Trumpismi vie vaalitappioon, mutta vain sitä kannattamalla pääsee ehdolle: republikaanit pohtivat, miten avata poliittinen umpisolmu
Seitsemän republikaanisenaattoria äänesti Trumpin virkasyytteen puolesta. He laskevat poliittisen tulevaisuutensa sen varaan, että trumpismin vetovoima hiipuu.
Valta tulee alhaalta. Se ei ole automaattisesti hierarkinen tai rakenteellinen voima, joka virtaa ylhäältä alas. Valta on hienovaraisempaa, eikä alistu binäärisiin malleihin.
En tiedä, ovatko Donald Trumpin valtakunnanoikeuden syytteistä vapauttaneet republikaanisenaattorit lukeneet Michel Foucaultia, mutta ainakin he ymmärtävät tämän argumentit erittäin hyvin. Senaattorit olivat kuunnelleet vaalipiiriensä kenttää huolellisesti ennen äänestystä.
Seitsemän republikaanisenaattoria äänesti Trumpia vastaan, mutta 43 painoi nappia vapauttavan tuomion puolesta. Äänestyspäätös osoittaa populismin ja Foucaultinkin edustaman postmodernismin voiman amerikkalaisessa politiikassa. Totuus on nyt poliittinen ja sosiaalinen muuttuja.
Minun on mahdotonta uskoa, että älykkäät, koulutetut ja lain hyvin tuntevat senaattorit voivat aikuisten oikeasti ajatella, että Trump ei olisi vähintäänkin osavastuussa tammikuun 6. päivän kongressimellakasta. Syyttäjien kasaama todistusaineisto oli tavalliselle kuuntelijalle liki kiistaton.
Jos Trump olisi hyväksynyt totuuden, vaalituloksen ja oikeusistuimien huolellisesti tutkimat ja argumentoimat päätökset vaalien rehellisyydestä, mellakkaa ei olisi tapahtunut. Trump ruokki suurta valetta vaalien epärehellisyydestä jo ennen äänestyspäivää (”Voin hävitä vaalit ainoastaan, jos tapahtuu petos”). Kannattajien lietsominen raivoon jatkui mellakan jälkilöylyihin saakka.
Trumpia vastaan äänestäneet republikaanit ottivat mittavan poliittisen riskin seuratessaan omatuntoaan ja todistusaineistoa. Demokraatit taputtavat heille nyt, mutta seuraavien vaalien alla arvostus unohtuu. Oman puolueen Trump-siipi ei taas unohda heidän ”petostaan”.
Syytteiden hylkäämisen puolesta äänestäneet 43 senaattoria uskovat toimivansa äänestäjiensä haluamalla tavalla, ja valtaosa heistä lienee oikeassa. Republikaanien esivaaliäänestäjät ovat edelleen trumpismin pauloissa. Eräs tuntemani republikaani, entinen politiikan ammattilainen, sanoi, että jos äänestys olisi ollut salainen, Trump olisi hävinnyt sen noin lukemin 95–5.
Valtakunnanoikeus on myös poliittinen prosessi, ja republikaanien selkeä enemmistö päätti suhtautua siihen politiikan sääntöjen mukaisesti. Oman uudelleenvalinnan varmistaminen on korkealla politiikkojan tarvehierarkiassa.
Äänestys osoitti republikaanien dilemman. Edellisen presidentin kiihkeimmät kannattajat ovat aktiivisia esivaaliäänestäjiä. Kolme neljästä republikaanista haluaa Trumpin jatkavan aktiivisesti politiikassa, ja joka toinen toivoo Trumpin jatkavan puolueen johtohahmona.
Toisaalta Trump ja trumpismi ovat, verisen mellakan jälkeen, yhä vaikeampia myydä Yhdysvaltain enemmistölle. Republikaanit pelkäävät tilannetta, jossa esivaalien voittaminen vaatii trumpismin syleilyä, mutta itse vaaleissa sama johtaa pahaan selkäsaunaan. Georgian senaattorinvaalit tarjosivat tästä erinomaisen todistuskappaleen.
Trumpia vastaan äänestäneet seitsemän republikaanisenaattoria toimivat omatuntonsa mukaisesti, osoittaen ihailtavaa rohkeutta ja moraalista selkärankaa. Jotkut heistä, kuten puolueen nouseva kyky Ben Sasse, sitoivat tietoisesti poliittisen tulevaisuutensa uskoon trumpismin hiipumisesta.
Valtakunnanoikeuden äänestys oli merkki republikaanipuolueen heikkoudesta ja epätietoisuudesta tulevaisuutensa osalta. Trumpismi vei puolueen kahteen vaalitappioon, mutta puolue ei silti tiedä, mitä tehdä Trumpin jälkeen.
Soundtrack: David Bowie, Life on Mars?