Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Vihapuhe ja rasismi: ovatko faktat väärässä?

Marko Maunula
Blogit Americana 5.8.2011 12:30

Sadat tuhannet suomalaiset uskovat Suomen olevan yhä rasistisempi maa. Hyvä että uskovat ja nostavat asian pöydälle. Mutta he ovat väärässä.

Viime vaalien ympärillä käyty keskustelu rasismista ja vihapuheesta näyttää kiihtyneen Norjan terrori-iskujen myötä. Hätäisimmät ylireagoijat ovat jo olleet rajoittamassa sananvapautta ja käyttäneet tilaisuutta hyväkseen hutkiakseen poliittisia vastustajiaan.

Keskustelu rasismista on Suomessa näemmä ikuisuusaihe, ja tämä on hyvä. Rasismi on vastenmielinen, raukkamainen, typerä ja todellisuuskielteinen pelkoon perustuva ajattelumalli. Rasismia, niin tiedostettua kuin tiedostamatontakin, on hyvä pitää silmällä.

Samanaikaisesti on, ainakin ulkoa katsottuna, täysin kiistatonta, että rasismi Suomessa on vähentynyt huomattavasti niista ajoista, kun siellä vielä asuin.

Uskoisin, sattuneista syistä, olevani melko herkkä tiedostamaan rasismin ja reagoimaan siihen. Silti sanoisin, että suomalainen rasismi on hiipunut tasaisesti, ja mikäli nykyinen kehitys jatkuu, se häipyy parissa sukupolvessa rumien ideoiden romukoppaan fasismin ja kommunismin seuraksi.

Tämän päivän rasismi kalpenee menneiden vuosikymmenten institutionalisoidun muukalaiskammon rinnalla.

Vielä 1990-luvun alussa mustalaisvitsit olivat lehtien vitsipalstojen vakiokamaa. Pilapiirtäjät tekivät tummapintaisista ihmisistä isohuulisia ja pyöreäsilmäisiä idiootteja. Muutama bussilastillinen venepakolaisia ja ja somaleja pillastuttivat Sulo Aittoniemen ja Kari Suomalaisen perinpohjin.

Ottaen huomioon Suomen demograafisen muutoksen nopeuden ja laajuuden, me olemme, nyt 2000-luvulla, suhtautuneet muutokseen ihailtavalla suvaitsevaisuudella ja avomielisyydellä. Ongelmia tietenkin esiintyy, mutta muutamia pseudotieteilijöitä, hihhulipolitiikkoja, ja humalaisia idiootteja lukuunottamatta suomalaiset ovat reagoineet maahanmuuttoon kuin täyspäiset aikuiset.

Tänään Yhdysvallat on rodullisesti ja kulturaalisesti suvaitsemaisin tietämäni maa. Silti, kun maa alkoi toden teolla kehittymään monikulttuuriseksi siirtolaisten sekamelskaksi 1800-1900 lukujen taitteessa, antisemitismi ja antikatolinen hysteria vaivasi maata aina Valkoiseen taloon saakka. Italialaiset, irlantilaiset, ja myös suomalaiset kokivat vakavaa sortoa anglosaksisen valtaväestön suunnalta.

Suomen reaktio maahanmuuttoon on ollut huomattavasti humaanimpi. Median ja politiikkojen ylireagointi rasismiin on tavallaan hyvä (joskin varoittaisin Pekka ja susi -ilmiöstä), mutta jutut rasismin pahenemisesta vaikuttavat pahasti yliammutulta täyslaidalliselta.

Mikäli historia ja Yhdysvaltain esimerkki antavat osviittaa, Suomen kehitys lupaa hyvää tulevaisuudessa. Me olemme matkalla kohti kirjavaa kansakuntaa, ja se on hyvä. Muutokseen liittyy toki happovaivoja, mutta niitä on turha kuvitella syöväksi. Sananvapauden rajoitukset sun muut ylireaktiot on torjuttava jyrkästi.

Soundtrack: Sly and the Family Stone, Family Affair.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Muukalaiskammoa ei pidä sotkea siihen ärsytykseen joka sisältyy niihin mamuihin jotka eivät kykene elättämään itsensä/perheensä.

Suomi ei voi olla maailman kurjien sosiaalitoimista.

Humalaisia idiootteja löytyy täältä meidän lähiöstä, ei heitä kukaan ota tosissaan. Monta kertaa se on juuri suomalainen joka huutaa näille ääliöille takaisin samalla mitalla ja sanoo, että viitsitkö pitää turpasi kiinni ja yleensä nämä sitten hiljenevät. Näillä humalaisilla on sellainen ärsyttävä taipumus, että he mölisevät ja huutelevat kaikille, kun ova tolkuttomassa kunnossa.

Tähän humalaisten mölinäänkin törmää nykyään yhä harvemmin. Tottakai tässä maassa on rasisteja ja idiootteja, mutta jos nyt lopetetaan se hysteria ja kaikkien suomalaisten leimaaminen rasistiksi, koska ei siinäkään ole yhtään mitään järkeä.

