Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Valoa konservativismin yössä

Marko Maunula
Blogit Americana 22.2.2010 17:01

Viikonlopun Conservative Political Action Conference (CPAC) -tapaaminen osoitti konservatiivisen liikkeen olevan energisoitunut, mutta epätietoinen liikkeen suunnasta. Silti, edellisvuosiin verrattuna tapaamisesta löytyi edistyksen merkkejä.

Republikaanien oikean laidan vuosittainen tapaaminen on perinteisesti tarjonnut hyvän kuvan liikkeen tilasta. Tänäkin vuonna tapaaminen tarjosi tanakan puhujalistan. Listalta löytyi vaahtosuisia hörhöjä (edustaja Michele Bachmann, kommentaattori Ann Coulter), strategisia tuuliviirejä (Mitt Romney, kuvernööri Tim Pawlenty), ja tosiuskovia (edustaja Ron Paul).

Konservatiivisen liikkeen, ja sen myötä Republikaanisen puolueen, suurin ongelma viime vuosikymmeninä on ollut johdonmukaisen ideologian ja älyllisen rehellisyyden puute. Mantra yksilönvapauden, vastuullisen taloudenpidon, sekä pienen valtion puolesta ei ole kuulostanut vakuuttavalta homojen oikeuksia kaventavan, velaksi elävän, ja aktivistisen valtion republikanismin valossa.

Ennen kuin Republikaanisesta puolueesta tulee jälleen vastuunsa kantava liike, sen on ratkaistava ideologiset dilemmansa. CPAC-tapaamisen perusteella elätän hieman toiveita, että republikaanit ovat ehkä hiljalleen löytämässä kartan ulos älyllisestä erämaastaan.

Tapaaminen osoitti, että sosiaaliset konservatiivit ovat alakynnessä. Laman aikakaudella oikeistolaisten shiia-kristittyjen huoli seksuaalisten vähemmistöjen ja jumalallisen hallinnon tilasta vaikuttavat hölmöiltä. Nuoret konservatiivit ymmärtävät isiään paremmin, että yksilönvapauden periaate ei ole sopusoinnussa kansalaisten moraalia vahtivan Big Brother -holhousvaltion kanssa.

Nuoret Ron Paul -kannattajat ovat myös havainneet, että republikaanien kyyninen velaksi eläminen sekä kiinalaisten rahanlainaajien mahdollistama yhdistelmä alhaisia veroja ja mittavia valtion palveluja ja sotia ei ole kestävä yhtälö. Paulista ei tule koskaan presidenttiä, mutta hänen johdonmukainen ideologiansa sekä fanaattiset kannattajansa ovat vihdoinkin pakottamassa monet republikaanit kohtaamaan taloudelliset realiteetit.

Republikaanit ovat aikaisemminkin kyenneet korjaamaan virheensä, kiitos puolueen vahvan think tank -järjestelmän. 1970-80 luvuilla puolue tuotti mielenkiintoisia ajattelijoita ja strategisteja, jotka uudistivat republikaanisen ideologian ja palauttivat konservativismin valtaan pitkän etsikkokauden jälkeen.

Nyt puolueen on tehtävä pesäero viime vuosikymmenten kyyniseen republikanismiin. Tehtävä on vaikea, silla kyyninen republikanismi on johtanut paitsi edesvastuuttomaan talouspolitiikkaan ja amerikkalaisten arvojen polkemiseen, mutta myös vaalivoittoihin. Silti, republikaanien ja koko Yhdysvaltojen etu vaatii puolueelta ideologista rehellisyyttä. CPAC aukoi uraa oikeaan suuntaan – ainakin karvan verran.

Soundtrack: Public Enemy, Fight the Power.