Venezuela ja diktatuurin kuolema

Kuuluuko Venezuelasta Latinalaisen Amerikan diktatuurin viimeiset kuolonkorinat? Meksikolainen intellektuelli Enrique Krauze uskoo niin.

Latinalainen Amerikka on ollut poliittisesti kokeilunhaluinen manner. Se on heittelehtinyt kommunismista fasismiin ja kaikkeen siltä väliltä, kehitellen jopa omia peronismin kaltaisia hybridejä yhteiskuntamallejaan.

Viime vuosikymmeninä demokratia on vihdoin juurtunut kunnolla alueelle. Chile, Argentiina, Brasilia, Uruguay ja kumppanit ovat tänään vahvoja demokratioita, jotka ovat tehneet rohkeasti tiliä kipeän menneisyyden kanssa. Globaalit talouskriisit ovat testanneet demokratioiden perusteita, mutta ne ovat selvinneet haasteista.

Yksi Etelä-Amerikan maista on marssinut vastavirtaan. Venezuela on uhmannut mantereen trendejä ja liukunut kohti yhä rajoittavampaa ja sosialistis-populistista yhden totuuden yhteiskuntaa.

Hugo Chavez onnistui myymään äänestäjien enemmistölle sekoituksen populismia, katolista kristillisyyttä, antiamerikkalaisuutta, sosialismia ja vilpitöntä huolta köyhimmistä venezuelalaisista. Vallassa pysyminen vaati vuosien saatossa yhä tiukempia otteita mediasta, oikeusistuimien politisointia, lainsäädännön rukkaamista ja yhä kärkevämpää populismia, mutta Chavez ei silti koskaan ampunut vastustajiaan.