Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Verotaistelu: suo siellä, vetelä täällä

Marko Maunula
Blogit Americana 20.9.2010 21:31

Taistelu George W. Bushin veroleikkausten tulevaisuudesta kiihtyy. Aiheesta on kehittynyt eräs vaalisyksyn kiistellyimpiä puheenaiheita.

Presidentti Bush, kampanjalupaustensa mukaisesti, antoi maan budjettiylijäämän takaisin kansalaisille veroleikkausten muodossa. Uudistus mm. alensi ansio- sekä pääomatulojen verotusta kautta linjan.

Laki verouudistuksesta oli määräaikainen. Ellei kongressi jatka veroleikkauksia, laki vanhenee 1. tammikuuta 2011, ja maa palaa presidentti Bill Clintonin vuosien verotusmalliin.

Presidentinvaalien aikaan ehdokas Barack Obama lupasi, että hän aikoo pitää Bushin veroleikkaukset perheille, jotka tienaavat alle $250000 vuodessa. Ylemmissä tuloluokissa hän kannatti paluuta Clintonin vuosien veromalliin, eli korkeatuloisten veroprosentin nostamista 35 prosentista 39,6 prosenttiin.

Republikaaneille Obaman suunnitelmat edustavat, luonnollisesti, sosialismia, luokkasotaa, sekä talouden toipumisen tappavaa typeryyttä. Vaalien alla demokraattien ja republikaanien sanasota sekä kabinettivääntö verolainsäädännön tulevaisuudesta on odotetusti kuumentunut.

Demokraatit sanovat, että korkeatuloisten veronkorotukset ovat välttämättömiä maan budjettivajeen korjaamiseksi. He syyttävät Bushin veroleikkauksia maan budjettivajeen kasvusta. Bush piti kiinni veroleikkauksista, vaikka maa juuttui kahteen pitkään sotaan Irakissa ja Afganistanissa. Bush peri edeltäjältään budjettiylijäämän, mutta viimeisenä presidenttivuotenaan Bushin hallinnon budjettialijäämä oli noin 1,2 biljoonaa dollaria.

Republikaanit pelkäävät veroleikkausten johtavan uuteen taantumaan. Yhdysvaltojen talous hoippuroi varovan elpymisen kynnyksellä. Republikaanit uskovat, että kasvava verotus johtaa uuteen taantumaan, ns. double dip -pudotukseen. Mutta he pelkäävät myös verojen korotuksen symbolista viestiä.

Kuten kaikki verotukseen liittyvä poliittinen vääntö Yhdysvalloissa, debatti on syvän tunteellinen. Verot olivat eräs Amerikan vallankumouksen suurimmista katalysaattoreista. Ison Britannian päätös nostaa amerikkalaisten veroja maksaakseen Seitsemän vuoden sodan (1754-1763) kustannukset puski amerikkalaiset kapinaan, jonka lopputulos oli itsenäisyysjulistus sekä sota emämaata vastaan.

Maan syntyhistoriasta alkaen verot ovat merkinneet amerikkalaisille hallinnon konkreettista valtaa yli yksilön, ja jopa hyvinä vuosina asiallinen verokeskustelu on vaikeaa. Maltillinen keskustelu tasapainoitetusta budjetista jää usein vihaisten sloganeiden jalkoihin. Tänä vaalivuonna asetelma on poikkeuksellisen kärjistynyt.

Republikaanit ovat painottaneet budjettialijäämien sekä valtionvelan sietämättömyyttä. He ovat syyttäneet Obaman hallintoa sekä stimuloivaa talouspolitiikkaa edesvastuuttomuudesta. Bushin alijäämien sekä hänen aikaansaamansa laman varjossa puhe kuulostaa tekopyhältä, eivätkä demokraatit väsy muistuttamaan aiheesta joka käänteessä.

Demokraatit haluavat nostaa ylempien tuloluokkien verotusta poistaakseen alijäämät. Republikaanit vastustavat ideaa, mutta heillä ei ole ratkaisuja budjetin tasapainottamiseksi.

Republikaanit voittavat vaalit. Povaan, että he nousevat enemmistöön edustajainhuoneessa sekä kaventavat demokraattien otetta senaatista. Tämä pakottaa heidät pahaan poliittiseen kiipeliin. Pelkkä ”Ei!” sanan kiljuminen ei onnistu vastuun kantajilta.

Valtaa pitävät republikaanit joutuvat tekemään kipeitä päätöksiä valtaannousun jälkeen. He joutuvat joko nostamaan veroja tai leikkaamaan etuisuuksia, eikä kumpikaan päätöksistä tule ilahduttamaan amerikkalaisia. Tämä petaa demokraateille vahvoja asemia vuoden 2012 presidentin- ja kongressivaaleissa.

Soundtrack: Motorhead, The Ace of Spades.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Vanhat sotateoretikotkin jo ammoisina aikoina totesivat että sotaanlähtijällä pitää olla rajaton kassa. Bushin pöljäke ei tätä edes tiennyt tai muistanut. Veronamaksukyky on vain varakkailla, joten ei ole vaihtoehtoja. Kannattaisi tunnustaa sotaerehdykset ja kipinkapin tulla pois Afganistanista ja maksaa irakille ja Agfoille muhkeat sotakorvaukset.

Tällaista porvaria korpeaa tunnustaa, mutta joskus vaikuttaa siltä, että ainakin Amerikassa vasemmistolaiset ovat parempia valtiontaloudenpitäjiä kuin oikeistolaiset.

Näitä luetaan juuri nyt