Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Vaalikampanjat tragedian varjossa

Blogit Americana 13.9.2012 13:22
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Amerikkalaisdiplomaatin kuolemaan johtanut mellakka on nostanut diplomatian vaalitaistelun keskipisteeseen.

Amerikkalais-isrealilainen liikemies Sam Bacile (joka on ilmeisesti keksitty hahmo) teki typerän ja vastenmielisen (arvio perustuu webistä löytämiini klippeihin) ”elokuvan,” joka esitteli Muhammedin seksihulluna, psykoottisen väkivaltaisena ja vastenmielisenä hahmona. Associated Pressin puhelinhaastattelussa Bacileksi itsensä esitellyt hahmo kutsui islamia syöväksi, ja hän halusi elokuvan olevan provokatiivinen hyökkäys uskontoa vastaan.

Hihhuli-islamistit typerästi provosoituivat provokaatiosta, hyökäten Yhdysvaltain Egyptin ja Libyan suurlähetystöjä vastaan. Kaaos kulminoitui terrori-iskuun, joka surmasi neljä amerikkalaista, mukaanlukien Yhdysvaltain Libyan suurlähettilään.

Mitt Romney reagoi tragediaan tuomitsemalla presidentti Obaman hallinnon ulkopolitiikan sekä reaktiot Pohjois-Afrikan tapahtumiin. Valitettavasti Romney joko ei ollut perillä tapahtumista tai hän ei välittänyt totuudesta.

Yhdysvaltain suurlähetystö oli tiistaina kriittisessä tilanteessa. Raivostunut väkijoukko mellakoi lähetystön rakennusten ympärillä. Joku piiritetystä suurlähetystöstä lähetti viestin, jossa suurlähetystö pyrki rauhoittamaan väkijoukkoa tuomitsemalla elokuvan sekä muslimien uskonnollisten tunteiden loukkaamisen. Viesti oli laimea, kirjoitettu keskellä mellakoiden piirittämää suurlähetystöä, eikä viesti kyllin vahvasti puolustanut sananvapautta amerikkalaisessa kulttuurissa. Washington ei asettunut tukemaan suurlähetystön lausuntoa.

Mellakoiden muuttuessa terroriksi, johtaen Yhdysvaltain Libyan suurlähettilään sekä kolmen muun amerikkalaisen kuolemaan, Mitt Romney näki tragediassa poliittisen tilaisuuden. Hän tuomitsi reaktion tapahtuneeseen kovin sanoin: ”On häpeällistä, että Obaman hallinnon ensimmäinen reaktio ei ollut tuomita hyökkäyksiä lähetystöjämme vastaan, vaan sympatisoida hyökkääjiä.”

Romneyn viesti on ongelmallinen kahdesta syystä. Ensiksikin, amerikkalaiset sanovat, että kriisitilanteissa politiikka loppuu aluevesirajojen kohdalla. Sotien ja kansainvälisten selkkausten yhteydessä amerikkalaiset haluavat painottaa yhtenäisyyttään. Romneyn kovasanainen hyökkäys istuvaa presidenttia vastaan, keskellä akuuttia kriisiä, sai jopa monet republikaanit vetämään hajurakoa puolueen presidenttiehdokkaaseen. Kuolonuhreihin johtaneen kriisin politisointi on vaikea myyntiartikkeli.

Toisekseen, Romneyn viesti oli joko lapsus tai tietoinen vale. Romney hyökkäsi suurlähetystön itsenäisesti lähettämää ja hädän alla rustattua viestiä vastaan, joka ei ollut saanut Washingtonin hyväksyntää. Valkoisen talon virallinen lausunto tapahtumasta oli paljon kovasanaisempi, mutta Romney sivuutti sen, uskoen tai väittäen, että Kairon lähetystön lausunto edusti Washingtonin virallista kantaa.

Kun tämä tuotiin Romneyn kampanjan tietoisuuteen, kampanja ei perunut sanojaan. Romneyn joukkue ei myöntäneet virhettään, vaan he jatkoivat hyökkäyksiään, vaatien hämmentävästi Obaman hallintoa perumaan sanansa joita he eivät olleet alunperin lausuneenkaan, sekä tuomiten Obaman ”anteeksipyynnön amerikkalaisten arvojen puolesta.”

Romneyn hyökkäys ei ole ottanut tuulta. Hän yritti käyttää tilannetta hyödykseen vastatakseen Obaman karkevään kritiikkiin koskien Romneyn ulkopoliittista naiviutta ja kokemuksen puutetta. Romneyn lausunto on myös merkki kampanjan hienoisesta paniikista. Sitten demokraattien puoluekokouksen, Obaman kampanja on ampaissut selkeään gallup-johtoon. Vaaleihin on vajaa kaksi kuukautta, ja Romneyn kampanja on pakotettu etsimään ns. ”game changer” -aihetta, joka muuttaisi kampanjoiden dynamiikan perusteellisesti.

Romneyn harmiksi tämä hyökkäys ei tuottanut tulosta. Jopa monet konservatiiviset kommentaattorit ovat kritisoineet Romneyn lausuntoja. Romneyn reaktio osoitti korkeintaan demokraattien kritiikin oikeaksi: ulkopoliittiikassa republikaanien kandidaatilla on vielä runsaasti opittavaa.

Soundtrack: Elliott Smith, Angeles.