Vapaan maailman kriisi: Tyhmä Trump ja luonnevammaiset idiootit
”Make America great again” on tänään ”Make America alone again”.
G20 on ohi. Yleensä vankka optimismini on koetuksella.
Maailman tärkeimpien johtajien kokous osoitti, että Yhdysvallat on yhä yksinäisempi ja heikompi operoija. Donald Trumpin perheen saippuaoopperan debytti tapaamisessa lähetti pelottavan viestin läntisille demokratioille.
Yhdysvallat ei halua eikä kykene johtamaan läntistä maailmaa. Trump on onneksi osoittautunut vielä toimettomammaksi, tyhmemmäksi ja laiskemmaksi presidentiksi kuin uskoin, eikä hän ole saanut aikaiseksi niin paljon vahinkoa kuin hänen vaalipropagandansa lupasi.
Kansainvälisen diplomatian herkällä kentällä hänen passiivisuutensa kuitenkin lähettää selkeän viestin Kiinalle ja Venäjälle: nyt on teidän tilaisuutenne.
”Make America great again” on tänään ”Make America alone again”. Trumpin Yhdysvallat on globaalien cocktailkutsujen yksinäinen hahmo, pompöösi ja rasittava tyyppi, joka ei kykene normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa vaan toikkaroi päämäärättömästi ympäri salia.
Ilmaston, vapaan kaupan ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön aikakaudella Yhdysvallat on yhä yksinäisempi. Sen vaikutusvalta kutistuu ja läntisen maailman johtaja löytyy tällä hetkellä Berliinistä.
Venäjä kiittää. G-20 ja Trumpin sekä Vladimir Putinin tapaaminen oli selkävoitto Putinille.
Venäjän presidentin kehut Trumpille olivat alentuvan kohteliaita ja osoittivat Putinin hallitsevan tilanteen ja kollegansa. Trumpin ja venäläisten lausunnot keskusteluiden sisällöstä olivat hieman ristiriidassa. Näissä tilanteissa maailma on yleensä tahtonut uskoa Yhdysvaltoja, mutta Trumpin tuntien jopa Venäjä kuulostaa tällä hetkellä uskottavammalta.
Toinen optimismiani heiluttava tekijä on tapaamista ympäröivät mellakat.
Länsimaisen demokratian, sananvapauden, kapitalismin ja jopa vapauden viha on yhteiskuntamme syöpä.
Hampurissa riehuneet luonnevammaiset idiootit puhuvat demokratiasta, vapaudesta ja kansalaisaktivismista, mutta he eivät ole oikeasti kiinnostuneita muusta kuin omien harhaisten emootioiden ja impulssien väkivaltaisesta palvomisesta.
He tuomitsevat historiallisen vapauden, vaurauden, tasa-arvon, terveyden ja ympäristötietoisuuden luoneen kansainvälisen yhteisön ja talousjärjestelmän, joka on antanut heille iPhonet, joilla he voivat ottaa selfieitä keskellä synnyttämäänsä kaaosta.
He sanovat edustavansa vapautta ja vaihtoehtoa mutta protestoivat väkivaltaisesti ”vääriä” vaihtoehtoja tehneitä ihmisiä ja demokraattisesti valittuja hallituksia vastaan.
Ainakin kapitalistin heille myymien paitojen perusteella Che Guevara on monille heistä innoittava esimerkki. Me jotka olemme oikeasti perehtyneet Chen toimiin ja ajatuksiin, tiedämme että hän oli massamurhaaja ja vapauden vihollinen, joka suuttui Neuvostoliitolle, koska se ei suostunut aloittamaan ydinsotaa, vaikka miljoonat kuolleet olisivat tarjonneet loistavan ideologisen voiton kommunismille.
Näihin kampusten tyhmimpien tyyppien ja talonvaltausten veteraanien toimiin on yleensä voinut suhtautua suhteellisen harmittomana puuhasteluna, vapaan yhteiskunnan happovaivoina. Mutta nyt heidän ”aktivisminsa” on muodostamassa uhan vapaalle maailmalle – pienen, mutta monissa yhteisöissä konkreettisen uhan.
Hampuri oli vain yksi rintama laajemmassa taistelussa sananvapautta ja demokratiaa vastaan. Sama sota on käynnissä joidenkin amerikkalaisten yliopistojen kampuksilla, joissa nämä ”vapauden” airueet ovat väkivaltaisesti protestoineet sananvapautta vastaan estäen konservatiivisten puhujien vierailut monilla kampuksilla.
Syitä optimismiin toki on. Niitä on vain etsittävä eri paikoista kuin aikaisemmin.
Soundtrack: Father John Misty, Pure Comedy.