Vaalirahoitus: Amerikka on huono esimerkki
Suomen vaalirahakohu on täkäläisestä vinkkelistä katsottuna myrsky vesilasissa, hupaisa taistelu muutamien vaivaisten kymppitonnien liikuttamisesta. Erinomaista!
Taistelu amerikkalaisen terveydenhoidon uudistuksesta on jälleen osoittanut rahavoittoisen poliittisen kulttuurin huonot puolet. Pelkästään kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla terveydenhoidon yritykset polttivat noin $280 miljoonaa dollaria politiikkojen lobbaukseen.
Esimerkiksi konservatiivinen demokraatti Max Baucus, epäonnistuneen terveydenhoito-kompromissin arkkitehti, on saanut terveydenhoidon yrityksiltä $3,9 miljoonaa vuoden 1989 jälkeen. Ei-niin-yllättäen Baucusin lakialoite on vahvasti alan yritysten mieleen.
Vuosivälillä 1998-2006 finanssi-, vakuutus- ja kiinteistöalat kuluttivat yhteensä yli 2,5 miljardia dollaria lobbaukseen. Terveyssektori oli kakkosena liki $2,3 miljardin panoksella. Yksin Washingtonissa työskentelee arviolta 25000 lobbaajaa ajamassa eturyhmien asiaa.
Monet amerikkalaiset puolustavat lobbausjärjestelmää demokratian ja sananvapauden ilmentymänä. Yksilöillä, yrityksillä, ja etujärjestöillä on heidän mukaansa oikeus osallistua politiikkaan tukemalla hyvinä pitämiään ehdotuksia. Ymmärrän logiikan, mutta hyvät aikomukset ovat aikaisemminkin kivettäneet teitä helvettiin.
On rohkaisevaa, että suomalainen media ja kansa ovat nostaneet mekkalaa kyseenalaisista vaalirahoista. Raha ja politiikka tuntevat, luonnollisesti, vahvaa vetoa toisiinsa, mutta ne ovat huonot petikaverit.
Suomalaista politiikkaa on usein tehty pimeällä rahalla, josta osa virtasi jopa CIA:lta tai KGB:ltä. Silti, taistelu poliittista rahaa ja epäsuoraa lahjontaa vastaan on tärkeä kamppailu, jonka kanssa ei kannata luovuttaa. Tässa asiassa Yhdysvalloista ei kannata ottaa mallia.
Soundtrack: New Order, Blue Monday.