Tulonjako: vaalien tärkein kysymys

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tulonjako-kysymys on amerikkalaisen politiikan purkamaton, kellariin piiloitettu pommi. Puolueet ja ehdokkaat ovat olleet tietoisia sen olemassaolosta, mutta harva on peloltaan uskaltanut koskea siihen.

Individualismiin, kapitalismiin ja laissez-faire myyttiin uskovassa kulttuurissa keskustelu tulonjaosta johtaa helposti syytöksiin kateudesta sekä kaunaisesta vasemmistolaisuudesta. Analyyttiset ja kriittiset yritykset keskustella aiheesta aloittavat aina alakynnestä, ja lähtevät yleensä vankan vasemmistolaisia vaalipiirejä edustavilta politiikoilta.

Demokraattien sydän ei ole viime vuosikymmeninä ollut tulonjako-kysymyksissä. Puolueen johto on pitkälti 1960-lukulaisten ja heidän henkisten seuraajiensa käsissä. Heidän edustamansa new left -ideologia on nostanut rotu-, identiteetti-, sukupuoli-, ja seksuaalisuus-kysymykset vanhanaikaisen tulonjako-politiikan rinnalle ja ohi.

Viime vuosikymmenten keskustelu homoliitoista, naisten oikeuksista, ja rodullisesta tasa-arvosta vierastuttivat duunari-äänestäjiä, joista monet, varsinkin Etelässä, siirtyivät republikaanien taakse. Tämä on entisestäänkin tukahduttanut aktiivista keskustelua tulonjaosta. New left -liikkeen ja sen vastareaktion johdosta politiikan keskeinen polttopiste siirtyi 1980-luvulta alkaen arvokysymyksiin.

Vuoden 2008 finanssikriisin, laman, Euroopan velkakriisin, sekä teekutsu- ja occupy Wall Street -liikkeiden myötä tulonjako sekä makrotalouden kysymykset ovat nousseet jälleen pöydälle. Onko tulonjako tekemässä kauan kaivattua paluuta amerikkalaisen politiikan polttopisteeseen? Toivottavasti.

Valkoinen talo on ollut yhä kiinnostuneempi tulonjako-kysymyksistä. Viime vuoden joulukuussa pitämässään puheessa presidentti Obama puhui harvinaisen suorin sanoin nykyisen tulonjaon kehityksen vaaroista sekä sen aiheuttamista vaikeuksista työssäkäyville amerikkalaisille. Istuva presidentti aikoo selvästikin rakentaa jälleenvalintakampanjansa populistisen talouspolitiikan ympärille.

Mitt Romney on vastannut haasteeseen. Hän syyttää, republikaanisen pelikirjan mukaisesti, presidenttiä ”luokkasodasta” sekä ”kateuden politiikasta.” Romney on ollut systemaattinen nykyisen tulonjaon puolustaja, joka on osoittanut ei-aina-suosittua ymmärrystä jopa Wall Streetille.

Vaalien polttopiste on kirkastumassa. Väittelystä tulee mielenkiintoinen. Presidentti Obamalla on takanaan kiistattomat faktat, ja Romneyllä on puolellaan amerikkalainen eetos. Vaaleista on kehittymässä todellisuuden ja mielikuvien, datan ja kulttuurin välinen taistelu.

Soundtrack: The Rolling Stones, Street Fighting Man.