Tulen viemää: Atlanta ja sisällissodan viimeinen sinetti
Atlantan tuhosta on nyt 150 vuotta. Kaupungin totaalinen hävitys rikkoi Etelän selkärangan ja antoi viimeisen voitelun Konfederaatille.
Konfederaatin tuho oli alustettu Gettysburgissa 1.–3.7.1863. Kolmen päivän taistelut päättivät Etelän yritykset rapauttaa liittovaltion sotamoraali pieksemällä jenkit heidän omalla maaperällään. Gettysburgin teräsmyrsky iski syvän loven Etelän miesvoimaan ja nostatti liittovaltion sotahenkeä.
Gettysburgin jälkeen Etelän armeija oli laahannut jalkojaan taistelusta toiseen. Sen sotilaat olivat liian ylpeitä luovuttamaan, ja Etelän politiikot vakuuttelivat kansalaisilleen, että reitti itsenäisyyteen oli edelleen mahdollinen.
Miljoonat pohjoisen asukkaat vastustivat sotaa ja presidentti Lincolnia. Hänen demokraattinen vastaehdokkaansa, kenraali George B. McClellan, oli luvannut irtautua sodasta ja antaa Etelän itsenäistyä. Etelän poliittinen ja sotilaallinen johto toivoivat, että sitkeä taistelu voisi parantaa McClellanin edustaman rauhanopposition asemia Pohjoisen vaaleissa.
Strategia ei ollut täysin toivoton. Lincoln oli erittäin epäsuosittu, ja jopa hän itse uskoi häviävänsä marraskuun 1864 vaalit. Lopulta Lincoln ratsasti uudelleenvalintaan Atlantan kautta. Liittovaltion kenraali William T. Sherman valtasi Atlantan syyskuussa, kuukausien piirityssodan jälkeen. Atlantan valtaus nosti Lincolnin suosiota, ja äänestäjät antoivat Lincolnille mahdollisuuden saattaa sota päätökseen.
Kenraali Shermanin asema vallatussa Atlantassa oli huono. Konfederaatin joukot häiritsivät hänen huoltolinjojaan. Sherman tiesi, ettei hänellä ollut resursseja sekä hallita Atlantaa että taistella sen ympäristön konfederaatteja vastaan. Hänen oli jatkettava marssia, mutta Atlanta, kahden elintärkeän rautatien risteyskohta, ei saanut palata konfederaatin käsiin.
Sherman päätti tuhota Atlantan. Koko kaupunki oli poltettava. Mitään sodankäynnin kannalta hyödyllistä ei saanut jäädä konfederaatin sotilaiden käsiin.
Liittovaltion armeijat määräsivät kaupungin asukkaat jättämään kotinsa, ottamaan mukaan vain sen verran tavaraa kuin he pystyivät kantamaan. Protestit eivät auttaneet. Tuhansien atlantalaisten karavaanit vaelsivat pois kaupungista, ja Shermanin miehet ryhtyivät systemaattiseen tuhoamistyöhön.
Kaupungin katolinen pappi, isä Thomas O’Reilly, onnistui pelastamaan kaupungin kirkot. Hän uhkasi Shermanin katolisia sotilaita kirkosta erottamisella ja Jumalan raivolla, jos he polttaisivat Herran huoneet.
Sherman, peläten myös katolisten ja muiden uskonnollisten sotilaidensa reaktiota, suostui pyyntöön. Vielä tänäänkin pari keskustan kirkkoa ovat Atlantan ainoat sisällissotaa edeltävät rakennukset.
Shermanin hävitystyö jatkui kolme päivää. Marraskuun 15. hän marssitti joukkonsa pois Atlantan savuavista raunioista, kohti Savannahin kaupunkia ja Georgian rannikkoa. Marssi merelle oli alkanut. Marssin aikana hänen joukkonsa jatkoivat samaa poltetun maan taktiikkaa, tuhoten varastot, rautatiet, rakennukset ja kaiken muun, mitä konfederaatit voisivat käyttää sotatoimien tukemiseksi.
Marssi päättyi Savannahiin juuri joulun alla. Sherman näki Savannahin ja totesi, ettei hänellä ollut sydäntä tuhota näin kaunista kaupunkia. Polttamisen sijasta Sherman lähetti presidentti Lincolnille viestin, jossa hän luovutti presidentille Savannahin joululahjaksi.
Atlanta nousi tuhkasta.
Kaupungin ydinkeskustassa seisoo Feeniks-linnun patsas, kaupungin symboli. Atlantasta tuli tuhoamisensa jälkeen uuden Etelän symboli, kaupunki joka jälleenrakennettiin peruskivestä alkaen.
Vanhat georgialaiset eivät silti ole antaneet anteeksi Shermanille. Eräs vanhoista professoreistani kertoi, että toisen maailmansodan jälkeisinä lapsuusvuosinaan hän oppi, että saatana on ottanut historiassa ihmishahmon kolmeen otteeseen.
Nämä olivat Josef Stalin, Adolf Hitler ja William Tecumseh Sherman.
Soundtrack: The Band, The Night They Drove Old Dixie Down