Trump, syvä tietämättömyys ja ala-arvoinen käytös – Onko Yhdysvallat kriisissä?
Kun toimittaja kysyy historioitsijoilta analyyseja nykytilanteesta, me yleensä etsimme vertauskohtia menneisyydestä.
On luonnollista, että ihmiset jotka tutkivat menneisyyttä, uskovat työnsä merkitykseen ja näkevät helposti historiallisia jatkumoita. Usein, väitän, tämä tekee meistä historioitsijoista hieman optimistisimpia kuin monet muut tarkkailijat.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen historian pinnallinen tutkimus paljastaa sarjan jatkuvia kriisejä. Orjuudesta sisällissotaan, rotuerottelusta lynkkauksiin, köyhän kansanosan poliittisen vallan eliminoinnista rahavaltaan, ruohonjuuritasolla amerikkalaisen historian rajoitettujen aikajaksojen tutkiminen tarjoaa masentavan kuvan.
Mutta tilannekatsausten alta löytyy yllättävän positiivinen kokonaiskuva. Jollain ihmeellä sarja humanitaarisia, poliittisia ja taloudellisia ongelmia muuttuu usein isolla linssillä katsottuna menestystarinaksi.
Kaikista vaikeuksista huolimatta Yhdysvallat tänään on vauraampi, tasa-arvoisempi sekä vähemmän rasistinen, seksistinen ja homofobinen kuin koskaan historiassaan. Epäkohtia toki löytyy, mutta kokonaiskuva on ollut sama jo vuosisatoja: askel taaksepäin, mutta kaksi eteen.
Senaatin jättävä arizonalainen republikaani Jeff Flake piti tiistaina 24. lokakuuta hätkähdyttävän puheen, jossa hän tuomitsi Donald Trumpin henkilökohtaiset hyökkäykset ja puoluetovereidensa kyvyttömyyden kritisoida presidenttiä.
Flake jatkoi seuraavana päivänä Washington Postissa mielipidekirjoituksessaan vertaamalla Trumpin presidenttiyttä ja sen synnyttämää moraalista kriisiä Joseph McCarthyn vuosiin.
Flake varoitti Trumpin käytöksen hiljaisen hyväksymisen johtavan demokratian kriisiin:
”Me emme voi jatkaa tämän junaonnettomuuden seuraamista sanattomina, passiivisina odottaen jonkun muun tekevän jotain. Mitä kauemmin me odotamme, sitä suurempi vahinko, sitä kovempi historian tuomio.”
Flaken puhe oli tarpeellinen ja hän on valtaosin oikeassa.
Trumpin syvä tietämättömyys amerikkalaisesta poliittisesta järjestelmästä on johtanut poliittiseen halvaukseen.
Istuvan presidentin käytös on ollut myös ala-arvoista keneltä tahansa, presidentistä puhumattakaan.
Niin kauan kun republikaanit hiljaisesti hyväksyvät tämän, ongelmat jatkavat kasaantumistaan.
Historialliset vertailut eivät toimi.
Trumpin presidenttiyttä analysoidessaa historioitsijan on vaikea soveltaa perusmetodiaan. Yhdysvalloissa ei ole koskaan ollut Trumpin kaltaista presidenttiä. Historialliset vertailut eivät toimi.
Kukaan ei ole ollut tehtävään yhtä valmistautumaton, osoittaen samalla välinpitämättömyyttä tai jopa halveksuntaa maan perustuslakia ja presidentillisiä perinteitä kohtaan.
Mutta silti: amerikkalainen demokratia ei ole eksistentiaalisessa kriisissä.
Sisällissota oli eksistentiaalinen kriisi. Tänään olemme vakavassa häiriötilassa, samaan tyyliin kuin etelävaltiot 1950-luvun kansalaisoikeustaistelun aikana tai pohjoisen yliopistokaupungit Vietnamin sodan vuosina.
1950-luvulta 1970-luvun alkuun saakka amerikkalaiset tappoivat toisiaan poliittisten erimielisyyksien takia. Integraatio ja Vietnamin sota repivät yhteisöjä ja perheitä hajalle verenvuotoon saakka. Politiikka siirtyi kaduille johtaen paikoitellen äärioikeistolaiseen ja -vasemmistolaiseen terrorismiin.
Nykyisenkin vakavan häiriötilan aikana työmarkkinat ja taloustilanne näyttävät valtaosin hyviltä. Lukuisat nostokurjet Atlantan keskustassa kertovat luottamuksesta tulevaisuuteen.
Rasistit ovat innostuneet Trumpin presidenttiydestä, mutta he eivät kykene uhkaamaan rotusuhteiden positiivista kehitystä.
Väkivalta politiikan toimintakeinona on edelleen harvinaisempaa kuin se oli vielä 1960-luvulla.
Olemme parhaillaan askel taaksepäin -vaiheessa, mutta pinnan alla veto eteenpäin jatkuu.
Soundtrack: Bob Dylan, Ballad of a Thin Man.
