Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Vihapuhe ja rasismi: ovatko faktat väärässä?

Blogit Americana 5.8.2011 12:30
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Sadat tuhannet suomalaiset uskovat Suomen olevan yhä rasistisempi maa. Hyvä että uskovat ja nostavat asian pöydälle. Mutta he ovat väärässä.

Viime vaalien ympärillä käyty keskustelu rasismista ja vihapuheesta näyttää kiihtyneen Norjan terrori-iskujen myötä. Hätäisimmät ylireagoijat ovat jo olleet rajoittamassa sananvapautta ja käyttäneet tilaisuutta hyväkseen hutkiakseen poliittisia vastustajiaan.

Keskustelu rasismista on Suomessa näemmä ikuisuusaihe, ja tämä on hyvä. Rasismi on vastenmielinen, raukkamainen, typerä ja todellisuuskielteinen pelkoon perustuva ajattelumalli. Rasismia, niin tiedostettua kuin tiedostamatontakin, on hyvä pitää silmällä.

Samanaikaisesti on, ainakin ulkoa katsottuna, täysin kiistatonta, että rasismi Suomessa on vähentynyt huomattavasti niista ajoista, kun siellä vielä asuin.

Uskoisin, sattuneista syistä, olevani melko herkkä tiedostamaan rasismin ja reagoimaan siihen. Silti sanoisin, että suomalainen rasismi on hiipunut tasaisesti, ja mikäli nykyinen kehitys jatkuu, se häipyy parissa sukupolvessa rumien ideoiden romukoppaan fasismin ja kommunismin seuraksi.

Tämän päivän rasismi kalpenee menneiden vuosikymmenten institutionalisoidun muukalaiskammon rinnalla.

Vielä 1990-luvun alussa mustalaisvitsit olivat lehtien vitsipalstojen vakiokamaa. Pilapiirtäjät tekivät tummapintaisista ihmisistä isohuulisia ja pyöreäsilmäisiä idiootteja. Muutama bussilastillinen venepakolaisia ja ja somaleja pillastuttivat Sulo Aittoniemen ja Kari Suomalaisen perinpohjin.

Ottaen huomioon Suomen demograafisen muutoksen nopeuden ja laajuuden, me olemme, nyt 2000-luvulla, suhtautuneet muutokseen ihailtavalla suvaitsevaisuudella ja avomielisyydellä. Ongelmia tietenkin esiintyy, mutta muutamia pseudotieteilijöitä, hihhulipolitiikkoja, ja humalaisia idiootteja lukuunottamatta suomalaiset ovat reagoineet maahanmuuttoon kuin täyspäiset aikuiset.

Tänään Yhdysvallat on rodullisesti ja kulturaalisesti suvaitsemaisin tietämäni maa. Silti, kun maa alkoi toden teolla kehittymään monikulttuuriseksi siirtolaisten sekamelskaksi 1800-1900 lukujen taitteessa, antisemitismi ja antikatolinen hysteria vaivasi maata aina Valkoiseen taloon saakka. Italialaiset, irlantilaiset, ja myös suomalaiset kokivat vakavaa sortoa anglosaksisen valtaväestön suunnalta.

Suomen reaktio maahanmuuttoon on ollut huomattavasti humaanimpi. Median ja politiikkojen ylireagointi rasismiin on tavallaan hyvä (joskin varoittaisin Pekka ja susi -ilmiöstä), mutta jutut rasismin pahenemisesta vaikuttavat pahasti yliammutulta täyslaidalliselta.

Mikäli historia ja Yhdysvaltain esimerkki antavat osviittaa, Suomen kehitys lupaa hyvää tulevaisuudessa. Me olemme matkalla kohti kirjavaa kansakuntaa, ja se on hyvä. Muutokseen liittyy toki happovaivoja, mutta niitä on turha kuvitella syöväksi. Sananvapauden rajoitukset sun muut ylireaktiot on torjuttava jyrkästi.

Soundtrack: Sly and the Family Stone, Family Affair.