Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Viisautta haudan takaa

Marko Maunula
Blogit Americana 23.5.2013 18:56

Tony Judt, eräs sukupolvensa parhaista historioitsijoista, kuoli kolme vuotta sitten. Hän hemmottelee meitä kuolemansa jälkeenkin hienolla keskustelukirjalla. Thinking the Twentieth Century tarjoaa komean katsauksen ideoihin, jotka muokkasivat viime vuosisadan Eurooppaa.

Kun Judt teki kuolemaa, hän tapasi säännöllisesti kollegaansa Timothy Snyderia. Yalen professori Snyder on myös huippuluokan historioitsija; hanen teoksensa Bloodlands: Europe between Hitler and Stalin on ehkä paras Itä-Euroopan verilöylyjen historia. Snyder halusi keskustelujen avulla tallentaa Judtin tarinan sekä vision Euroopan historiasta ja kulttuurista.

Englantilaissyntyinen juutalainen ja myöhemmin Yhdysvaltain kansalainen Judt teki komean uran manner-Euroopan historian tutkijana. Hänen älyllinen vaelluksensa alkoi marxilaisesta siionismista ja päätyi jonkin sortin liberaaliin sosiaalidemokratiaan.

Judtille 20. vuosisata oli ideoiden ja intellektuellien aikakausi – eikä tämä ollut välttämättä hyväksi. Totalitarismin viehatys näkyi kaikkialla Euroopassa. Esoteeriset teoriat rodusta ja yhteiskuntaluokista nousivat nopeasti valtaan, ja ideoidensa humaltamat kommunistit ja fasistit luopuivat nopeasti humanismista.

Kommunismin idea vetosi katoliseen Eurooppaan väkevämmin kuin mantereen protestanttiseen osaan, Judt sanoo. Anti-kommunistien parissa taas fasismi näytti demokratiaa tehokkaammalta ja toimivammalta vaihtoehdolta. Romanttinen suhtautuminen moderniin teknologiaan sai sekä fasistit että kommunistit palvomaan massatuotantoa sekä hylkäämään humanismin. Totalitarismi oli huonosti hallitun modernisaation myrkyllinen hedelmä.

Vuosisadan traagisen totalitarismin jälkeen länsimaiset ihmiset ovat pitkälti hylänneet idealismin. Tämä on ymmärrettävä reaktio, mutta sen mukanaan tuoma raivon politiikka sekä ihanteettomuus ovat myös vaarallisia. Judtille 21. vuosisadan suurin älyllinen haaste muodostuu taistelusta ideattomuutta vastaan. Ihmiskunnan on kyettävä poimimaan 20. vuosisadan älyllisen perinteen parhaat puolet, ja tämä vaatii älyköiltä tietoista ja aktiivista työntekoa. Judt uskoo, että intellektueilla on edelleen käyttöä.

Judtin analyysi on kiehtova sekoitus hieman pompöösiä uskoa julkisten intellektuellien missioon, sekoitettuna viileään itsekritiikkiin sekä kliiniseen kykyyn tarkkailla omaa älyllistä taivaltaan. Hän, entinen marxisti, juhlisti elämänsä loppusuoralla John Maynard Keynesiä ja summasi Marxin ”sekoitukseksi ranskalaista pamfletistia sekä vähämerkityksistä klassisen englantilaisen taloustieteen kommentoijaa.”

Snyder on haastattelijana ja keskustelukumppanina erinomainen. Miesten dialogi on kiehtovaa luettavaa, ja molempien keskustelijoiden tietämys 20. vuosisadan ajattelijoista sekä teoksista on liki mykistävää. Kirja on komea menneen vuosisadan älyllisen historian summaus sekä yhden älykön elämäntarina.

Soundtrack: Kaddish Judtin muistolle

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Minusta taas nykymaailma on oikea aatteiden sekamelska ja tavaratalo, joista jokainen voi poimia mieleisensä tai ”halvimman” tuotteen. Ranskan suuri vallankumous avasi nämä portit. Harmi vain että tämä nykyinen liberalistinen idealismien sekatavaratalo aiheuttaa paljon kärsimystä ja pahoinvointia ihmisille, jotka vaeltavat ilman karttaa ja kompassia.

Siitä olen samaa mieltä että nyt älyköitä tarvittaisiin enemmän kuin koskaan tai oikeammin isällistä nyrkkiä ja kahta rautakouraa ( huom.ei rautarouvaa). Suurin osa ihmisistä kyllä puhuu hienoista termeistä kuten ääriliberalismi, konservatismi tai talousliberalismi sosiaaliberalismi, thatserismi, marksismi jne, mutta kuinkan moni oikeasti tietää mistä puhuu? Tällä aikakaudella kaikki haluavat olla asiantunitjoita ja oikeassa omassa asiassaan.Ei koirakaan halutessaan voi olla kissa eikä koivu mänty. Oman elämänsä herroista harvoin tulee mitään kovin kovin onnellisia ihmisiä.