”Mikäli historia ja Yhdysvaltain esimerkki antavat osviittaa, Suomen kehitys lupaa hyvää tulevaisuudessa.”

Eurooppalaistaustaisen töihin Yhdysvaltoihin tulleen väestön yhteiselo onkin sujunut varmaan ihan mukavasti loppujen lopuksi. Suurinpiirtein samanlaisen arvomaailman ja kulttuurisen taustan jakavat ihmiset tapaavat tulla helpohkosti toimeen keskenään.

Samaa ei voi sanoa eurooppalaistaustaisten, latinojen ja mustien suhteesta Yhdysvalloissa. Kukin ryhmä asuu omilla alueillaan, eikä pahemmin ole tekemisissä toistensa kanssa. Myös tulo- ja koulutuserot ovat valtavat. Latinoilla menee hieman paremmin kuin mustilla, mutta ei paljon.

Em. ryhmien väliset avioliitotkin ovat äärettömän harvinaisia, mikä on aika hyvä mittari. Mistään sulatusuunista ei voida puhua. New Yorkissa turistina käyvästä voi toki siltä vaikuttaa, mutta ehkäpä tekisi hyvää käydä katsomassa missä ne keskiluokkaiset valkoiset asuvat ja ketä muita siellä asuu. Aivan, toisia keskiluokkaisia valkoisia.

Täytyy ottaa huomioon, että Yhdysvalloissa on aina ollut hyvin heikko sosiaaliturva, joten tilanne on erilainen kuin Suomessa. Varsinkin ylimääräiset (=harkinnanvaraiset) sosiaalituet ja positiivinen syrjintä ärsyttää monia Suomessa.

Mielestäni blogisti käsitti oikein hyvin, mitä kirjoitti. Älkää lukeko rivien välistä. Lukekaa mitä riveillä lukee. Rasismi ei ole lisääntynyt, sen sijaan kynnys siihen, mikä tulkitaan rasismiksi on laskenut roimasti. Nykyään ei tosiaan juuri näe ennen yleisiä romanivitsejä ja rasismiksi tulkitaan sekä pitkä katse että se, että välttää pitkää katsetta katsomalla muualle. Eli rasismiksi tulkitaan se, kun joku pelkää joutuvansa rasistin kirjoihin!

Itselläni on hyviä kokemuksia monenlaisista ulkomaalaisista, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi hyvin kriittinen maahanmuuton (ja ylipäänsä epäonnistuneen ulkomaalaispolitiikan) lieveilmiöiden sietämistä kohtaan.

Samaa mieltä Eeron kanssa. Maahanmuuton huonosta hallinnasta ei voi syyttää muuttajia. Sananlasku sanoo että yrittänyttä ei laiteta. Omituista että suvaitsevaisuuden lisäys aiheuttaakin ärsyyntymiskynnyksen madaltumisen – vai menikö se näin?

”Omituista että suvaitsevaisuuden lisäys aiheuttaakin ärsyyntymiskynnyksen madaltumisen – vai menikö se näin?”

Minusta näiden välillä ei näy kausaalisuutta. En ole edes varma, että suvaitsevaisuus on lisääntynyt, se vain ilmaistaan nykyään raivokkaasti.

Rasismiksi tulkitaan nykyään paitsi rotusorto, myös kaikki tietyllä tavalla ”negatiivinen” rodullistunut tai etnistynyt ajattelu. Eli jos ajattelet, että thaimarjanpoimijat ovat ahkeria, se ei ole rasismia, mutta jos ajattelet, että ruotsalaispoimijat ovat vähemmän ahkeria kuin thaimaalaiset, se jo lähentelee rasismia, kun taas ainoastaan suomalaisista voisi sanoa, että ”suomalaispoimijat ovat laiskoja”.

Samoin on OK sanoa positiivisesti, että Modestyllä on suklaanvärinen iho, on sallittua todeta, että suomalaisten ihoon ei sovi värikkäät vaatteet, mutta on väärin (”rasistista”) haluta venäläinen lapsi adoptiolapsi vain siitä syystä että venäläistä on vaikea erottaa kantasuomalaisesta.

Rasismi on ”nykymääritelmällään” ajattelussa tai keskustelussa esiintyvä vähemmistöetnisyys + erityisesti tälle negatiivinen asia. Tähän ei tarvitse lisätä oman rodun paremmuusajattelua, loukkaussanoja tai konkreettista syrjintää tai erottelua. Määritelmä sopii erittäin hyvin leimojen lyömiseen ja ongelmien piilotteluun.

En tiedä missä vika,mutta eilen 6.8.2011 järjestetyn naisten Slut Walk-mielenosoituksen julisteista suuri osa oli englanniksi. Jopa itse mielenosoitus oli nimetty englanniksi eikä suomeksi ”lutkakävely”.

Eikö Suomessa asuvien ulkomaalaisten olisi syytä reagoida ja järjestää vastamielenosoitus?

Asia nyt vain sattuu olemaan niin että avokätinen sosiaaliturva ja avoimet rajat eivät voi elää samassa valtiossa, ainakaan pitäaikaisesti. ”Rasismilla” ei ole asian kanssa mitään tekemistä, asia on pääteltävissä ihan vain terveellä järjellä.

