Tuloerojen kaventaminen: republikaanien uusi strategia?
Kasvavat tuloerot ovat muodostaneet Yhdysvaltojen talouden ehkä tärkeimmän puheenaiheen viime vuosikymmeninä.
Vaurauden keskittyminen on kasvanut niin rajusti, että jopa republikaanit kutsuvat sitä nykyisin ongelmaksi. Puolue on viime aikoina lähettänyt signaaleja, joiden mukaan se aikoo ottaa tuloerojen kaventamisen osaksi ensi vuoden vaalikampanjaansa.
Aikaisempi republikaanien strategia on painottanut vankkumatonta uskoa markkinoiden moraaliin ja kykyyn korjata itse omat vääristymänsä. Puolue on toistanut vanhaa mantraansa, jonka mukaan jokainen amerikkalainen voi menestyä kovalla työllä. Se on sivuuttanut puheet varallisuuserojen kasvusta vaarallisena luokkariitojen kylvämisenä sekä sosialistisena propagandana.
Tietoisuus tulo- ja varallisuuserojen kasvusta sekä sosioekonomisen liikkuvuuden hidastumisesta on saavuttanut kriittisen massan. Mikäli republikaanit mielivät Valkoiseen taloon, heidänkin on nyt pakko julkisesti tiedostaa ongelman olemassaolo sekä tarjota siihen ratkaisuja. Puolue on saavuttanut ensimmäisen vaiheen, mutta toinen on vielä hakusessa.
Jeb Bush, republikaanien establishmentin lipunkantaja, on puhunut tarpeesta kaventaa tuloeroja. Kristillinen moralisti Rick Santorum ja Bushin ehkä vahvin haastaja Chris Christie ovat myös nostaneet köyhyysongelman pöydälle.
Osaksi kyse on puhtaasti kyynisestä poliittisesta strategiasta. Tuloerot ovat kasvaneet jokaisen presidentin aikakaudella sitten Ronald Reaganin, mutta jotkut republikaanit ovat nyt tehneet aiheesta lyömäkirveen demokraatteja vastaan. Esimerkiksi Paul Ryanin yritykset sälyttää syy kehityksestä istuvan presidentin olkapäille ovat lähinnä pateettisia.
Silti tuloero-ongelman rakentava käsittely vaatii myös republikaanien osallistumista talkoisiin.
Ongelma ei korjaannu pelkästään agressiivisilla tulonsiirroilla. Amerikkalainen verojärjestelmä kaipaa remonttia, mutta rikkaiden raju verottaminen ja suora rahan lapiointi köyhille ei toimi yhtään sen paremmin kuin republikaaninen uskomus markkinoiden kaikkivoipaisuuteen.
Varallisuuserojen kasvamisen kokonaisvaltainen ratkaisu tarvitsee ideoita oikealta ja vasemmalta, uusia ja radikaaleja ajatuksia. Vanhakantaiset, teollisen aikakauden ja esiglobaalisen aikakauden ratkaisut eivät enää toimi.
Demokraattien haikailevat muistelut 1950-luvun talouskasvun vuosikausiin ja sen rajun progressiiviseen verotukseen unohtavat, että sodan jälkeen Yhdysvaltojen talous operoi täydellisessä poikkeustilassa: sen kilpakumppanit olivat toipumassa sodasta, ja Yhdysvallat oli ainoa fyysisesti vahingoittumaton suurvalta.
Ihanteellisessa maailmassa vuoden 2016 presidentinvaaleista tulisi rehellinen ja suora ideoiden välinen kamppailu, jossa republikaanit ja demokraatit vakavasti keskustelisivat parhaista keinoista kaventaa kuilua superrikkaiden ja amerikkalaisten ehdottoman enemmistön välillä.
Soundtrack: Drive-By Truckers, This F***ing Job