Vanhoihin ja huonoihin arvoihin vetoaminen ei toimi: New Yorkin kuvernööri Andrew Cuomo kaatunee ahdistelusyytöksiin
Miltei kaikki muut kansallisen profiilin politiikot näyttävät silti oppineen elämään uudella vuosikymmenellä. Kuvernööri on jäänyt yksin.
New Yorkin demokraattikuvernööri Andrew Cuomon epäillystä ahdistelusta tehty tutkinta on saatu päätökseen. Osavaltion syyttäjä toteaa raportissaan Cuomon ahdistelleen 11 eri naista.
Koronaviruskriisi teki Cuomosta lyhyeksi aikaa demokraattien tähden. Keväällä 2020, kun kansakunnan huomio oli New Yorkin katastrofaalisessa pandemiatilanteessa, Cuomon taitavat ja informatiiviset tiedotustilaisuudet saivat miljoonia katsojia.
Jotkut ihailevat kannattajat kutsuivat itseään ”cuomoseksuaaleiksi”. Kuvernöörin voimakastahtoinen ja kovapintainen newyorkilainen tyyli vetosi demokraatteihin, jotka halusivat oman miehen haastamaan aggressiiviset republikaanit. Innokkaimmat spekuloivat tulevaisuuden presidenttiehdokkuudella.
Ahdistelusyytökset tulivat julki vuodenvaihteessa 2020–2021. Lukuisat naiset astuivat esiin kertomaan kokemuksistaan.
Kuvernööri taisteli maineensa ja uransa puolesta. Hän myönsi olevansa halaaja ja poskipussaaja ja selitti sitä vanhemmiltaan opitulla kulttuuriperimällä. Syytökset alatyylisestä kielenkäytöstä ja töykeästä käytöksestä menivät newyorkilaisuuden piikkiin.
Syyttäjän raportin tultua julkisuuteen elokuun alussa Cuomo on menettänyt liki jokaisen tukijansa. Hänen vanhat ystävänsä presidentti Joe Biden ja puhemies Nancy Pelosi ovat vaatineet Cuomon eroa.
Kuvernööri on jäänyt yksin, mutta kuten demokraattinen strategi ja entinen toimittaja Elizabeth Spiers kirjoittaa, on kiinnostavaa miten Cuomo onnistui välttämään huomion ja syytökset näinkin kauan. Väitetty ahdistelu ulottuu joissain tapauksissa 2000-luvun alkuun.
Eräs selitys löytyy New Yorkin kulttuurista ja Cuomon persoonasta. Kaupunki ja osavaltio ovat tunnettuja kovapintaisesta tyylistään, joka heijastuu erityisesti politiikkaan. Amerikkalainen politiikka on kontaktilaji, jota New Yorkissa pelataan nyrkkirautojen kera.
Osavaltion politiikasta perillä olleet ovat kuvanneet Cuomon tyyliä aggressiiviseksi ja pahimmillaan loukkaavaksi. Syytökset eivät siis nousseet julkisuuteen, koska niin monet tiesivät Cuomon olevan vaikea ja töykeä. Monille newyorkilaisille Cuomon kovapintaisuus oli itse asiassa positiivinen asia.
Omien tekojensa lisäksi Cuomo kaatui muuttuviin aikoihin. Vielä 1990–2000 lukujen taitteessa demokraatit olivat valmiita katsomaan sormien läpi omien politiikkojensa touhuja: muistatte varmaan Bill Clintonin?
Viime vuosina demokraatit ovat kuitenkin ryhtyneet ruotimaan omiensa käytöstä eettisen johdonmukaisesti.
Aikaisemmin moraalinen absolutismi oli valtaosin republikaanien heiniä, mutta seksuaalietiikan suhteen puolueet ovat monin osin vaihtaneet paikkaa. Moraalisten rintamalinjojen muutokset ovat yksi heijastuma molempien pääpuolueiden muodonmuutoksista.
Kuvernööri Cuomo myöntää olevansa menneiden vuosikymmenten kulttuurin kasvatti. Miltei kaikki muut kansallisen profiilin politiikot näyttävät silti oppineen elämään uudella vuosikymmenellä. Vetoaminen vanhoihin huonoihin aikoihin ja aikansa eläneisiin asenteisiin ei pelasta Cuomoa.
Soundtrack: Jill Scott, Hate on Me.