Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Vapaus kuuluu humanismiin, Vol. II

Marko Maunula
Blogit Americana 25.2.2010 18:33

Kuusi savuketta ja potkut? Iltalehti kertoi Köyliön ja Säkylän terveysasemien kovasta linjasta tupakointiin. Kysyn uudemman kerran, että missä kulkevat yksilön oikeuksien rajat?

Terveysasemien tupakointikiellossa eniten ihmetyttää sääntöjen perustelu. Terveysasemien johto sanoi, että tupakkatauot ovat epäreiluja muita työntekijöitä kohtaan.

Mitenköhän kyseiset terveysasemat monitoroivat henkilökuntansa WC-vierailuja, facebook-paivityksiä, kahvinhakureissuja, puhelinkeskustelujen mittaa, sekä kävelyvauhtia työpisteeltä toiselle? Tupakoijien ajankäytön mikromanagerointi kuulostaa vähemmistön kiusaamiselta sekä pikkumaiselta silmälläpidolta.

Omista kollegoistani löytyy kaksi tupakoijaa. Verrattuna moniin taukohuoneen veteraaneihin, ikuisiin teenkeittäjiin, ovensuussa rupattelijoihin, sekä muihin puolilusmuihin joihin olen tutustunut nykyisessä ja aikaisemmissa työpaikoissani, tupakoijat eivät ole sen huonompia työntekijöitä kuin muutkaan.

Amerikkalainen, ja käsittääkseni myös suomalainen, yhteiskunta on muuttunut yhä ymmärtäväisemmäksi kroonisia sairauksia ja muita henkisiä sekä fyysisiä hidasteita kohtaan. Tämä on tietenkin hyvä asia ja kertoo yhteiskuntien kasvavasta laajakatseisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Suosittelen tupakkamiehille ja -naisille hyvän lobbausjärjestön palkkaamista, joka ryhtyisi esittelemään tupakoijat riippuvuuden viattomina uhreina. Propaganda voisi painottaa, että tupakkariippuvuus on tauti, joka vaatii ymmärrystä ja tukea sekä erikoisjärjestelyitä työpaikoilla.

Tupakkafirmat voisivat rahoittaa projektia palkkaamalla muutaman huuhaa-tiedemiehen luomaan haluttuja tutkimustuloksia tukemaan nikotiiniriippuvaisten argumentteja ja taistelua kansalaisoikeuksiensa puolesta. Tupakkatauot ja -huoneet kuuluvat taudinkuvan hoitoon ja terapiaan.

Hölmömmätkin argumentit ovat menneet läpi: vrt. esim. Tiger Woods ja hänen traaginen seksiriippuvuutensa.

Soundtrack: Rufus Wainwright, Cigarettes and Chocolate Milk.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Tämä on tätä perusholhoamista ja moralisointia, jokainen voi nyt leikkiä koulu tai työpaikka kiusaajaa ihan valtion kehoituksesta tupakoitsijoita kohtaan, koska he ovat saatanasta seuraavia eikä heitä tarvitse kohdella edes kuin ihmisiä. Löydä itsestäsi sisäinen työpaikka tai koulukiusaaja, olemmehan jo ennestäänkin maailman parhaita tässä kiusaamisessa, erityisesti naiset ovat kunnostautuneet tällä alalla oikein reilusti eli kaikki vaan kiusaamaan.

En haluaisi olla pikkusielu paskiainen, mutta kuinka paljon ihmisen kunto ja lihavuus vaikuttaa työkykyyn.

Suomessa viina on personoitu. Johtuuko tämänkaltainen päätös kovaäänisimpien terveys-satraappien kaappijuoppoudesta, vai mistä, aihe vaietaan aina.
Puolustelematta erityisemmin tupakointia, väitän, että tappoja, tulipaloja, avioeroja, ryöstöjä, talousvaikeuksia, jne. ei tupakka aiheuta. Juoppo sammuu tupakka suussa. Ei tupakoitsija nukahda ja aiheuta paloa. Viina syy, tupakka seuraus.
Taitaapi olla, että enemmän saa hälyä aikaan, jos menee pubiin ja nostaa tupakat pöytään kuin sen tilalla pistooli aiheuttaisi ;-)
Känninen saa kollektiivin anteeksiannon toilailuilleen, kun muistaa sanoa, ettei muista mittään…

Jaahan – Tupakanpolttajat polttaa monessa työpaikassa tupakat kaikkien taukojen lisäksi.

Toisaalta, jos tupakan tai alkoholin kaltaisten päihteitten käyttö on työaikana kielletty, niin se sitten on. Kotonaan ja vapaa-aikanaan jokainen tehkööt mitä lystää.

Tupakkanarkomaniaa ei pidä suosia missään. Juoppoutta ja alkoholinkäyttöä on jo työpaikoilla suitsittu. Se on vain hyvä. Nyt on tupakan vuoro.

Summa summarum. Työaika on myyty työantajalle. Vain vapaa-aika on omaa.

Mielestäni kyllä tupakanpolttajien tilanne on nykyään surkea – liian surkea.

Itse aikoinaan poltin vähän, mutta pitkään ja hartaasti nautiskellen. Yritin
lopettaa sitä kymmeniä kertoja, mutta aina sorruin uudestaan ja häpesin
omaa heikkouttani suunnattomasti. Yli kymmenen vuotta sitten otin sen
viimeisen spurtin ja se onneksi onnistui ilman mitään laastareta ym.

Nyt katselen myötätuntoisena sisaria ja veljiä tuolla virastojen ulkopuolella,
jotka kovaa pakkasta uhmaten joutuvat polttamaan ulkona kuin muinaiset
teinit nurkan takana. Ei sekään nyt ole oikein asiallista. Kyllä joku tila pitäisi
järjestää näille nikotiininkin uhreille?