Verilöylyistä vapauteen: uusi Etelä nousee

Viime viikonloppuna kansalaisoikeusliikkeen veteraanit, politiikot ja tavalliset kansalaiset kokoontuivat muistamaan kansalaisoikeusliikkeen ehkä ikonisinta hetkeä.

Maaliskuun 7. päivä, 1965, amerikkalaiset katsoivat ABC-kanavalta Nürnbergin tuomiota, kun ylimääräinen uutislähetys keskeytti elokuvan. Kansalaisoikeusliikkeen marssijat olivat ylittämässä Pettusin siltaa Selma, Alabamassa. Paikallinen sheriffi Jim Clark oli päättänyt pysäyttää marssin. Äänoikeutta vaativat afroamerikkalaiset raivostuttivat vankkaa rasistia.

Amerikkalaiset todistivat suorassa lähetyksessä poliisin hyökkäystä rauhallisten marssijoiden kimppuun. Poliisin silmitön pamputus ja kyynelkaasun käyttö hätkähdyttivät miljoonia amerikkalaisia, presidentti Lyndon B. Johnson mukaanluettuna.

Kahdeksan päivää myöhemmin Johnson piti Kongressissa puheen, jossa hän suorin sanoin vaati tasavertaisen äänioikeuden takaavaa ja sitä puolustavaa lainsäädäntöä. Johnson lopetti puheensa tunteelliseen vetoomukseen, siteeraten huipennuksessaan kansalaisoikeusliikkeen teemalaulua: ”We shall overcome.” Puhetta televisiosta kotonaan Atlantassa katsonut Martin Luther King, Jr. purskahti itkuun. Hän ei voinut uskoa, että Yhdysvaltain presidentti, texasilainen Johnson, sitoutui julkisesti ja näin voimakkaasti kansalaisoikeusliikkeeseen.

Pettusin sillan tapahtumat sinetöivät kansalaisoikeusliikkeen voiton. Sen kannattajien strategia toimi. Alusta lähtien King, Ralph David Abernathy, John Lewis ja kumppanit olivat halunneet käyttää mediaa herättämään tavalliset, kunnolliset valkoiset amerikkalaiset tiedostamaan Etelän rotusorron julmuuden. Etelän rastiset poliisit osoittivat sen konkreettisesti Pettusin sillalla, aiheuttaen tiedostamattaan rotuerottelun ja laillisen rasismin lopullisen tappion.

Kongressiedustajani Lewis on eräs liikkeen ikonisimpia edustajia. Ns. Freedom riders -kampanjan ja Selman marssien veteraani hakattiin poliisin ja muiden rasistien toimesta niin usein ja pahoin, että hänen elossaolonsa on pieni ihme. Siitä huolimatta hän on viettänyt koko elämänsä saarnaten anteeksiannon ja rauhan sanomaa.

Eilen sunnuntaina Lewis ja varapresidentti Joe Biden johtivat tuhansien marssijoiden muistoparaatia yli Pettusin sillan. Myöhemmin illalla Montgomery, Alabaman poliisipäällikkö Kevin Murphy pyysi Lewisiltä anteeksi, että hänen kollegansa viisi vuosikymmentä sitten eivät puolustaneet Lewisiä ja muita Freedom riders -aktivisteja.

Valkoisen poliisipäällikön ele oli tehokas ja hyvä osoitus siitä, että Etelä kykenee vihdoinkin tekemään tiliä kipeästä menneisyydestään. Poliisipäällikkö ei selitellyt, kierrellyt tai osoittanut mitään ymmärrystä edeltäjiensä ja edustamansa laitoksen synneille. Hän vain pyysi anteeksi.

Etelän muutos on erinomainen esimerkki siitä, miten ihmiset ja kulttuuri voivat muuttua. Rasisteja alueelta löytyy toki edelleen, mutta he ovat pääsääntöisesti yli 70-vuotiaita kuolevan kulttuurin edustajia. Nuoremmat rasistit ovat kulturaalisesti marginalisoituja hihhuleita, joiden seuraa väestön valtavirta karttaa huolellisesti. En ole kuullut n-sanaa käytettävän sitten 1990-luvun taitteen.

Onko tilanne täydellinen? Ei toki, mutta paremmin. Kuka olisi voinut vielä 1960-luvulla uskoa, että Etelä olisi vähemmän rasistinen kuin Eurooppa? Melko harva. Mutta totta se on.

Soundtrack: The Impressions, Keep on Pushing.