Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Väestönlaskennasta ja teekutsuista

Marko Maunula
Blogit Americana 28.3.2011 15:25

Uusi väestönlaskenta selittää osaltaan teekutsujen sekä raivoon perustuvan politiikan suosion.

New York Timesin hieno interaktiivinen kartta osoittaa Yhdysvaltain muuttotrendit liki yksittäisiä naapurustoja myöten. Vertailu eri alueiden välillä osoittaa, että kaupungit ja Etelä jatkavat kasvuaan, kun taas maaseutu ja ns. ruostevyöhyke kutistuvat edelleen.

Raivon politiikka puree parhaiten ihmisiin, jotka ovat nähneet statuksensa tai elintasonsa pudonneen. Maanviljelijät vaahtosivat 1800-luvun lopulla teollistumisen aikakautta vastaan, rotuerottelun päättymisen suututtamat Etelän valkoiset äänestivät vihaisia nykypäivän totaalikieltäytyjiä 1950-luvulta alkaen, ja nyt maaseutujen ja pikkukaupunkien valkoinen keskiluokka kanavoi taloudellisen epävarmuutensa sekä pelkonsa teekutsujen raivoon.

Heidän pelkonsa on aiheellista, sillä valkoinen keskiluokka, ja erityisesti sen miesväestö, on kokenut taloudellisesti kovia aina 1980-luvulta alkaen. Autioituva maaseutu on myös koetellut sinne jääneiden itsetuntoa ja taloutta. Ajomatka Atlantasta luoteis-Georgiaan kestää vain 3-4 tuntia, mutta henkisesti se on kuin aikaharppaus vuosikymmenten taakse.

Individualistisessa ja konservatiivisessa Amerikassa raivo kanavoituu luonnostaan oikeistopopulismiin. Demokraattien on vaikea kanavoida suuttumusta korporaatioiden sekä tulojakojen valtavan kuilun suuntaan, kun tyypillinen teekutsulainen syyttää keskiluokan ahdingosta ennemminkin valtiota kuin säätelemätöntä kapitalismia.

Silti, demograafiset suuntaukset suosivat demokraatteja. Kaupunkien kasvu sekä rodullisten vähemmistöjen osuus väestöstä satavat pitkällä tähtäimellä demokraattien laariin, kuten jotkut tutkijat ovat muistuttaneet jo vuosia.

Soundtrack: Merle Haggard, Okie from Muskogee.