Trump menestyi hyvin vaikka sivistyneistö povasi murskatappiota: ovatko äänestäjät tyhmiä?
Aito keskustelu vaatii saman todellisuuden tiedostamista ja vastapuolen argumenttien kuuntelemista. Intohimoisilta trumpisteilta se ei tunnu onnistuvan.
Yhdysvallat ei voi hyvin. Vuosi 2020 on ollut ikimuistoinen kaikistä vääristä syistä.
Koronavirus on vain yksi tekijä. Poliisien toimet johtivat mellakoihin rannikolta rannikolle. Yhdistelmä romahtaneita työmarkkinoita ja ennätyksiä tahkoavaa Wall Streetiä sai miljoonat kyseenalaistamaan amerikkalaisen kapitalismin. Ääriryhmät oikealla ja vasemmalla taistelivat kaduilla kuolonuhreihin saakka.
Istuva presidentti heitti bensaa liekkeihin. Keskellä tulenarkaa vaalivuotta Donald Trump ei vaivaantunut edes teeskentelemään olevansa koko kansan presidentti, vaan keskitti kampanjansa vastapuolen demonisointiin.
Tilanteen piti olla pedattu demokraattien murskavoitolle, mutta toisin kävi. Republikaanit kavensivat demokraattien johtoa edustajainhuoneessa, ja jos puolue voittaa Georgian toisen kierroksen vaalit, senaatti pysyy sen käsissä.
Presidentinvaalit olivat demokraateille lihava lohtu, mutta vaalitulos tarjoaa silti puolueen strategeille runsaasti pohdittavaa.
Demokraatit voittivat Valkoisen talon, mutta myös Trump sai enemmän ääniä kuin kukaan muu maan historiassa – paitsi Joe Biden. Vanha teoria, jonka mukaan korkea äänestysaktiivisuus suosii demokraatteja, lensi kongressivaalien tulosten myötä romukoppaan.
Tapojemme mukaisesti me korkeasti koulutetut, kasvukeskuksissa asuvat, kansainvälistä mediaa seuraavat ja kirjoja lukevat ihmiset olemme reagoineet tutkimalla itseämme ja omaa ideologiaamme.
Me yritämme etsiä syitä pienituloisten republikaanien äänestyskäyttäytymiselle. Pohdiskelut ovat usein holhoavia ja niitä leimaa vahva engelsiläinen ”väärä tietoisuus” -ajattelutapa, mutta ne ovat silti valtaosin vilpittömiä.
Me, maltilliset demokraatit ja keskitien konservatiivit, analysoimme syitä miksi meidän edustamamme terveempi, vauraampi, suvaitsevaisempi, ja rakentavampi ajattelutapa herättää niin voimakkaita negatiivisia reaktioita Trumpin tukijoiden parissa.
Useimmat hyvinvointia mittaavat indeksit osoittavat demokraattien hallitsemien osavaltioiden ja piirikuntien olevan keskimäärin vauraampia ja voivan republikaanisia alueita paremmin, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Noin 70 prosenttia Yhdysvaltain vauraudesta on keskittynyt Bideniä äänestäneisiin piirikuntiin.
Miksi selkeästi parempi yhteiskuntamalli ei kelpaa kymmenille miljoonille amerikkalaisille? Ehkä maltillisten on vakavasti harkittava sitä mahdollisuutta, että iso osa Trumpin äänestäjistä ovat oikeasti tietämättömiä, typeriä, ja ilkeitä.
Liberaalien rannikoiden ja suurkaupunkien älymystö on valtaosin vilpitöntä yrittäessään kuunnella ja ymmärtää Trumpin tukijoiden huolia ja ajattelun taustoja. Metsää on kaatunut ja laajakaistaa ruuhkautunut, kun yliopistokansa on selittänyt toisilleen trumpilaisen ajattelun taustoja.
Demokraatit ovat toistuvasti ojentaneet kättä Trumpin äänestäjäkunnalle, osoittaneet kohtia, joissa heidän etunsa ovat yhteneväisiä puolueen agendan kanssa. Vastoin kaikkia vaistojaan, demokraatit ovat ainakin yrittäneet olla kohtelematta duunareita kuin hieman tyhmiä pikkulapsia.
Trumpistit ovat vastanneet yrityksiin solvauksilla. He hurraavat sankarilleen ja huutavat kuorossa ”lock him up!” kun Trump pilkkaa poliittisia vastustajiaan. Mitä pöyristyttävämpiä syytöksiä tai pilkaa Trump suoltaa, sitä enemmän he nauravat hyväksyvästi sankarinsa sanoille.
Myös oman puolueen toisinajattelevat – tai Trumpin äänestäjät, jotka tottelevat lakia ja uskovat todellisuuteen – saavat heiltä jopa tappouhkauksia.
Kymmenet miljoonat trumpistit uskovat paranoideihin fantasioihin ennemmin kuin faktoihin ja logiikkaan. Noin 70 prosenttia Trumpin tukijoista uskoo vaalituloksen olleen huijausta – ilman mitään todisteita.
Trumpin omat asianajajat suoltavat salaliittoteorioita, jotka kilpailevat mielipuolisuudessaan Qanon-huuhaan kanssa. Kun Trumpin erottama vaalien kyberturvallisuudesta vastannut Chris Krebs puolusti vaalien rehellisyyttä, eräs Trumpin asianajajista vaati Krebsin teloittamista.
Aito keskustelu vaatii saman todellisuuden tiedostamista ja vastapuolen argumenttien kuuntelemista.
Miljoonat republikaanit pitivät kiinni nenistään ja äänestivät Trumpia veroleikkausten tai abortin takia. He eivät ole välttämättä trumpisteja, mutta sietävät väistyvän presidentin käytöstä vakaumuksensa tai oman etunsa vuoksi. Heidän kanssaan keskustelu on mahdollista, mutta massatapahtumissa hurraavat trumpistit ovat eri juttu.
Demokraatit ja todellisuuspohjaiset republikaanit ovat yrittäneet ymmärtää trumpisteja. Vastaukseksi he ovat saaneet solvauksia, uhkauksia ja trollaamista. Ensimmäinen osapuoli on kävellyt sillan puoliväliin, ja toinen tekee parhaansa räjäyttääkseen sen.
On edelleen tärkeää yrittää ymmärtää trumpistien paranoidin raivon syyt, mutta niin yhteiskunnan, terveen järjen kuin inhimillisyydenkin kannalta on ainoastaan haitallista yrittää teeskennellä, että fanaattisessa trumpismissa olisi jonkinlainen identiteettipolitiikan tuolle puolen ulottuva pointti tai logiikka.
Vaalien traaginen opetus on, että paranoidi raivo toimii poliittisena metodina. Yhdysvallat väisti katastrofin Bidenin vaalivoiton myötä, mutta pelkään sen olleen vain torjuntavoitto.
Poliittiset jännitteet eivät tänään ole pelkästään taloudellisia tai sidottuja henkilöiden maailmankuvaan. Ne ovat nyt myös epistemologisia.
Soundtrack: Pink Floyd, Let There Be More Light.