USA:n Punainen kesä 1919: rasismi ja radikalismi levisivät, talous yski ja lopulta seurasi kahden päivän verilöyly
Kevään, kesän ja alkusyksyn aikana maata ravisteli sarja rotumellakoita, joissa kuoli yhteensä noin tuhat ihmistä. Väkivalta huipentui Arkansasin Elainessa.
Vuonna 1919 amerikkalaiset sotilaat olivat palanneet voitokkaina kotiin ensimmäisestä maailmansodasta. Kansakunta juhlisti voitokkaita sotilaita patrioottisin paraatein, mutta juhlallisuuksia varjosti pelko roturatojen rikkoutumisesta.
Sodan aikana yli 500 000 afroamerikkalaista muutti eteläosavaltioista pohjoiseen, jossa sotateollisuus tarjosi hyväpalkkaisia työpaikkoja ja kevyempää rasismia. Tämä kuumensi tunteita sekä etelässä että pohjoisen teollisuuskaupungeissa. Etelän maanomistajat raivostuivat halvan työvoiman menetyksestä, ja asuntopulasta kärsivissä pohjoisen kaupungeissa monet vierastivat tulokkaita.
Itse sodan aikana yli 200 000 afroamerikkalaista sotilasta palveli Euroopassa. Heidän kokemuksensa pelottivat valkoisen ylivallan kannattajia, varsinkin sodan loputtua.
Ensiksikin monet sotilaat ottivat presidentti Woodrow Wilsonin lausunnot ”demokratian puolustamisesta” vakavasti, vaatien demokratiaa myös Georgiaan, Mississippiin ja muihin entisen konfederaatin osavaltiohin.
Toisekseen afroamerikkalaiset sotilaat olivat kohdanneet Ranskassa ihmisarvoista kohtelua. Eurooppa ei tietenkään ollut vapaa rasismista, mutta ranskalaiset olivat kohdelleet afroamerikkalaisia paremmin kuin valkoiset amerikkalaiset. Ranskalaisille afroamerikkalaiset olivat sankareita, jotka olivat muiden amerikkalaisten mukana saapuneet maahan vapauttamaan heidät saksalaisista.
Aikakauden psykoseksuaalisten traumojen huipennukseksi jotkut afroamerikkalaiset olivat myös olleet seksuaalisessa kanssakäymisessä ranskalaisten naisten kanssa. Rasisteille ajatus afroamerikkalaisista miehistä sängyssä valkoisten naisten kanssa oli vakavin mahdollinen rodullisten tabujen rikkomus.
Poliittisesti Yhdysvallat oli myös keskellä erästä historiansa radikaaleimmista vaiheista. Valtavan teollistumisen ja maahanmuuton aikakaudella sosialismi, kommunismi ja anarkismi olivat saapuneet maan politiikkaan.
Sotavuosien talous alkoi yskähtelemään vuonna 1919. Yli neljä miljoonaa amerikkalaista olivat lakossa jossain vaiheessa vuonna 1919, mukaanlukien liki 400 000 kaivostyöläistä sekä 365 000 terästyöläistä. Maataloustuotteiden hinnat lähtivät laskuun.
Amerikanitalialaiset anarkistit käynnistivät pommikampanjan virkamiehiä, miljonäärejä, politiikkoja sekä journalisteja vastaan. Iskuissa kuoli ainoastaan kaksi ihmistä, mutta yritystä anarkisteilta ei puuttunut. He lähettivät kymmeniä pommeja.
Rasismi, taloushuolet ja radikalismi muodostivat myrkyllisen cocktailin. Kevään, kesän ja alkusyksyn aikana Yhdysvaltoja ravisteli sarja rotumellakoita, joissa kuoli yhteensä noin tuhat ihmistä.
Valtaosin kyse oli valkoisesta terrorista, jossa rasistit hyökkäsivät afroamerikkalaisiin naapurustoihin, ampuivat tai tappoivat ihmisiä summamutikassa. Joissain tapauksissa afroamerikkalaiset vastasivat väkivaltaan väkivallalla.
Rotumellakoita oli niin pienissä kylissä kuin isoissa kaupungeissakin. Väkivalta huipentui syys-lokakuun taitteessa Arkansasin Elainessa. Kaksipäiväisessä verilöylyssä kuoli arviolta 100–230 afroamerikkalaista ja viisi valkoista.
Elainessa kyse oli, kuten niin usein, sekä rasismista että taloudellisesta hyväksikäytöstä. Afroamerikkalaisten vuokraviljelijöiden yritys parantaa osaansa kohtasi usein suoraa väkivaltaa.
Miten surkeassa kunnossa amerikkalainen politiikka nyt onkin, aina on hyvä muistaa, että useimmiten ennen kaikki oli vieläkin huonommin.
Sountrack: Curtis Mayfield, We Gotta Have Peace.