Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Trump – vasemmiston luomus?

Blogit Americana 8.3.2016 14:00
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Tom Nichols, professori ja poliittinen kommentaattori, syyttää amerikkalaista vasemmistoa Donald Trumpin noususta.

Tuoreessa esseessään Nichols sanoo Trumpin edustavan vastareaktiota vasemmistolaiseen hegemoniaan amerikkalaisessa arvokeskustelussa. Oikeisto voitti taistelun amerikkalaisesta talousajattelusta ja vasemmisto niin sanotun kulttuurisodan, Nichols sanoo.

Vasemmiston voitto kulttuurisodassa on niin totaalinen, että se katsoo omien arvojensa edustavan normaalia, Nichols sanoo. Eriävät mielipiteet vaikkapa homoliitoista, Black Lives Matter -liikkeestä tai maahanmuutosta eivät ainoastaan leimaa esittäjäänsä moraalisesti harhautuneeksi troglodyytiksi, luolaihmiseksi, mutta myös pahimmillaan johtavat sosiaaliseen paitsioon ja jopa potkuihin.

Nichols argumentoi, että suvaitsevainen hegemonia on paikoitellen muuttunut vaahtosuiseksi ja pohjimmiltaan antiliberaaliksi mielipiteiden kontrolliksi. Kulturaalisesti konservatiiviset tai ennakkoluuloiset henkilöt eivät saa rauhassa totuttautua ajatukseen uudelleen määritellystä avioliitosta tai muihin yhteiskunnan rajuihin muutoksiin, vaan ”liberaali” hegemonia hyökkää maltillisiakin kriitikkoja vastaan absoluuttisen moraalisen ylemmyytensä koko arsenaalilla.

Trump on antiteesi suvaitsevalle hegemonialle. Mies on kävelevä poliittinen keskisormi kaikille eliiteille, republikaanien kalustetuissa huoneissa asuva siipi mukaanluettuna. Trumpin tyyli on vedonnut kansanosaan, joka kokee suvaitsevaiston otteen julkisesta keskustelusta heidän arvojaan halventavana.

 

Nicholsin argumentti menee liian pitkälle. Oikeiston yritykset pistää Trumpin rasismin ja muut fobiat vasemmiston piikkiin ovat lähinnä koomisia. Amerikkalaisella oikeistolla on vanha ja vankka rasistinen perinne. Trump on ainoastaan toiminut katalysaattorina, joka on nostanut yleensä piilossa pysyvät tendenssit pintaan.

Toisaalta Nichols on oikeassa kuvaillessaan liberaalia kontrollia julkisesta keskustelusta. Jopa maltillista liberaalia paikoitellen hirvittää seurata kampusten poliittisen korrektiuden rapautumista tiukkahuuliseksi, toisinajattelun kieltäväksi monokulttuuriksi.

Olemme saavuttaneet tilanteen, jossa Halloween-naamiaisasut ja harmittomat vitsit saattavat johtaa potkuihin yliopistoista – poliittisista mielipiteistä puhumattakaan. Yliopistoilla konservatiivien pilkka on paikoitellen liki huonosti naamioitua vihapuhetta. Samat arvot ovat hiljalleen hiipimässä muuhunkin yhteiskuntaan.

Trumpin kampanja on houkutellut kirjavan seurakunnan eri koulukuntien rasisteja ja ksenofoobikkoja. Toisaalta miehen suosio on herättänyt laajempia kysymyksiä yhteiskunnallisen keskustelun nykytilasta Yhdysvalloissa.

Ei ole rasismia pohtia mittavan maahanmuuton yhteiskunnallisia vaikutuksia. Yhteiskunnallinen keskustelu tukahtuu, jos jokaiseen liberaalin epistolan kriitikkoon lyödään välittömästi huonon ihmisen leima. Joskus ikävistä tosiseikoista olisi hyvä puhua niiden oikeilla nimillä. Hymistely sataa ainoastaan Trumpin – ja hänen eurooppalaisten hengenheimolaistensa – laareihin.

 

Soundtrack: Sly and the Family Stone, Luv’n Haight