Vallankumous söi jälleen lapsensa

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Palasin viikonloppuna Karibian lomamatkalta. Maihin noustuani ensimmäinen uutinen oli sokkiluokkaa: edustajainhuoneen republikaanien johtaja Eric Cantor hävisi viime viikolla puolueensa esivaalit.

Cantorin kukistaja oli Dave Brat, teekutsuliikkeen kandidaatti, poliittinen noviisi ja taloustieteen professori pienestä yliopistosta. Bratin medianäkyvyys oli minimaalinen, vaalibudjetti vain murto-osa Cantorin kassasta ja tunnettavuus rajoittunut ainoastaan Virginian kaikkein omistautuneimpiin republikaaneihin. Silti Brat pieksi Cantorin selvin lukemin.

Syyt Cantorin kaatumiseen löytyvät sekoituksesta muukalaiskammoa, Cantorin omaa poliittista puusilmäisyyttä, populistisen liikkeen psykopatologiaa ja ripauksesta uskonnollisia ennakkoluuloja.

Cantor tuki maahanmuuttolain reformia. Hän kannatti ehdotusta, jossa vanhempiensa mukana pikkulapsina maahan tulleet laittomat siirtolaiset saisivat kansalaisuuden, jos he liittyisivät armeijaan, opiskelisivat yliopistossa tai muuten osoittautuisivat positiivisiksi kansalaisiksi.

Siirtolaisvastaisen raivon valtaamalle amerikkalaiselle oikeistolle tämäkin oli liikaa.