Liki 10 miljoonaa amerikkalaista määrittelee itsensä ”mixed race”.

Maunula myös koskettaa mielenkiintoista pointtia, sen määrittelyä mikä on valkoinen. Vuonna 1900 esim. juutalaiset, irlantilaiset, kreikkalaiset ja suomalaiset eivät olleet valkoisia. Suomalaissiirtolaisten lapset laitettiin intiaanilasten kanssa samaan ryhmään koulussa.

Samaa mieltä soumalin kanssa. Blogisti ei selvästikään ole asunut esim Dallasissa, missä kolme ’pääväriä’ asuu selkeästi toisistaan erillään ja rasismi on käsinkosketeltavaa.

On aika liberaalin optimistinen kommenti.

Ensiksi Amerikan rasismi ei ole poistunut vaan muuntunut värisokeaan rasismiin.
Tarkoittaa sitä, että syrjit ja uskot valkoisen ylemmyyteen, mutta et myönnä sitä itselleen.
Sokea vain itseeensä.

Suomen rasismi on rakenteelista ja värisokeaa ja se elää ihan hyvin ilman Suomen Sisua tai skinhead:dejäkin. Tarkoitan vain että rasistinen yhteiskunta pysyy yllä ennemmin liberaalien voimalla kuin konservatiivien. Liberaalit kun uskovat olevansa niin hyviä, että eivät huomaa omaa rasistisuusta.

Ennen kuin kirjoitas tälläsen artikkelin niin kannattais ensin mennä peiliin ja mietiä omaa piilorasismia. Ja voisis myös lukea paremmin amerikan rasismi tilasta.

Komppaan Markoa. Olen elänyt 1970-luvun ja voin sanoa että viimeisen 40 vuoden aikana suomalaisten usko rasistisiin myytteihin ja uskomuksiin on suorastaan romahtanut. Tänä päivänä on lähes mahdotonta löytää suurta osaa suomalaisista jotka eivät hyväksyisi jokseenkin täysin sen että heidän poikansa tai tyttärensä menisi naimisiin tummaihoisen kanssa. Uskonnollisissa ryhmissä suvaitsevaisuus on kentien kaikkein pisimmällä. Lestadiolaiset tuntevat enemmän yhteenkuuluvuutta togolaisten, ghanalaisten ja kenialaisten lestadiolaisen uskonkäsityksen omaksuineiden kanssa kuin kantasuomalaisten ei-lestadiolaisten kanssa.

Rohkenen tässä yhteydessä esittää väitteen jonka mukaan nykykehityksellä rotujenväliset liitot muuttuvat vuosisatamme loppuun mennessä yhtä paheksuttaviksi kuin mitä tänään ovat valkotukkaisten ja tummatukkaisten liitot. Skenaariota perustelen sillä, että tämä trendi on ollut neljä vuosikymmentä meneillään ja vauhti näyttää myös kumulatiivisesti kiihtyvän.

Rasismin alamäkeä varmistaa se, että sen poistumista kuvioista toivotaan myös taloudellisen ja poliittisen eliitin taholta, mikä onkin itseasiassa se ratkaisevin tekijä. Toinen varma tae on tietysti demografinen kehitys: mies joka ei ole henkisesti valmis avioitumaan mustaihoisen kanssa rajaa tulevaisuudessa rajulla tavalla ”valintamahdollisuutensa”.

”Tänään Yhdysvallat on rodullisesti ja kulturaalisesti suvaitsemaisin tietämäni maa. ”

Todennäköisesti toiveuni. Sitä suvaitsevaisempia lienevät esim. Kanada, Ranska, Britannia ja Hollanti. Maunula ilmiselvästi fantasioi. USA on lynkkauksista ja KKK:sta siirtynyt sellaiseen olotilaan jossa esim. Britannia oli jo 50 vuotta sitten. Ranskalla pitäisi olla puolestaan lähes toivoton urakka mutta niin vain eräiden tutkimusten mukaan jopa 30% maan muslimitaustaisista algerialaisnaisista menee nykyisin naimisiin ei-muslimimiehen kanssa. Eikä rotujenväliset liitot ole maassa olleet mikään suuri puheenaihe. USA:ssa asiasta puhutaankin paljon sen takia koska se on niin uusi ja ”kiehtova” ilmiö. Juuri tästä asiasta puhuminen alleviivaa sen miten suurta osaa rasismi edelleenkin edustaa eteenkin valkoisten anglosaksien keskuudessa. Eikä ihme, sillä amerikkalaisessa politiikassa rotu muodosti suoranaisen keskeisen teeman. Rasismin, siis ”valkoisen rodun”-ideologian takiahan USA:ssa ei koskaan syntynytkään mitään laajaa solidaarista taistelevaa työväenliikettä. Rasimikortilla USA:n poliittinen eliitti kuohi tehokkaasti maan työväenluokan.

Suosittelen kaikille luettavaksi Theodore W. Allenin loistavan kirjan: ”The Invention Of The White Race”.