Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Vaalikampanjat tragedian varjossa

Marko Maunula
Blogit Americana 13.9.2012 13:22

Amerikkalaisdiplomaatin kuolemaan johtanut mellakka on nostanut diplomatian vaalitaistelun keskipisteeseen.

Amerikkalais-isrealilainen liikemies Sam Bacile (joka on ilmeisesti keksitty hahmo) teki typerän ja vastenmielisen (arvio perustuu webistä löytämiini klippeihin) ”elokuvan,” joka esitteli Muhammedin seksihulluna, psykoottisen väkivaltaisena ja vastenmielisenä hahmona. Associated Pressin puhelinhaastattelussa Bacileksi itsensä esitellyt hahmo kutsui islamia syöväksi, ja hän halusi elokuvan olevan provokatiivinen hyökkäys uskontoa vastaan.

Hihhuli-islamistit typerästi provosoituivat provokaatiosta, hyökäten Yhdysvaltain Egyptin ja Libyan suurlähetystöjä vastaan. Kaaos kulminoitui terrori-iskuun, joka surmasi neljä amerikkalaista, mukaanlukien Yhdysvaltain Libyan suurlähettilään.

Mitt Romney reagoi tragediaan tuomitsemalla presidentti Obaman hallinnon ulkopolitiikan sekä reaktiot Pohjois-Afrikan tapahtumiin. Valitettavasti Romney joko ei ollut perillä tapahtumista tai hän ei välittänyt totuudesta.

Yhdysvaltain suurlähetystö oli tiistaina kriittisessä tilanteessa. Raivostunut väkijoukko mellakoi lähetystön rakennusten ympärillä. Joku piiritetystä suurlähetystöstä lähetti viestin, jossa suurlähetystö pyrki rauhoittamaan väkijoukkoa tuomitsemalla elokuvan sekä muslimien uskonnollisten tunteiden loukkaamisen. Viesti oli laimea, kirjoitettu keskellä mellakoiden piirittämää suurlähetystöä, eikä viesti kyllin vahvasti puolustanut sananvapautta amerikkalaisessa kulttuurissa. Washington ei asettunut tukemaan suurlähetystön lausuntoa.

Mellakoiden muuttuessa terroriksi, johtaen Yhdysvaltain Libyan suurlähettilään sekä kolmen muun amerikkalaisen kuolemaan, Mitt Romney näki tragediassa poliittisen tilaisuuden. Hän tuomitsi reaktion tapahtuneeseen kovin sanoin: ”On häpeällistä, että Obaman hallinnon ensimmäinen reaktio ei ollut tuomita hyökkäyksiä lähetystöjämme vastaan, vaan sympatisoida hyökkääjiä.”

Romneyn viesti on ongelmallinen kahdesta syystä. Ensiksikin, amerikkalaiset sanovat, että kriisitilanteissa politiikka loppuu aluevesirajojen kohdalla. Sotien ja kansainvälisten selkkausten yhteydessä amerikkalaiset haluavat painottaa yhtenäisyyttään. Romneyn kovasanainen hyökkäys istuvaa presidenttia vastaan, keskellä akuuttia kriisiä, sai jopa monet republikaanit vetämään hajurakoa puolueen presidenttiehdokkaaseen. Kuolonuhreihin johtaneen kriisin politisointi on vaikea myyntiartikkeli.

Toisekseen, Romneyn viesti oli joko lapsus tai tietoinen vale. Romney hyökkäsi suurlähetystön itsenäisesti lähettämää ja hädän alla rustattua viestiä vastaan, joka ei ollut saanut Washingtonin hyväksyntää. Valkoisen talon virallinen lausunto tapahtumasta oli paljon kovasanaisempi, mutta Romney sivuutti sen, uskoen tai väittäen, että Kairon lähetystön lausunto edusti Washingtonin virallista kantaa.

Kun tämä tuotiin Romneyn kampanjan tietoisuuteen, kampanja ei perunut sanojaan. Romneyn joukkue ei myöntäneet virhettään, vaan he jatkoivat hyökkäyksiään, vaatien hämmentävästi Obaman hallintoa perumaan sanansa joita he eivät olleet alunperin lausuneenkaan, sekä tuomiten Obaman ”anteeksipyynnön amerikkalaisten arvojen puolesta.”

