Trumpin veto ei toimi: Tuontitullien historia on ruma

Tuontitullien vakavin vaara taloudelle piilee kauppasodassa.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Presidentti Donald Trumpin flirttailu tuontitullien kanssa on virhe ja poikkeama Yhdysvaltojen yli 70 vuotta vanhasta kauppapoliittisesta linjasta. Mutta Trump ei ole yksin, ja virhe ei ole ensimmäinen.

Toisen maailmansodan voittajavaltiot sopivat kansainvälisen talouspolitiikan tulevaisuudesta Bretton Woods -kokouksessa heinäkuussa 1944. Sodan lopputulos alkoi olla selvä, ja nyt oli aika keskustella sodanjälkeisestä maailmasta.

Bretton Woodsissa 44 liittoutunutta valtiota sitoutuivat Kansainvälisen jällenrakennus- ja kehittämispankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston perustamiseen. Ne myös sitoivat valuutat kultakantaan Yhdysvaltojen dollarin kautta.

Tapaamisen keskeinen periaate oli kansainvälisen kaupan vapauttaminen. Neuvottelijat näkivät, kuinka protektionismi vahingoitti maailmantaloutta 1930-luvulla. Se syvensi lamaa ja edesauttoi fasismin nousua. Tapahtumien varjossa oli helppo yhtyä Frédéric Bastiatin suuhun usein laitettuun sanontaan: ”Jos kauppatavarat eivat ylitä rajoja, armeijat tekevät sen.”

 

Viimeiset seitsemän vuosikymmentä Yhdysvallat on melko johdonmukaisesti tukenut vapaata kauppaa. Sen duunarit ja populistiset politiikot ovat satunnaisesti murisseet ja pariin otteeseen presidentitkin ovat flirttailleet protektionismin kanssa, mutta valtaosin Yhdysvallat on ollut vapaan kaupan ja kansainvälistymisen takuumies.

Lopputulos on ollut kokonaisuudessan menestystarina. Yhtenäisyyskehitys on johtanut historialliseen vaurauteen ja rauhaan Länsi-Euroopassa. Vapautunut kauppa ja kapitalismi ovat nostaneet satojan miljoonia ihmisiä sielun murskaavasta köyhyydestä.

Globalisaatio ja vapaakauppa ovat olleet valtava siunaus köyhille maille, mutta rikkaiden valtioiden duunarit ovat paikoitelleen tunteneet sen varjopuolen. Silti, heidänkin tapauksessaan kadonneista työpaikoista olisi usein parempi syyttää teknologista kehitystä ja automaatiota kuin kiinalaisia tai meksikolaisia.

 

Tuontitullit ovat satunnaisesti houkutelleet amerikkalaisia politiikkoja.

Vastauksena kansainvälisiin finanssikiistoihin ja Yhdysvaltojen sisäisiin talousongelmiin  presidentti Richard Nixon irrotti elokuussa 1971 dollarin kultakannasta, jäädytti palkat ja hinnat 90 päiväksi ja nosti tuontitulleja 10 prosentilla.

Nixonin protektionistinen veto oli poliittinen menestys, mutta taloudellisesti se edesauttoi 1970-luvun stagflaation nousussa. Kultakannasta luopuminen teki valuutoista alttiita spekulaatioille. Taloustieteilijät  väittelevät edelleen Nixonin päätöksen koko vaikutuksesta.

Bushin tuontitullien vaikutus Yhdysvaltojen työllisyyteen ja bruttokansantuotteeseen oli negatiivinen.

Maaliskuussa 2002 presidentti George W. Bush nosti teräksen tuontitulleja, mikä johti vakavaan kiistaan Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä. WTO tuomitsi tuontitullit ja uhkasi Yhdysvaltoja kahden miljardin dollarin rangaistuksella. Eurooppalaiset kaavailivat rangaistustulleja, ja Yhdysvallat luopui tulleista loppuvuonna 2003.

Kokonaisuudessaan GWB:n tuontitullien vaikutus Yhdysvaltojen työllisyyteen ja bruttokansantuotteeseen oli negatiivinen. Se tarjosi rajallista apua amerikkalaiselle terästeollisuudelle, mutta vahingoitti maan kokonaistaloutta.

 

Trumpin veto on pohjimmiltaan poliittinen, ja hän lunastaa sen avulla vaalilupauksiaan. Se todennäköisesti auttaa häntä teollisuusvyöhykkeen duunareiden parissa, mutta päätöksen kokonaisvaikutus Yhdysvaltojen taloudelle on kielteinen.

Jos Yhdysvallat asettaa tuontitullit Trumpin lupaamassa muodossa, ne nostavat kuluttajahintoja. Talot, lentokoneet, autot ja jopa oluttölkit ovat tuontitullien myötä hieman aikaisempaa kalliimpia.

Silti, tuontitullien vakavin vaara taloudelle piilee kauppasodassa. Muu maailma maksaa potut pottuina. Odotan tarkkaan harkittuja tuontitulleja, jotka iskevät poliittisiin vaa’ankieli-osavaltioihin: Floridan appelsiinit, Wisconsinin moottoripyörät, Michiganin autot, jne.

 

Tuontitullit ja protektionismi ovat helppoja aseita populisteille. Se näyttää pinnalta katsottuna houkuttelevalta vaihtoehdolta äänestäjille, mutta sen negatiiviset vaikutukset vaativat enemmän selityksiä. Miljoonat huonosti informoidut ihmiset valitsevat sloganin ennemmin kuin selityksen.

 

Soundtrack: The Clash, I Fought the Law.