Vapaan maailman tulevaisuutta ratkotaan nyt paitsi Ukrainassa, myös Washingtonissa ja Brysselissä
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan mittaa Yhdysvaltojen poliittisen pulssin ja länsiliittoutuman tulevaisuuden.
Näkevätkö amerikkalaiset Ukrainan sodan kriisinä, joka haastaa koko kansainvälisen järjestelmän ja vaatii yhtenäistä rintamaa vastaamaan Venäjän haasteeseen? Vai onko sota heille vain eurooppalainen alueellinen rähinä, johon ei kuulu sotkeutua, ja joka pohjimmiltaan on ponnettoman ja heikon Yhdysvaltojen presidentin syytä?
Amerikkalaisten reaktio hakee vielä muotoaan. Alkushokki ja epäuskoinen tyrmistys väistyy hiljalleen hapuilevan tilanneanalyysin tieltä.
Jonkinlaista Pearl Harbor- tai 9/11-hetkeä on turha odottaa. Kyseessä on alueellinen sota toisella mantereella, joka ei suoranaisesti koske amerikkalaisia. Kansakunta ei yhdisty presidentti Joe Bidenin taakse tai tunne tarvetta laulaa kansallislaulua kongressin portailla.
Käynnistynyt sota on kuitenkin myös amerikkalaisesta vinkkelistä dramaattinen ja traaginen kampanja. Lisäksi se testaa Toisen maailmansodan jälkeen syntyneen, Yhdysvallat-vetoisen länsiliittoutuman voimaa ja tulevaisuutta. Vastuuntuntoiset amerikkalaiset puoluekannasta riippumatta vaikuttavat ainakin nyt tiedostavan tämän.