Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Vaalit 2012: voittajat ja häviäjät

Marko Maunula
Blogit Americana 13.11.2012 14:49

Viikon takaisten vaalien saldo alkaa selviämään. Pöly on laskeutunut, vaalien narratiivi on asettunut uomiinsa.

Henkilötasolla vaalien viestit ovat useimmiten selvää luettavaa: ehdokas joko voittaa tai häviää. Mittava kokonaiskuva vaalien merkityksestä elää ja muodostuu hitaammin. Molemmat pääpuolueet käyvät kiivasta mediakampanjaa pistääkseen vaalit itsensä kannalta parhaaseen mahdolliseen valoon. Panoksena on poliittinen etulyöntiasema loppuvuoden kiivaissa talouspaketti-neuvotteluissa.

Demokraatit painottavat presidentti Barack Obaman selkeää voittoa valitsijamiesäänissä: numerot 332-206 edustavat kiistatonta voittoa. Republikaanit puolestaan kertovat, että Obama voitti kansallisesti ainoastaan 2,3 miljoonan äänen erolla, ja monissa taisteluosavaltioissa, kuten Virginiassa, Ohiossa ja Floridassa Obaman voittomarginaali oli erittäin ohut.

Demokraatit sanovat, että heidän voittonsa senaatista edustaa kansakunnan tukea demokraattiselle politiikalle. Republikaanit uskovat, että ilman Todd Akinin ja Richard Murdockin onnettomia raiskaus-jupinoita heillä olisi ollut mahdollisuus kaapata kontrolli senaatista.

Republikaanit painottavat, että he pitivät kontrollin edustajainhuoneesta selvällä erolla demokraatteihin. Demokraatit korostavat, että he kavensivat republikaanien johtoa. Demokraatit myös kertovat, että kansallisesti he saivat enemmän ääniä kuin republikaanit, ja republikaanien voitto perustui pääasiallisesti turvallisten vaalipiirien dominointiin.

Jotkut voittajiasta ja häviäjistä ovat numeroiden manipuloinnin ja mediaspinnauksen ulottumattomissa. Suurimmat voittajat ovat matkalla kansallisiin parrasvaloihin, ja pahimmille häviäjille vaalit merkitsevät lopullista katoamista amerikkalaisen politiikan polttopisteestä.

Voittajat

Barack Obama
Demokraattinen presidentti varmisti paikkansa historiassa. Hän voitti Valkoisen talon suuremmalla ääniosuudella kuin Bill Clinton – kahdesti. Obama päihitti äärimmäisen motivoituneen ja hyvin rahoitetun republikaanisen puolueen. Obama näyttää myös rakentaneen uuden poliittisen koalition, jonka hallinta lupaa hyvää demokraattien tulevaisuudelle.

Latinot
Yli 70 prosenttia latinoista äänesti Obamaa. Tiukoissa vaaleissa latinoista, maan suurimmasta vähemmistöstä, muodostui ratkaiseva vaa’ankieli. Republikaanien kampanjan ruumiinavaukset painottavat, että puolueen on nyt lähestyttävä latinoita avoimin mielin ja korvin.

Nate Silver
New York Timesin bloggaava mielipidetutkimus-guru ennusti vaalituloksen liki piirulleen oikein. Sofistikoituneisiin data-analyyseihin sekä kylmään matematiikkaan luottava Silver on nyt tähti, Yhdysvaltain tunnetuin Piilaakson ulkopuolinen nörtti.

Chris Christie
New Jerseyn republikaaninen kuvernööri ei ollut edes ehdolla ja hänen puolueensa hävisi, mutta Christien näkyvä rooli hurrikaani Sandyn pelastus- ja toipumisoperaatiossa, yhdistettynä seisomiseen Obaman rinnalla televisiossa, nostivat Christien profiilia ja suosiota varsinkin riippumattomien sekä maltillisten demokraattien parissa. Jos maltilliset voittavat republikaanien sisällissodan, Christie on vuoden 2016 presidenttiehdokkaiden lyhyellä listalla.

Amerikkalaiset ilman sairasvakuutusta
Vaalit olivat myös kansanäänestys sairasvakuutuksesta, sillä Romney lupasi presidenttinä ensitöikseen kumota Obaman ajaman terveydenhoidon uudistuksen. Terveydenhoidon uudistus on täällä ja pysyy.

Häviäjät

Mitt Romney
Romneystä ei tule koskaan presidenttiä. Äänestäjät murskasivat miehen vuosikymmenten unelman. Tuskin edes rahakasan päällä itkeminen lohduttaa lähiviikkoina.

Sheldon Adelson
Kasinomiljardööri, itsensä nimittämä ”maailman rikkain juutalainen” sijoitti kymmeniä miljoonia dollareita konservatiivisten ehdokkaiden kampanjoihin. Jokainen Adelsonin tukema ehdokas hävisi. Miljoonien sijoitus johti 0-6 lopputulokseen.

Karl Rove
Presidentti George W. Bushin kampanjapomo, viime vuosikymmenen eturivin poliittinen strategisti keräsi kymmenien miljoonien dollareiden taistelukassan, ja käytti sen konservatiivisten ideoiden mainostamiseen televisiossa. Hän uskoi voittoon ja halusi sen avulla palata politiikan takahuoneiden kuninkaaksi. Vaali-illan absurdein muistikuva koostuu Karl Rovesta vaahtoamassa Fox Newsin suorassa lähetyksessä, anoen Foxia olemaan kuuluttamatta Obaman voittoa Ohiossa.

