Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Vapun amerikkalainen historia

Marko Maunula
Blogit Americana 30.4.2012 16:16

Vappu työväen juhlana on yhdysvaltalaista alkuperää, mutta juhla katosi antikommunistiseen kiihkoon vuosikymmenten saatossa. Tänään amerikkalaiset juhlivat työn päivää tekemällä täyden työpäivän.

1800-1900 lukujen taitteessa Yhdysvallat oli ay-liikkeen ja poliittisen radikalismin keskuksia koko maailmassa. Jopa Karl Marx ylisti amerikkalaista työväenluokkaa ja sen itsevarmaa ja agressiivista taistelua etujensa puolesta.

Sisällissodan (1861-1865) ja Ensimmäisen maailmansodan väliset vuosikymmenet olivat Yhdysvalloissa valtavien muutosten aikakausi.

Sisällissodassa Pohjoisen voitto merkitsi paitsi orjuuden katoamista Etelästä, mutta myös Pohjoisen ajaman urbaanin ja teollisen kapitalismin voittoa Etelän agraarisesta visiosta. Sodan jälkeen Yhdysvaltain teollistuminen ja urbanisaatio kasvoivat räjähdysmäisesti. Ennen sisällissotaa vain 20 prosenttia amerikkalaisista asui kaupungeissa, mutta vuoteen 1920 mennessä lukema oli kasvanut yli 50 prosenttiin.

Suurkapitalismi kasvoi uuden talouden dynaamiseksi moottoriksi J.P. Morganin, Andrew Carnegien, John D. Rockefellerin, Duken perheen, ja muiden suurpatruunoiden johdolla. Aikaisemmin suhteellisen tasaisesti levinnyt vauraus alkoi keskittyä, ja Yhdysvallat todisti uuden multi-miljonäärien yhteiskuntaluokan taloudellista ja poliittista nousua.

Yhdysvallat kasvoi myös etnisesti huomattavasti kirjavammaksi maaksi. Etelän afroamerikkalaiset ex-orjat muuttivat työn perässä kaupunkeihin. Maahanmuutto ampui liki räjähdysmäiseen nousuun, kun italialaiset, puolalaiset, juutalaiset, venäläiset, suomalaiset, sekä muut ei-anglosaksiset tai germaaniset kansat aloittivat valtavan massaliikkeen Yhdysvaltoihin.

Valtavien taloudellisten ja demograafisten mullistusten keskellä monet säikähtivät uutta yhteiskuntaa, etsien turvaa vanhoista arvoista (evankelinen kristillisyys), sekoituksesta kristillistä sosiaalidemokratiaa ja paluuta kuviteltuun menneisyyteen (progressiivinen liike), rasismista (KKK), tai poliittisesta radikalismista (kommunistit ja anarkistit).

Varsinkin monien siirtolaisyhteisöjen parissa kommunismista ja anarkismista tuli suosittuja aatesuuntia. Massatapahtumat keräsivät tuhansia marssijoita, ja suurlakot pysäyttivät kokonaisia kaupunkeja.

Chicago, uuden teollisen ja etnisesti kirjavan Yhdysvaltojen prototyyppi, oli muutoksen fyysisessä ja henkisessä keskipisteessä. Vuosien 1850-1920 välillä sen asukasmäärä kasvoi 30000:a liki kolmeen miljoonaan. Kaupunki oli kymmenten kielten, uskontojen, ja aatesuuntien sekametelisoppa.

Vuonna 1886 chicagolaiset duunarit agitoivat kahdeksan tunnin työpäivän puolesta, ja liikkeen johdossa vaikutti vahvasti saksankielinen anarkistijulkaisu Arbeiter-Zeitung. Ay-liike puuhasi koko maan kattavaa lakkoa kahdeksan tunnin työpäivän puolesta, ja lakko käynnistyi 1. toukokuuta, 1886.

Chicagossa lakkoon meni noin 30-40000 työntekijää, ja tilanne kaupungissa oli jännittynyt. Lakot johtivat väkivaltaisuuksiin lakkolaisten ja firmojen välillä, vaatien myös kuolonuhreja. Anarkistit ja muut ay-aktivistit järjestivät joukkotapaamisen Chicagon Haymarketin aukiolle, toukokuun 4. päivä, lakkolaisten tukemiseksi.

Aukio oli täynnä poliiseja ja lakkolaisia. Radikaaleimmat olivat painaneet kutsuja tapahtumaan, joissa he kehoittivat, saksaksi ja englanniksi, protestoijia ottamaan aseet mukaan ja valmistautumaan voimannäyttöön. Tapahtuman organisoijat tuhosivat valtaosan kutsuista ja painottivat kokoontumisen rauhanomaista luonnetta, mutta radikaaleimmat anarkistit halusivat toimintaa.

Kesken tapahtuman joku heitti pommin keskelle tapahtumaa valvovaa poliisipartiota. Poliisi alkoi ampumaan väkijoukkoon. Ennen kaaoksen rauhoittumista aukiolla makasi seitsemän kuollutta poliisia, neljä siviiliä, ja kymmenittäin haavoittuneita.

Haymarketin verilöylyä puitiin oikeudessa, ja oikeusistuin tuomitsi seitsemän tapahtuman järjestäjää hirteen. Heistä teloitettiin neljä, ja yksi teki vankilassa itsemurhan.

Haymarketin tapahtumista tuli kansainvälinen uutinen. Ay-aktivistit ja radikaalit kutsuivat Haymarketin uhreja sekä tapahtumien johdosta hirtettyjä marttyyreiksi, sekä järjestivät kansainvälisiä solidaarisuustapahtumia toukokuun 1. päiväksi, ympäri läntistä maailmaa. Vuodesta 1890 alkaen aktivistit ovat muistaneet Haymarketin uhreja sekä kantaneet lippujaan omien vaatimustensa puolesta.

Kommunismin pelon ja kylmän sodan myötä työväen päivä muuttui Yhdysvalloissa uskollisuuden päiväksi. Se ei ole virallinen vapaapäivä, ja amerikkalaiset juhlivat työväen ja opiskelijoiden päivää tekemällä töitä ja opiskelemalla. Työväen oma, uusi päivä on kesän epävirallinen päätös, syyskuun ensimmäinen maanantai eli Labor Day. Sitä ei juhlisteta marssein, vaan hampurilaisten, oluen, ja shoppaillun merkeissä.

Hyvää vappua!

Soundtrack: Reijo Frank, Veli, Sisko

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Aamutelkkua katsoessa palasi hajumuisti Leningradista, ammoniakkihajuisen pesuaineen imeytyminen uusien läskipohjaisten kenkien pohjiin luokkaretkellä ja myöhempien retkien tuotteiden menekki (vaatetusteollisuus) ja tietenkin iki-ihanat yökerhojen Lidiat sekä muuta mukavaa. Punatähdet oli röijänneet kaikki kliseet tiedonantaja-lehteä myöten studioon. Jopa juontaja oli vähän epävarma, mitä nämä kaksi pullaposkea oikein meinaa moisella paskalla. Onneksi se aika on ohi eikä palaa.

ps Sitä minä ihmettelen , miksi Erola on jälkiviisaissa sotkemassa toisten puhetta epämääräisellä hölinällä, josta ei Erkkikään ota selvää.

Veikko

Eiköhän nämä ”kirjeenvaihtaja” ja ”ulkomaantoimittaja”-käsitteet ole jo pahasti vanhentuneita? Toki oli aika, jolloin jokin lehti katsoi hyvällä syyllä parhaaksi lähettää tähtireportterin tärkeään maahan tehtävänään raportoida, mitä siellä oikein tapahtuu.