Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Vaalikauden ykköstärppi: Kentucky

Marko Maunula
Blogit Americana 24.5.2010 12:54

Marraskuun vaalien ehdottomasti kiinnostavin kisa käydään Kentuckyssä. Senaattivaalit Rand Paulin (R) ja Jack Conwayn (D) välillä lupaavat filosofisesti ja poliittisesti merkittävää valintaa sekä 24 karaatin mediasirkusta.

Rand (Ronin poika) Paul ei ole pudonnut kauas poliittisesta puusta. He edustavat samaa sekoitusta yövartijavaltio-ajattelua sekä vanhanaikaista paleokonservatismia.

Molemmat tykkäävät heiluttaa keskisormea puolueensa establishmentille. Molemmat ovat idealististen libertaarinuorten ja muiden internet-älykköjen kulttisuosikkeja. Idealistisen pinnan alla molemmat ovat myös juonittelevia opportunisteja, joiden ajatukset rodusta ovat jumissa menneen maailman arvoissa.

Viime viikon Rand Paul -haastattelu kertoi, mitä tuleman pitää. Rachel Maddow tenttasi Paulia hänen kannastaan, että vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki meni liian pitkälle, kun se pakotti yksityiset yritykset tarjoamaan palveluitaan myös afroamerikkalaisille. Paul uskoo, että valtiolla ei ole oikeutta käskeä esimerkiksi ravintoloitsijaa myymään palveluitaan kaikille ihmisryhmille.

Vaikka en olisikaan samaa mieltä, ymmärrän Paulin filosofisen kannan. Hän ei usko, että valtiolla pitäisi olla näin paljon valtaa yli yksityisen kansalaisen ja yrityksen toiveiden sekä omaisuuden. Silti, rasistien ja rotuerottelijoiden epäsuorakaan puolustaminen ei kuulosta hyvältä filosofinkaan suusta.

Demokraatit sekä liberaalit kommentoijat ovat tarttuneet Paulin kommenttiin heti. Jos Paul ei usko kansalaisoikeuslakiin, mitä hän tuumaa esimerkiksi valtion oikeudesta säännöstellä työpaikkojen turvallisuutta? Mitä mieltä hän on minimipalkasta? Tuesta maataloudelle ja yrityksille? Miten silmälääkäri Paul puolustaisi kantaansa, jonka mukaan valtion tarjoamaa terveydenhuoltoa pitää leikata, mutta lääkärien palkkiot tulee säilyttää entisellään?

Filosofinen johdonmukaisuus on poliittinen itsemurha. Paul ymmärtää tämän, ja aloitti samantien lausuntojensa vesittämisen sekä vetämisen takaisin.

Heti rotukommenttinsa jälkeen Paul teki toisen lapsuksen, ja viittasi 29 kaivosmiestä Kentuckyssä tappaneeseen katastrofiin sekä Meksikonlahden öljyvuotoon tavallisina onnettomuuksina. Kaivosonnettomuus oli traaginen, mutta Paul ei halua valtion etsivän syyllisiä: ”Ehkä joskus onnettomuudet vain tapahtuvat.”

Sekä Kentuckyn että Meksikonlahden onnettomuuksissa voimme vahvoin syin epäillä, että parempi liittovaltion turvallisuussäännöstely olisi ehkäissyt tai ainakin rajoittanut onnettomuuksia.

Paul on dilemman edessä. Hän voi pysyä filosofisesti johdonmukaisella linjalla ja tulla kolatuksi marraskuun vaaleissa, tai hän voi ryhtyä vesittämään ja piiloittamaan kantaansa sekä siten muuttua tavalliseksi politiikoksi, joka taistelee takinkääntö-syytteitä vastaan.

Internet-idealistien harmiksi toinen vaihtoehto näyttää voittaneen. Silti, Kentuckyssä on luvassa hauskat vaalit.

Soundtrack: Barry McGuire, Eve of Destruction.