Vanhojen miesten vallankumous?
Molemmat Yhdysvaltojen pääpuolueet taistelevat sisäisiä haasteita vastaan. Kaksi kärttyistä vanhaa miestä uhkaa tuhota valtaa pitävien suunnitelmat.
Kun presidentinvaalien esikampanjat käynnistyivät, molempien puolueiden johdot olivat valmiita ehdokkaittensa kruunajaisiin.
Hillary Clintonin piti olla puolueen itsestään selvä presidenttikokelas. Hänen kampanjatahtinsa oli löysä, organisaationsa suunnattu ensi vuotta ja republikaanista vastustajaa kohtaan. Muista ehdokkaista ei olisi pitänyt olla edes kunnon sparrauskavereiksi. Sitten Bernie Sanders muuttui marginaalisesta ehdokkaasta pieneksi kansanliikkeeksi.
Republikaanien johto oli puolestaan ryhmittäytynyt Jeb Bushin taakse. Vankka hallintomies ja amerikkalaisen poliittisen aristokratian kasvatti joutuisi tappelemaan nimityksensä puolesta, mutta Jeb Bushin poliittiset verkostot ja taistelukassa tekivät hänestä selkeän ennakkosuosikin. Mutta pian tositeeveestä tuttu markkinaheikki Donald Trump pieksi Jebin mielipidetiedusteluissa ja medianäkyvyydessä.
Molemmilla pääpuolueilla on vaikeuksia kontrolloida äänestäjäkuntaansa. Amerikkalainen äänestävä yleisö on vihainen, ja poliittisista marginaaleista ponnistavat, vihaiset ”totuudenpuhujat” vetoavat molempien puolueiden ääripäihin.
Sanders ja Trump edustavat ehdokkaina modernia amerikkalaista populismia puhtaimmillaan. Heidän esiintymisensä perussävy on vihainen. Sandersin kannattajien vihollisia ovat suuryritykset, Wall Street ja maan poliittinen eliitti. Trumpin kannattajat kiroavat laittomia siirtolaisia ja eliittejä, jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin kansan syvät rivit.
Monet demokraattien vasemman laidan äänestäjät uskovat, että heidän puolueensa on liian läheinen Wall Streetin kanssa ja Clintonien edustama kolmannen tien politiikka on ideologista vellihousuilua. He haikailevat pohjoismaalaisen yhteiskuntamallin perään, ja Bernie, aito sosiaalidemokraatti, on heidän miehensä.
Republikaanien marginaaleissa elää vahva ja vihainen teekutsusiipi. He myös uskovat, että heidän puolueensa on liian lähellä suurpääomaa. Trumpin kannattajat uskovat, että ”systeemi” on luotu rikkaita ja vaikutusvaltaisia varten. Monet heistä uskovat, että systeemin voisi korjata parhaiten poistamalla säännöstelyjä ja siirtymällä avoimeen kapitalismiin,”rajat kiinni ja siirtolaiset helkkariin!” -politiikalla vahvistettuna.
Sanders ja Trump hyötyvät myös Hillaryn ja Jebin heikkouksista. Kampanjan alkusuora on osoittanut Jebin vakavan karisma-vajauksen, ja Hillaryn sähköpostiskandaali muistuttaa monia amerikkalaisia Clintoneita ympäröivästä, jatkuvasta miniskandaalien tulvasta.
Yleensä amerikkalaiset pitävät loppupeleissä eniten positiivista ja optimistisista ehdokkaista. Mutta tämä ei ole tavallinen vaalikausi. Parin viime vuosikymmenen poliittinen polarisaatio ja raivo ovat tällä hetkellä kiteytyneet kahteen poliittiseen kansanliikkeeseen.
Soundtrack: Thin Lizzy, Fighting My Way Back