Unohtakaa poliisin rahoituksen leikkaaminen – demokraatit haluavat nyt lakia ja järjestystä
Moni vasemmistolainen taistelee köyhien amerikkalaisten puolesta tavalla, joka palvelee enemmän heidän omaa hyvesignalointiaan kuin köyhiä amerikkalaisia.
Monet demokraatit ovat viime kuukausina ottaneet kovemman linjan rikollisuutta ja rikollisia kohtaan.
Kesän 2020 mellakoiden, laitavasemmiston defund the police -liikkeen sekä laittomuuksien kasvavan suvaitsemisen momentti on ohi. Demokraatit ovat havainneet, että heidänkin äänestäjänsä haluavat lakia ja järjestystä.
Kun George Floydin murhaa seuranneet mellakat alkoivat toukokuussa 2020, entinen YK-suurlähettiläs ja kansalaisoikeusliikkeen legenda, atlantalainen Andrew Young tuli paikalliseen televisioon tuomitsemaan tuhon ja väkivallan.
Sillä hetkellä kun protestoijat hyökkäsivät poliisiautojen kimppuun ja ryhtyivät rikkomaan ikkunoita, protestit muuttuivat ilkivallaksi, Young sanoi. Selvästi turhautunut Young kritisoi ”huligaaneja” jotka pilasivat aiheellisen protestin.
Monien kaupunkien palaessa ja vajotessa öisin väkivaltaiseen anarkiaan, jotkut demokraattien vasemman laidan poliitikot tukivat äärivasemmiston vaatimuksia poliisin rahoituksen leikkaamiseksi.
Defund the police -liike alkoi jo ennen Floyd-mielenosoituksia, mutta kaaos ei muuttanut aktivistien mieliä. Yhdeksän kuolonuhrin ja vähintään miljardin dollarin aineellisten vahinkojen jälkeen kongressiedustaja Rashida Tlaib tuomitsi ennen kaikkea voimakeinot, joita poliisi oli käyttänyt yrittäessään saada tilannetta hallintaan.
Lepsu asenne rikollisuutta kohtaan on heikentänyt kansalaisten elämänlaatua kaupungeissa rannikolta rannikolle. Vuoden 2021 lopulla erittäin liberaalin San Franciscon liberaali pormestari London Breed sai kyllikseen: ”Olemme kriisissä ja meidän täytyy reagoida sen mukaisesti.”
Teltoissa asuvat narkomaanit ovat miltei vallanneet Tenderloin-naapuruston San Franciscon keskustassa. Kauppiaat kertovat jatkuvista ryöstöistä, asukkaat valittavat kovia huumeita avoimesti käyttävistä ja kaduille ulostavista kodittomista.
New York, toinen valtaosin vasemmistolainen kaupunki, äänesti marraskuussa pormestarikseen entisen poliisin. Eric Adams haluaa aktiivisempia toimia rikollisuuden rajoittamiseksi. Hänen linjaansa on kuitenkin kritisoitu vauraissa ja turvallisissa naapurustoissa, joiden korkeasti koulutettujen, hyvätuloisten asukkaiden arkeen rikollisuus ei juurikaan vaikuta.
Tässä on vasemmiston dilemma. Monet heistä taistelevat köyhien amerikkalaisten puolesta tavalla, joka palvelee enemmän heidän omaa hyvesignalointiaan kuin köyhiä amerikkalaisia.
Jos kysyt pienituloiselta, rikollisuuden vaivaaman naapuruston asukkaalta tai vähemmistöjen edustajalta, haluavatko he enemmän vai vähemmän poliiseja, he vastaavat haluavansa poliisille enemmän määrärahoja ja enemmän poliiseja. Kolme neljästä demokraatista haluaa poliisin määrärahojen pysyvän joko ennallaan tai nousevan.
Rikosten lukumäärä on kasvanut viime vuosina, oltuaan sitä ennen pitkään laskussa. Henkirikosten määrä kasvoi vuonna 2020 jopa kolmanneksen edellisvuoteen verrattuna. Amerikkalaiset ovat reagoineet lukuihin voimakkaasti.
Tammikuun lopussa presidentti Joe Biden ilmoitti haluavansa lisätä poliisin määrärahoja. Hän kuitenkin suuntaisi ison osan resursseista esimerkiksi poliisin kanssa toimiville sosiaalityöntekijöille ja psykologeille.
Poliisien lukumäärä on vain yksi rikollisuuden määrään vaikuttavista tekijöistä. Turvattomuutta tuntevat amerikkalaiset kuitenkin haluavat nopeita ratkaisuja.
Virkavallan lisääminen tarjoaa nopean keinon lisätä turvallisuutta ongelmallisissa naapurustoissa. Lisäraha poliisille on poliittisesti turvallinen – ja liki pakollinen – veto.
Soundtrack: Hüsker Du, Dead Set on Destruction.