Tuomareista päivänpolitiikan käsikassara? – Oikeuslaitosten politisointi vaarantaa projektin nimeltä Yhdysvallat
Perustuslain ja sen takaamien oikeusistuimien kunnioitus on istunut syvällä amerikkalaisessa sielussa.
Kiitospäivän alla Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja John Roberts kiistelivät julkisesti. Kiistassa kiteytyi vakavin Yhdysvaltain oikeuslaitosta ja perustuslaillista järjestelmää vastaan kohdistuva uhka.
Trump on toistuvasti hyökännyt ”liberaaleja” ja erityisesti presidentti Barack Obaman nimittämiä tuomareita vastaan. Jos oikeusistuimet ovat tuominneet Trumpin aloitteet perustuslain vastaisina, Trump on vastannut kärkevillä Twitter-purkauksilla, joissa on hyökätty henkilöitä ja laillisia instituutioita vastaan.
Hyökkäykset oikeuslaitosta vastaan ovat selvästi alkaneet häiritä Robertsia, George W. Bushin korkeimpaan oikeuteen nimittämää konservatiivia.
”Meillä ei ole Obama-tuomareita tai Trump-tuomareita, Bush-tuomareita tai Clinton-tuomareita”, Roberts kirjoitti julkilausumassaan 21. marraskuuta.
”Mutta meillä on erinomainen joukkue omistautuneita tuomareita, jotka tekevät parhaansa jakaakseen tasapuolisesti oikeutta kaikille heille jotka saapuvat heidän oikeussaleihinsa.”
Trump oli, luonnollisesti, eri mieltä Robertsin kanssa: ”Anteeksi vain, puheenjohtaja Roberts, mutta meillä on ’Obama-tuomareita’, ja heidän näkökulmansa poikkeavat ihmisistä joiden vastuulla on maamme turvallisuus”, Trump twiittasi.
Presidentin ja puheenjohtajan kiista on mallikappale vakavimmasta haasteesta amerikkalaiselle yhteiskuntajärjestykselle ja oikeusvaltiolle. Oikeusistuimien yhä voimistuva politisointi vaarantaa uskon koko amerikkalaiseen yhteiskuntaan.
Trumpin kommentit eivät ole kriisin syy, vaan eräs sen oireista. Kriisin juuret ulottuvat vuosikymmenten taakse.
Amerikkalaisten oikeusistuimien nimitykset ovat aina olleet poliittisia. 1700-luvulta saakka presidentit ovat pyrkineet nimittämään tuomareita, jotka jakavat heidän poliittisen filosofiansa.
Silti oikeusistuimet ovat toimineet itsenäisesti. Sadat tuomarit eri liittovaltion oikeuslaitoksen tasoilla ovat usein äänestäneet nimittäjiensä toiveiden vastaisesti. Elinikäinen ja suojattu virka on taannut heille riippumattomuuden poliittisista virtauksista.
Kuten tiedämme, amerikkalaisuus pohjautuu perustuslakiin. Kun vannoin kansalaisuusvalan, en luvannut puolustaa presidenttiä, hallitusta tai edes maantieteellistä aluetta vaan perustuslakia – niin maan ulkoisia kuin sisäisiäkin vihollisia vastaan.
Perustuslain ja sen takaamien oikeusistuimien kunnioitus on istunut syvällä amerikkalaisessa sielussa.
Kun kansalaisoikeusliikkeen aikana oikeusistuimet Korkeinta oikeutta myöten asettautuivat puolustamaan afroamerikkalaisten vaatimuksia tasa-arvoon, monet konservatiivit, presidentti Dwight D. Eisenhoweria myöten, eivät pitäneet oikeusistuimien päätöksistä.
Silti Eisenhower toistuvasti sanoi, että Korkein oikeus on puhunut ja meidän on kunnioitettava lakia. Mitä tahansa hän ajattelikin rodullisesta tasa-arvosta, hän määräsi liittovaltion organisaatiot tukemaan oikeuden päätöksiä.
Vastaavia esimerkkejä löytyy runsaasti. Vastuulliset politiikot ja muut amerikkalaiset tietävät, että jos oikeusistuimien kunnioitus katoaa, amerikkalaisen yhteiskunnan kivijalka kaatuu.
Tuomari-nimitysten politisoituminen on voimistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Puolueuskollisten vaahtoajien mielissä oikeusistuimista on tullut aktiivisen päivänpolitiikan käsikassara, joiden kontrolloiminen on eräs poliittisen agendan keskeisistä tekijöistä.
Trendi on pahentunut huomattavasti viimeisten kolmen vuoden aikana. Senaatin republikaanien suorittama Merrick Garlandin torppaus oli oikeuspoliittista asevarustelua pahimmillaan. Republikaanit myös estivät Obamaa nimittämästä kymmeniä muita tuomareita liittovaltion oikeusistuimiin.
Nyt republikaanit ovat ryhtyneet täyttämään näitä virkoja omilla suosikeillaan, puskien läpi konservatiivisia tuomareita koko valtansa voimalla. He ovat lisäksi suorastaan ilkkuneet demokraateille aiheen kustannuksella.
Pottujen maksaminen pottuina on varmaankin henkilökohtaisesti tyydyttävää.
Demokraatit ovat raivoissaan. Republikaanien kyyninen linja on saanut monet demokraatit vannomaan pyhää kostoa, kunhan tulee heidän vuoronsa ottaa valta Valkoisesta talosta ja koko kongressista.
Pottujen maksaminen pottuina on varmaankin henkilökohtaisesti tyydyttävää, mutta koko tilanne on vaarallinen Yhdysvaltojen kannalta.
Mitä tapahtuu jos – ja kun – amerikkalaiset lopettavat oikeusistuimien kunnioittamisen? Eskalaation luonnollinen seuraava askel on oikeusistuimien päätösten noudattamatta jättäminen, koska tuomari on vastapuolen nimittämä.
Oikeusistuimien politisointi voi olla molemmille puolueille taktinen voitto. Mutta se on vakava tappio projektille nimeltä Yhdysvallat.
Soundtrack: Hall and Oates, I Can’t Go For That.