Teekutsu-liike
Teekutsulaisten ideologinen puhdasoppisuus ja fanatismi johtivat republikaanit tappioon. Liikkeen vaikutusvalta republikaanien esivaaleissa pakotti Romneyn tarpomaan niin kauas oikealle, ettei hän kyennyt enää ajoissa palaamaan keskiviivan tuntumaan.

Gallup
Vanha ja perinteinen mielipidetutkimusten pioneeri arvoi vaalin lopputuloksen täysin väärin. Sen demograafiset mallit kaipaavat kipeästi remonttia, ja firman uskottavuus on pahassa alamäessä. Firma voisi palkata vaikkapa Nate Silverin toimitusjohtajakseen.

Soundtrack: Abba, The Winner Takes It All.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Entä aseteollisuus, sekin taidetaan lukea häviäjiin, silläse Romni olisi vielä enemmän pannut aseisiin.

Häviäjiä:

Demokratia
Tolkullisuus

Todellisia vaihtoehtoja ei USAlaisilla ollut. Laittomat vankileirit (Guantanamo) Kuubassa ovat ja pysyvät. Ihan sama kuka on USAn pressana. Kidutus on sama.

1Suomalainen: Kyllä muuten oli! Ron Paul!! Wall Streetin osakesijoittajat eivät kuitenkaan koskaan hyväksyisi Paulin heitä osaltaan vastustavia aatteita, niinpä he antoivat kymmeniä miljoonia Romneylle sekä Obamalle, koska näiden vallassa myös sijoittajien vallankahva pysyy. Raha tuo huomiota ja huomio tuo ääniä. Sitä paitsi niitä puolueitakin on enemmän, kuin vain demarit ja repulliset.

Jos Yhdysvalloissa oikeasti haluttaisi demokratiaa, niin siellä luovuttaisi ”voittaja ottaa kaikki” -mallista presidentinvaaleissa ja siirryttäisi Single Transferable Vote -järjestelmään muissa. Kahden puolueen ylivalta on kuitenkin niin murskaava, että tuohon tuskin päästään ikinä. Tarkoittaa, että Yhdysvaltain aikoinaan pitämä demokratian ykköspaikka valuu heiltä koko ajan kauemmas ja kauemmas.

USA:ssa demokratia niinkuin me sen Euroopassa näemme ei ole koskaan ollut kovin suosittua. Eikä ole edelleenkään. Republikaanien ja Demokraattien keskinäinen välienselvittely muistuttaakin enemmän intiaanien ja John Waynen taistelua lännenleffassa. Toinen voittaa ja toinen melkein kuolee, mutta nousee taas taistelemaan sitten kun tilanne on parempi. Joitakin äkkinäisiä huomioita:

– Romney ei jättänyt taakseen oikeastaan yhtäkään häneen henkilökohtaisesti sitoutunutta äänestäjää. Ei myöskään McCain. Tätä ei tarvinne suomentaa.

– Romneyn tukijoukot surevat paljon enemmän valkoihoisen establishmentin hallitseman Amerikan menetystä kuin Romneyn tappiota. Valkoinen yläluokka kuoli jo -80-luvulla.

– Konservatiivien on edelleen vaikea ymmärtää kuinka Fox News käyttää heitä hyväkseen. Fox myy heille pelkoa ja inhoa ja saa siitä hyvät rahat. Foxin busineksen kannalta on vain parempi kun Republikaanit häviävät. Pelko myy paremmin.

Ottaisivatko Republikaanit nämä argumentit todesta ja liikahtaisivat kolme pykälää vasemmalle missä äänestäjät nyt ovat? Tuskinpa vaan.

Zogg: ”Jos Yhdysvalloissa oikeasti haluttaisi demokratiaa, niin siellä luovuttaisi ”voittaja ottaa kaikki” -mallista presidentinvaaleissa ja siirryttäisi Single Transferable Vote -järjestelmään muissa.”

En oikein näe syytä, miksei USA:n systeemi olisi vähemmän demokraattisempi kuin meillä. Kaksipuoluejärjestelmä antaa kuitenkin selviä vaihtoehtoja äänestäjille, joita meikäläinen konsensuspolitiikka ei nähtävästi oikein kykene tarjoamaan. Kykeneekö joku oikeasti esittämään eroja Suomen johtavan vasemmisto- ja oikeistopuolueiden teeseistä? Ne toimivat hallituksessakin täysin ongelmitta yhdessä, koska ideologisia ristiriitoja ei juuri ole. Suomen poliittinen järjestelmä ennen jytkyä(?) oli TupuHupuLupu-järjestelmä, jossa kolme puoluetta vuorottelevat hallituksen ja opposition välillä ilman suuria muutoksia politiikassa. Tämäkö on monipuoluedemokratiaa ja vaihtoehtojen tarjoa?

USA:n systeemi antaa vaihtoehtoja, vaikka omat puutteensa siinäkin järjestelmässä on. Toisaalta USA:ssa näissä vaaleissakin äänestettiin monista sellaisista asioista, joita suomalaisessa systeemissä ei kansalta koskaan edes uskalleta kysyä (homoliitot, kannabis…).