Valkoiset lumihiutaleet ja rasismin myöntämisen vaikeus: George Floydin kuolema pakotti miljoonat tarkastamaan asenteitaan
Väite rakenteellisen rasismin olemassaolosta saa yhä miljoonat valkoiset amerikkalaiset tuohtumaan.
Rasismin olemassaolon, valkoisten etuoikeuksien ja afroamerikkalaisten suuttumuksen oikeutuksen myöntäminen ovat ylivoimaisen vaikeita asioita miljoonille amerikkalaisille. George Floydin murhan synnyttämät mellakat ovat pakottaneet heidät katsomaan peiliin. Todellisuuden kieltäjät ovat yhä ahtaammalla.
Rasististen tragedioiden yhteydessä monet ryntäävät nopeasti jompaan kumpaan marginaaliin.
Ensimmäinen ryhmä koostuu aktivisteista, joiden argumenteille amerikkalaisen yhteiskunnan läpitunkevasta rasismista tragediat antavat uutta kaikupohjaa. Heille Yhdysvallat on rasismin ja vihan läpitunkema dystopia, jonka rasismi on ainoastaan voimistumassa.
Toinen ryhmittymä koostuu valtaosin valkoisista, jotka uskottelevat kaiken olevan pohjimmiltaan kunnossa. He vähättelevät rakenteellisen rasismin voimaa, sälyttävät Minnesotan kaltaiset tapahtumat yksilöiden syyksi ja väittävät sitkeästi Yhdysvaltain yhteiskunnan olevan tasa-arvoinen kaikille asukkaille. Menestys tai sen puute ovat kiinni yksilöistä.
Ensimmäinen ryhmä tiedostaa ongelman olemassaolon, mutta historioitsijana en voi allekirjoittaa väitteitä amerikkalaisen yhteiskunnan voimistuvasta rasismista. Olemme edistyneet huomattavasti orjuuden, rotuerottelun, lynkkausten ja avoimen halveksunnan aikakausista.
Toinen, valtaosin konservatiivinen ryhmittymä keskittyy – ideologialleen tyypillisesti – rakenteiden sijaan yksilöihin. Barack Obaman presidenttiys, menestyvät afroamerikkalaiset liikemiehet ja lääkärit sekä muut menestyneet yksilöt ovat heille todistuskappaleita rasismin haihtumisesta.
Jälkimmäinen ryhmä seisoo – tietoisesti tai tiedostamattaan – edistyksen tiellä. Valkoisten konservatiivien väitteet rasismin kuolemasta ja uhrien syyttäminen omasta tilastaan kertovat valkoisten rasismin kieltäjien syvään juurtuneesta yliherkkyydestä.
Rasismista puhuminen saa miljoonat valkoiset tuohtumaan. Väite rakenteellisen rasismin olemassaolosta ja valkoisen Amerikan vastuusta synnyttävät suuttumusta, saavat monet syyllistämään uhreja ja julistamaan afroamerikkalaisille, miten heidän pitäisi tuntea ja reagoida Floydin murhan kaltaisiin tragedioihin.
Yliherkät valkoiset kokevat keskustelun rakenteellisesta rasismista liki henkilökohtaisena loukkauksena. Jos osoitat heidän hyötyneen rakenteellisesti valkoisia suosivasta infrastruktuurista, koulutuksesta, verkostoitumisesta sekä muistutat perityn vaurauden ja vallan vaikutuksesta heidän menestykseensä, he väittävät sitkeästi menestyksen olevan vain ja ainoastaan heidän itsensä ansiota.
Status quo’n murtaminen on heidän mielestään tarpeetoonta ja haitallista. Lisäksi he pelkäävät, konkreettisella tasolla, omien etuoikeuksiensa puolesta. Heidän vinkkelistään yritykset parantaa afroamerikkalaista koulutusta ja infrastruktuuria merkitsevät pelottavaa yhteiskunnan resurssien uudelleensuuntaamista.
Heidän vastauksensa on ongelman kiistäminen ja uhrien syyllistäminen. Protestoijat ovat väärässä ja protestoivat väärin. Ensin he kritisoivat raivokkaasti Colin Kaepernickin rauhanomaista polvistumista kansallislaulun aikana. Sitten he kritisoivat mielenosoituksia ja vaativat afroamerikkalaisia osoittaamaan mieltään rauhanomaisesti – kuten Kaepernick yritti.
George Floydin murhan synnyttämät mellakat pakottivat valkoisen Amerikan kuuntelemaan. Floydin murha oli niin järkyttävä ja järjetön, ettei juuri kukaan voinut sivuttaa sitä tai kieltää sen merkitystä.
Silti miljoonat kieltäytyvät edelleen kuuntelemasta mielenosoittajien argumentteja ja keskittyvät sen sijaan mielenosoituksiin satunnaisesti liittyneisiin ryöstelyyn ja vandalismiin. He kritisoivat mielummin Floydia ja mielenosoittajia, jakaavat somessa videoita mellakoiden tuhosta ja sivuuttavat kysymykset raivon syistä.
Mutta vielä useammat ovat vihdoinkin tekemässä jotain, joka on niin usein ollut loputtoman vaikeaa valkoisille ihmisille: he kuuntelevat ja jopa seisovat samassa rintamassa afroamerikkalaisten kanssa.
Mielenosoittajien etninen kirjo ja ikähaitari osoittavat miljoonien moraalisen heräämisen. On uskomatonta kuulla kenraalien kritisoivan virkavallan ylilyöntejä rauhallisten mielenosoitusten yhteydessä. Video republikaanipuolueen senaattorista ja vuoden 2012 presidenttiehdokaasta Mitt Romneysta marssimassa mielenosoittajien rinnalla ja julistamassa: ”Black Lives Matter” on suorastaan havahduttava.
Tragediassa piilee oppimisen mahdollisuus. Rasismin uhrit puhuvat. Aikaisemmin opitut asenteet ja argumentit on syytä heittää romukoppaan. Kellä korvat on, hän kuulkoon.
Black Lives Matter.
Soundtrack: Marvin Gaye, Inner City Blues (Make Me Wanna Holler).