Trump, Putin ja haiseva Helsingin henki: Kumpi on republikaaneille tärkeämpi – oman puolueen vai maan etu?
Trumpin ote republikaanien esivaaliäänestäjistä on vankka. Hänen vastustamisensa on tappanut monta poliittista uraa.
Helsingin huipputapaamisen lehdistötilaisuus on ravistellut amerikkalaista poliittista keskustelua.
Donald Trump viittasi uskovansa Vladimir Putinia enemmän kuin omaa tiedustelupalveluaan. Yhdysvaltain presidentti syytti huonoista Venäjä-suhteista omaa maataan, ja osoitti toistuvasti enemmän kunnioitusta Putinille kuin johtamalleen valtiolle.
Poikkeuksellisesti jopa republikaanit ovat arvostelleet presidenttinsä kummallisia lausuntoja. Myös Fox News on uskaltautunut kritisoimaan liki palvomaansa Trumpia.
On tietenkin hyvä asia totuuden, Yhdysvaltojen etiikan, poliittisen kulttuurin, ja uskottavan ulkopolitiikan kannalta, että republikaanitkin kavahtivat Trumpin puheita. Mutta kaiken huokailun ja päivittelyn ohella minulla on kolme kysymystä: mikä lausunnossa oli uutta, kuka aidosti yllättyi Trumpin puheista ja mitä republikaanit aikovat nyt tehdä?
Trump on toistuvasti ilmoittanut uskovansa Putinin vakuutteluja Venäjän syyttömyydestä demokraattien vaalikampanjan hakkerointiin. Yritykset selvittää tapahtumien kulku ovat Trumpin mielestä poliittisesti motivoitunutta noitavainoa.
Hän on toistuvasti syyttänyt omaa oikeusministeriötään ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelua puolueellisiksi ja ammattitaidottomiksi toimijoiksi, jotka yrittävät torpedoida hänen poliittisen agendansa ja vaalivoittonsa.
Trumpin syvä ja vankkumaton Putin-fanitus on ollut selvää jokaiselle amerikkalaiselle, joka seuraa uutisia edes toisella silmällään.
Trump on toistuvasti kritisoinut Yhdysvaltojen lähimpiä liittolaisia, muita valtionpäämiehiä, sekä läntistä liittoumaa. Samanaikaisesti hänellä ei ole ollut kuin hyvää sanottavaa Venäjästä ja Putinista.
Helsingin tapaamisen jälkeen republikaanit ovat ilmaisseet suuttumuksensa ja pettymyksensä selvin sanoin. Politiikkaan mahtuu puhetta, sen sijaan teot ovat toistaiseksi olleet harvassa.
Mitä republikaanit aikovat oikeasti tehdä presidentin lausuntojen johdosta? Aikovatko he harkita Trumpin vallan rajoittamista tai jopa miehen haastamista valtakunnanoikeuteen? Nousevatko kongressin republikaanit vastarintaan vai jatkavatko he Trumpin mielistelyä?
Trumpin ote republikaanien esivaaleissa äänestävistä on vankka. Hänen vastustamisensa on tappanut monta poliittista uraa.
Pelko kongressipaikan menettämisestä ja vankkumaton puoluekuri ovat pitäneet republikaanit Trumpin takana. Olisi hienoa, jos kongressin republikaanit asettaisivat näiden sijaan etusijalle maan edun ja perustuslailliset periaatteet, mutta en pidättele hengitystäni sitä odotellessa.
Trump rikkoi Helsingissä lukuisia amerikkalaisen ulkopolitiikan tapoja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Aikaisemmin amerikkalaiset uskoivat, että puoluepolitiikka loppuu kun presidentti ylittää valtakunnan rajat. He myös vaativat presidenttiä edustamaan oman maansa – ei sen vastustajien – etuja ja näkökantoja.
Trump heitti nämä säännöt roskikseen.
Republikaanit joutuvat nyt aidosti pohtimaan kumpi heille on tärkeämpi: oman puolueen vai maan etu. Henkilökohtaiset ambitiot vai Yhdysvaltojen sekä länsiliittoutuman arvot ja kunnia?
Soundtrack: Merle Haggard, The Fightin’ Side of Me.