Romneyn hyökkäys ei ole ottanut tuulta. Hän yritti käyttää tilannetta hyödykseen vastatakseen Obaman karkevään kritiikkiin koskien Romneyn ulkopoliittista naiviutta ja kokemuksen puutetta. Romneyn lausunto on myös merkki kampanjan hienoisesta paniikista. Sitten demokraattien puoluekokouksen, Obaman kampanja on ampaissut selkeään gallup-johtoon. Vaaleihin on vajaa kaksi kuukautta, ja Romneyn kampanja on pakotettu etsimään ns. ”game changer” -aihetta, joka muuttaisi kampanjoiden dynamiikan perusteellisesti.

Romneyn harmiksi tämä hyökkäys ei tuottanut tulosta. Jopa monet konservatiiviset kommentaattorit ovat kritisoineet Romneyn lausuntoja. Romneyn reaktio osoitti korkeintaan demokraattien kritiikin oikeaksi: ulkopoliittiikassa republikaanien kandidaatilla on vielä runsaasti opittavaa.

Soundtrack: Elliott Smith, Angeles.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Nähtävästi blogisti on kovin kiihkoissaan niin vaalikampanjoinnista kuin ko väkivaltaisesta, kuolemiin johtaneista rynnäköistäkin. Tuollainen ei Suomessa oikein tahdo toimia, täällä kun tavataan olla korostetun pragmaattisia.
Ei pidä provosoitua kun provosoidaan!
Tuo ei ole ainoastaan Manun heitto vaan myös koko kansan yleinen ohjenuora.

Ei Romney ole millään tavalla syyllistettävissä tuollaiseen murhaan. Ainoa syyllinen on paikallinen kulttuuri Libyassa (ja nyttemmin Egyptissä ja Jemenissä). Maunula mielestäni siirtää ongelmaa vähän väärään suuntaan. Sekä Obama että Romney ovat tuominneet Libyan tapahtumat, vaikkei sitä islamilaiseksi terrorismiksi suoraan sanotakaan, mutta sitähän se on. Kuinka suoraan se uskalletaan sanoa, onkin eri asia.

Islamilaiset yhteiskunnat eivät tällaista sananvapautta yleensä hyväksy, siitä tuo ristiriita syntyy. Me hyväksymme liberaalin sananvapauskäsityksen, islamilaiset yhteiskunnat eivät. Missä se ongelma siis on? Ristiriitaa ei ole sinänsä Obaman ja Romneyn sananvapauskäsitysten välillä, vaan länsimaiden ja islamilaisen maailman välillä.

Kristinuskon ja islamin uskonnolliset lähtökohdat ja sanoma eroavat monissa kohdin toisistaan niin paljon, että uskontojen näkemysten sovittaminen keskenään pyrkii väkisinkin törmäämään umpikujiin. Muhammedin kerrotaan historian mukaan osallistuneen tai johtaneen sotaisia toimia ja hänellä tiedetään olleen useampia vaimoja. Kristinuskon Jeesuksen ei tiedetä osallistuneen vastaavankaltaisiin asioihin, vaikkakin hänen suhteensa Maria Magdaleenaan on vailla tarkkaa tietoa. Islamin jumala Allah on etenkin ehdottoman alistumisen ja tottelemisen jumala muslimeille, mutta myös siinä tapauksessa armollinen. Jeesuksen jumala on toisaaltaan ankara, mutta toisaaltaan armollinen ja anteeksiantava. Jesuksen mukaan suurin käsky laissa on: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi”. Ja toinen tämän vertainen on: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Matteus 22.luku, jakeet 37-39). Siis rakasta ja rakasta. Älä vihaa. Kristittyjen tulisikin pitää nämä käskyt mielessänsä myös suhteessa muslimien islaminuskoon ja heidän tapoihinsa. Kärsivällisyys ja anteeksianto – puolin ja toisinkin – ei ole kiellettyä.

