Trumpismi ja sen fantasiat kohtaavat oikean maailman
Fantasia ei muutu lihaksi, ainakaan toistaiseksi.
Poliittinen vääntö terveydenhoidon uudistuksesta kiteyttää presidentti Donald Trumpin keskeisen pulman.
Koko päättyvän viikon Trump yritti saada kongressin republikaanit äänestämään hänen ajamansa terveydenhoidon uudistuksensa puolesta.
Ankarasta lobbaamisesta huolimatta lakialoitteen tulevaisuus ei näytä lupaavalta. Ainakin 24 edustajainhuoneen republikaania on uhannut äänestää uudistusta vastaan nykymuodossaan.
Tätä kirjoittaessa (torstai 23. maaliskuuta) kongressi vääntää aloitteesta. Republikaanit eivät aikaisemmista puheistaan huolimatta tuoneet lakialoitetta äänestettäväksi torstaina, sillä se ei olisi mennyt läpi. Päivän ja illan läpi jatkuvat neuvottelut yrittävät löytää kompromisseja sekä hioa lakia vastustajien sulatettavaksi ja valmiiksi perjantain äänestystä varten, mutta neuvottelut eivät ole helppoja.
Senaattori Ted Cruz (R-Texas) sanoi, että jos aloite pääsee senaattiin saakka, se kaatuu viimeistään siellä.
Republikaaninen vastustus perustuu sekoitukseen oikeistolaista ideologiaa ja pelkoa uudistuksen vaikutuksista äänestäjiin. Oikeistolaisten mielestä uudistus ei mene kyllin pitkälle vapaiden markkinoiden suuntaan, kun taas jotkut pelkäävät, että Trumpin aloite vie sairasvakuutuksen monilta heidän äänestäjiltään ja kostautuu ensi vuoden kongressivaaleissa.
Taistelu Trumpcare-laista osoittaa Trumpin kaksinapaisen polittisen perustan rakenteelliset ongelmat.
Trumpin työväenluokkaiset kannattajat vaativat hänen pitävän lupauksensa ettei heidän etuihinsa (sosiaaliturva, terveydenhoito…) kosketa.
Toisaalta puolueen idealistinen johto haluaa käyttää tilaisuuden hyväkseen ajaakseen mittavia leikkauksia amerikkalaiseen tukiverkostoon.
Trumpin ajama terveydenhoidon uudistus pyrki miellyttämään molempia osapuolia, mutta yritys näyttää tuomitulta. Vääntö osoittaa myös trumpismin laajemmat taloushistorialliset, ideologiset ja rakenteelliset ongelmat.
Kuten tiedämme, Trump kampanjoi ”Make America Great Again” -sloganin voimalla. Kun toimittaja kysyi Trumpilta, milloin Yhdysvallat oli suuri, hän viittasi 1950-lukuun.
Vuosikymmen oli kieltämättä hyvää aikaa (valkoisille) amerikkalaisille, mutta sen vauraus perustui tekijöihin, jotka eivät ole toistettavissa.
Kylmän sodan aikana länsimainen hyvinvointivaltio rakentui pohjimmiltaan kahden tekijän varaan.
Ensiksikin nopea talouskasvu yhdistettynä valtaviin demograafisiin muutoksiin (urbanisaatio, väestön nuoruus) mahdollistivat mittavat tukijärjestelmät. Eläkeläisiä oli vähän, nuoria ja terveitä ja työkykyisiä eurooppalaisia riitti pyörittämään tehtaita. Kulturaalisesti niin Eurooppa kuin Pohjois-Amerikkakin olivat Wirtschaftwunderin energisen ja optimistisen ajattelun otteessa.
Toinen tekijä oli sosialismin uhka, joka pakotti myös tehtaiden omistajat ja konservatiiviset politiikot kuuntelemaan duunareita herkällä korvalla. Kapitalis-demokraattinen yhteiskuntamalli ei ollut ainoa mahdollinen vaihtoehto, sillä idästä tihkui propagandaa ja tukea läntisen järjestelmän kriitikoille. Yhteiskuntarauhan turvaamiseksi myös oikeiston oli suostuttava mittavaan verotukseen ja jakamaan kakkuaan avokätisesti.
1950-luvulla Yhdysvaltojen talous kasvoi kohisten. Maassa oli liki täystyöllisyys. Työntekijöiden reaaliset ansiot kasvoivat vuosikymmenessä noin 50 prosenttia. Keskiluokkaisten amerikkalaisten lukumäärä yli kolminkertaistui reilussa vuosikymmenessä.
Yhdysvaltojen talous operoi poikkeuksellisten olosuhteiden alla. Se oli toisen maailmansodan merkittävin voittaja. Maan merkittävimmät taloudelliset kilpailijat (Saksa, Iso-Britannia, Ranska, Japani) eivät olleet vielä toipuneet sodasta. Se dominoi kotimarkkinoitaan ja sen tuotteet kävivät kaupaksi myös kansainvälisesti.
Kotona sotaveteraanien paluu kotiin, kylmä sota, ja suuret ikäluokat pakottivat liittovaltion radikaalisti kasvattamaan sijoitustaan puolustukseen, koulutukseen ja infrastruktuuriin.
Tämä puolestaan pakotti verokannan pitämisen korkealla. Rikkaimmat amerikkalaiset maksoivat tuloistaan veroa yli 70 prosenttia, ja maan korkein tuloveroaste oli 91 prosenttia.
1950-luku oli myös rotuerottelun ja rasismin aikakausi. Aito demokratia ei ollut vielä saapunut Etelään, ja sekoitus lakia ja väkivallan uhkaa puskivat afroamerikkalaiset yhteiskunnan marginaaleihin. He eivät myöskään päässeet aina osalliseksi yhteiskunnan turva- ja tulonjakojärjestelyistä.
Menneeseen ei voi palata.
Kampanjansa aikana Trump lupasi terveydenhoidon, joka on kattava, edullinen ja perustuu markkinavoimiin. Parhaillaan kongressissa kompasteleva lakialoite ei täytä lupauksia.
Aloitteen vaikeudet osoittavat Trumpin kampanjan keskeisen teeman mahdottomuuden. Teknologia, demograafinen kehitys, globalisaatio, modernin talouden monimutkaiset kansainväliset siteet ja maailmanpoliittinen tilanne estävät paluun menneisyyteen.
Trumpcare osoittaa, että presidentti ja hänen tiiminsä tiedostavat poliittiset realiteetit. Samanaikaisesti lakialoitteen takkuaminen todistaa ettei presidentti ole kovinkaan taitava operoimaan realiteettien ohjaamassa maailmassa.
Trumpismi yritti astua realistisen politiikan maailmaan, mutta fantasia ei muuttunut lihaksi, ainakaan toistaiseksi.
Soundtrack: Wilco, Either Way