Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Trump kadonnutta aikaa etsimässä

Blogit Americana 16.10.2016 20:24
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Vierailin lauantai-iltana kaverini Markin grillibileissä.

Mark on kuin vanhan Georgian ruumiillistuma. Hänen sukunsa on ollut Yhdysvalloissa 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Monet Markin esi-isät taistelivat sisällissodassa, ja hänen vanha ja paikallisesti tunnettu sukunsa on tiukasti sidottu Georgian taloushistoriaan ja poliittiseen historiaan.

Yli viisikymppisen, valkoisen rakennustarkastaja-Markin Etelän murre valuu hitaasti kuin paksu siirappi. Partainen mies ajaa avopakua, pitää vanhasta country-musiikista, omistaa parikymmentä asetta, metsästää, kalastaa ja seuraa urheilua. Hän uskoo yrittäjyyteen ja kapitalismiin, ja hän on syvästi kiintynyt kotiseutuunsa.

Miehen demograafinen profiili viittaisi konservatiivisen republikaanin prototyyppiin, mutta Mark on nykytermeillä liberaali. Hän vihaa Konfederaation lippua, puolustaa tasa-arvoista avioliittoa ja kannattaa demokraatteja joka vaaleissa.

Keskustelimme hampurilaisten grillaamisen ja oluen hörppimisen ohessa politiikasta. Kysyin, miten hän päätyi maailmankuvaan, joka eroaa niin rajusti monista hänen ikätovereistaan?

”Vanha Georgia oli sulkeutunut paikka. Kaikki tunsivat toisensa, ja politiikka oli yhtä nepotistista rahan kanavointia sukulaisille ja kavereille”, Mark sanoi. ”Uusi Georgia on upea osavaltio, jossa olen voinut tutustua hienoihin ihmisiin ympäri maailmaa.”

 

Markin suhtautuminen kiteyttää keskeisen eron tämän päivän Donald Trumpin kannattajien ja modernien liberaalien välillä. Mutta se myös kiteyttää trumpismin ja republikaanien konfliktin.

Jos konservatismi juurtaa sanasta ”conserve” eli säilyttää, viime vuosikymmenien republikaaniset politiikot ovat olleet ennemminkin radikaaleja yhteiskunnan muokkaajia. Puolue systemaattisesti halusi ravistaa monia New Deal -konsensusyhteiskunnan perusteita mukaan lukien 1930-luvulta alkanutta ajattelutapaa, jossa amerikkalaiset olivat hyväksyneet liittovaltion isomman roolin yhteiskunnassa.

Republikaaninen puolue 1980–2000-lukujen myötä muuttui talouspoliittisesti idealistiseksi vapaiden markkinoiden asianajajaksi. Se haastoi periamerikkalaisen pragmatismin ajamalla muun muassa kaupan jatkuvaa vapauttamista, tarjonnan talouspolitiikkaa ja siirtolaislainsäädännön osittaista liberalisointia.

George W. Bushin aikakaudella republikaaniset politiikot ryhtyivät puhumaan myös sosiaaliturvan yksityistämisestä – vastoin jopa useimpien republikaanien äänestäjien toiveita

Tiukka linja kasvatti republikaanisen puolueen sisäisiä jännitteitä. Kuten David Frum sanoi, äänestäjät halusivat vähemmän maahanmuuttoa ja enemmän sairaanhoitoa, mutta heidän puolueensa johto tarjosi päinvastaista.

Toisin kuin Mark, republikaanien äänestäjät eivät voineet siirtyä demokraattien taakse, koska he uskoivat, etteivät demokraatit välitä heistä.

Vain hieman kärjistäen demokraattinen puolue on yhä enemmän New Left -liike, joka vaatii valkoisia duunareita olemaan hiljaa vaatimuksiensa kanssa, koska ympäristön, naisten, seksuaalisten ja etnisten vähemmistöjen ja jopa maahanmuuttajien ongelmat ovat vakavampia ja akuuteimpia kuin jälkiteollisen aikakauden duunareiden huolet tulevaisuudestaan.

Politiikka on myös arvokysymys, ja Markin mielipiteet rotujen, sukupuolten ja seksuaalisten suuntautumisten tasa-arvosta tekevät hänestä demokraatin. Mutta osaltaan kyse on myös miehen luottamuksesta taloudelliseen tulevaisuuteen. Kasvukeskus-Atlantassa omaa firmaa pyörittävällä rakennustarkastajalla ei ole akuuttia huolta taloudestaan.

 

Trumpin äänestäjät ovat konservatiiveja, jotka haluavat palata 1950-lukujen Yhdysvaltoihin: aikaan jossa ei ollut niin paljon ei-valkoisia maahanmuuttajia, naisia tai rodullisia vähemmistöjä valta-asemissa, globalisaatiota ja tiukkaa kansainvälistä talouskilpailua. Mutta 1950-luku oli myös tasaisen tulonjaon, ammattiliittojen, vauraan teollisen työväenluokan ja säädellyn talouspolitiikan kulta-aika.

Tämän päivän yksi suurimmista metapoliittisista vedenjakajista on raja niiden amerikkalaisten välillä, jotka pelkäävät tulevaisuutta, ja niiden, jotka syleilevät sitä. Naisille, vähemmistöille ja muille muutoksen tukijoille moderni yhteiskunta on yhä parempi paikka, ja he haluavat muutosta. Rajan toisella puolella seisovat pessimistit ja nyky-Amerikan ankarat kriitikot, jotka haluavat, Trumpin sanoin, ”Make America Great Again”. He haluavat palata parempaan menneisyyteen.

Trumpismi on avoimen konservatiivinen liike, mutta sen siteet republikaaniseen puolueeseen ovat löysät. Jo pari vuosikymmentä kytenyt kiista oikeistolaisten idealistien ja nostalgisten konservatiivien välillä on saavuttanut huipentumansa.

 

Soundtrack: Stan Ridgway, Camouflage: