Trump uhkaa hätätilalla saadakseen muurinsa: Päätös olisi katastrofaalisen huono ja johtaisi vaaralliselle tielle
Kiihkeimpienkin republikaanien olisi syytä muistaa, että jos Trump avaa uusia keinoja kongressin ohittamiseen, myös seuraava demokraattipresidentti voi seurata esimerkkiä.
Presidentti Donald Trump uhkaa julistaa kansallisen hätätilan saadakseen rakennettua muurin Meksikon vastaiselle rajalle. Päätös olisi katastrofaalisen huono, mutta kuten miltei koko Trumpin presidenttiys, se ei olisi poliittisen kriisin syy vaan seuraus.
Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on joustava. Vaikka perustuslaki on vallanjaon osalta pysynyt muuttumattomana, kongressin ja presidentin suhde on kehittynyt vuosisatojen saatossa.
Kun Yhdysvallat itsenäistyi ja kirjoitti perustuslakinsa, varsinainen valta keskittyi pitkälti kongressille. Presidentit olivat useimmiten seremoniallisia sihteereitä, joiden keskeiseksi tehtäväksi jäi hyväksyä kongressin säätämät lait.
Andrew Jacksonin, Abraham Lincolnin, Teddy ja Franklin Delano Rooseveltin kaltaiset aktiiviset ja voimakastahtoiset presidentit muokkasivat systeemiä. Presidentin valtaoikeudet kasvoivat, ja kongressi ryhtyi yhä useammin nojaamaan Valkoiseen taloon.
Viime vuosien poliittinen halvaus on tehnyt Yhdysvaltojen politiikasta yhä presidenttikeskeisempää.
Vaalipiirien rajojen muokkaaminen on tehnyt useimmista piireistä joko vankan republikaanisia tai demokraatteja suosivia. Seurauksena Washingtoniin on valittu tiukkoja idealisteja, joille kompromissit vastapuolen kanssa eivät tule kysymykseen.
Tämä on osaltaan edesauttanut ns. ilmestyskirja-politiikan nousua. Siinä vastapuolen vaalivoitto merkitsee miltei maailmanloppua. Lopputuloksena on ollut poliittinen pattitilanne, jossa oppositiopuolue on kiinnostuneempi vastapuolen torpedoinnista kuin maan edusta.
Esimerkistä käy vaikkapa senaatin republikanien johtajan Mitch McConnellin lausunto vuodelta 2010. Keskellä talouskriisiä kriisiä hän sanoi, että republikaanien tärkein tehtävä on varmistaa, että ”Obamasta tulee yhden kauden presidentti.” Tai yhtä hyvin joidenkin vasemman laidan demokraattien hinku haastaa Trump valtakunnaoikeuteen – ilman yksilöityjä syytöksiä.
Tällaisessa tilanteessa presidentit, sekä Barack Obama että Donald Trump, ovat ajoittain tulkinneet omia valtaoikeuksiaan löysästi ja ajaneet suuria päätöksiä kongressin ohi, käyttäen ns. executive order -käytäntöä.
Riippuu näkökulmasta, miten käytäntöön suhtautuu. Onko kyseessä tilanteen sanelema pakko, koska jonkun on hallittava maata jos kongressi ei siihen kykene. Vai istuvan presidentin tapa kahmia itselleen lisää valtaa tavalla, joka ohittaa demokratian vaarallisella tavalla.
Jos Trump julistaa kansallisen hätätilan ohittaakseen kongressin muurikiistassa, nakertaa se entisestään kongressin valtaa. Tilanteesta kehittyisi vakava haaste amerikkalaiselle edustukselliselle demokratialle ja vallan kolmijaon periaatteelle.
Kaikkien – myös republikaanien – on hyvä muistaa, että jos Trump ylittää tämän sillan, seuraava demokraattipresidentti saattaa seurata esimerkkiä.
Soundtrack: Sam Smith, Writing’s on the Wall.