustyötä. Yliopistot pitävät kokelaitaan silmällä sekä arvioivat heidän työtään huolellisesti.

Amerikkalainen virkasuojaus-järjestelmä ulottuu 1800-luvun loppupuolelle. Ns. rosvoparoneiden kulta-aikaan monet mesenaatit lahjoittivat rahaa yliopistoille, mutta vastikkeena painostivat yliopistoja erottamaan professorit, joiden maailmankuva ei natsannut heidän kanssaan.

Yliopistot vastasivat painostukseen puskemalla läpi virkasuojaus-järjestelmän. Sen tarkoituksena oli taata professoreille täydellinen akateeminen vapaus sekä turvata koko akatemian mahdollisimman vahva riippumattomuus ulkoisista ja sisäisistä paineista.

Ajoittain vahvat poliittiset paineet vaativat yliopistoja hellittämään virkasuojaus-sääntöjään ja erottamaan tulipunaiset kommunistit tai muuten poliittisesti epäsuositut tutkijat, mutta systeemi on kestänyt niin McCarthyismin kuin poliittisen korrektiudenkin hysteriat.

Jos virkasuojaus on niin vahva, mikä motivoi professoreja kovaan työntekoon tenuroinnin jälkeen? Maine ja mammona. Amerikkalaisten yliopistojen palkkahaitari on pitkä ja venyvä. Jopa historian kaltaisissa orkideatieteissä parhaat professorit voivat tienata reilut $200,000/vuosi. Toiveet isoista taalapinoista ja hyvistä kirjamyynneistä motivoivat professoreja kovaan vääntöön virkasuojauksen jälkeenkin.

Soundtrack: Neil Young, Harvest Moon.