Kristinuskon uskonnolliset lähtökohdat antavat vapauden murhata väärin uskovat, polttaa heidän talonsa, raiskata vaimonsa ja myydä lapset orjiksi. ”Länsimainen” yhteiskunta on maallistunut joka on vähentänyt kirkon vaikutusvaltaa valtion asioihin. Osaltaan tämä ajoi yhdysvaltoihin jyrkempiä vähemmistöjä joka näkyy nykyään uskonnon suurempana vaikutuksena yhteiskuntaan.

Silloin kun kirkolla oli vielä suuri vaikutus länsieuroopan asioihin teurastettiin noin puolet nykyisen saksan alueen väestöstä koska Zieglerillä ja kumppaneilla oli erilainen näkemys miten pyhiä kirjoja pitäisi käytännössä tulkita kuin vatikaanilla. Protestanttiliike ei ole niin kovin vanha jos kerran puhutaan kristinuskon ”lähtökohdista”.

30-vuotisen sodan tappamisen lopettivat muuten aikanaan maalliset prinssit, kirkonmiehet eivät olisi sopineet koskaan.

Ohramies: Kristinuskon historia on sinänsä yhdentekevää, koska tuollaiset islamilaisen maailman primitiivireaktiot ovat tätä päivää. Mitä oikeasti tapahtui? Joku laittoi nettiin videon, jossa islamia arvostellaan tai pilkataan. Reaktio tätä vastaan ei ole argumentointi tai närkästys, vaan riehuminen ja väkivalta. Sananvapaudessa ei ole mitään vialla, ainoastaan lähi-idän ja pohjois-Afrikan ihmisten arvokäsityksissä sananvapauden suhteen.

Läntiset reaktiot noihin väkivaltaisuuksiin ovat olleet pääosin järkeviä, väkivaltaa ei hyväksytä tuollaisin perustein. Sananvapaus kun on yhteiskunnallisesti tärkeämpi asia kuin uskonnollinen loukkaamattomuus. Jos arabikevät tosiaan suuntautuu demokratiaa kohti, edellämainittu tulee ymmärtää.

Kun arabimaailma saadaan sekaisin riehumaan, niin on sopiva aika hyökätä Iraniin ennen Usan pressan vaaleja. Suuren yleisön silmissä islam-maat saadaan näyttämään samanlaisilta mekastajilta ja siten hyökkäys yritetään saada oikeutetuksi, sillä onhan kadulla uhottu Israelia ja USAa vastaan.

No johan on, kun bloggari kirjoittaa mainion jutun Romneyn kampanjan tumpeloinnista, täällä alkaa iänikuinen lässytys islamista ja sananvapaudesta. Siistii.

Varavoltaire – Onko siinä mitään yllättävää? Kaikki Maunulan hiukankin presidentinvaaleja sivuavat blogit ovat suunnilleen alkaneet lauseella ”Parasta Obamassa on mielestäni se, että…” Tämä siitä huolimatta, että Obaman talouspolitiikka on ollut fiasko ja ulkopolitiikassa hän ei ole tehnyt virheitä, koska ei ole tehnyt sillä alalla oikeastaan mitään muutakaan.

Länsimies – Ei yllätä, ei. Maunula on muiden ns. läntisten tiedotusvälineiden kirjoittajien tapaan poliittisen korrektiuden vanki.

Eiköhän prosessien tässä vaiheessa jo näytä siltä, että taustalla on enemmän suunnitelmaa ja politiikkaa kuin spontaania kiukkua ja uskontoa. Aivan kuten Nelmi kirjoittti.

Nelmi: ”Suuren yleisön silmissä islam-maat saadaan näyttämään samanlaisilta mekastajilta…”
Islamilaiset maat saavat itse itsensä näyttämään pelkiltä sivistymättömiltä mekastajilta, ei se ole länsimaiden syy. Mikään ulkopuolinen tekijä ei pakota heitä rikkomaan omaa yhteisöään jonkun tyhjänpäiväisen videon takia, ainoastaan heidän oma arvojärjestelmänsä, joka vieroksuu sananvapautta ja hyväksyy väkivallan. Peiliä arabit eniten tarvitsisivat…

Jos arabit hyväksyvät muslimiveljeskunnan ja heitä vielä pahempien saudien tukemien salafistien vaikutuksen, heidän tulee myös kantaa politiikkansa seuraukset. Itse valitsevat keskiajan nykyajan sijaan.

Näitä luetaan juuri nyt